13. maaliskuuta vuonna 1934 munittiin maailman tunnetuin Ankka, Donald Duck eli meille suomalaisille Akuna tunnettu arjen sankari. Päivälehden museossa Helsingissä on mahdollisuus kurkistaa Akun olohuoneeseen. Muotoilija Tarja Kunttunen ja Helsingin kaupungin käsityöpaja ovat luoneet kolmiulotteiset mallit mm. Tupun, Hupun ja Lupun kerrossängystä, Akun autosta ja palopostista. Näyttelyn suunnittelussa on noudatettu “barksilaista peruskalustusta”, minkä lisäksi seinillä on Al Taliaferron, Don Rosan ja Carl Barksin originaalipiirroksia.
 |
Tai, kuten näyttelyn käsikirjoituksen laatinut sarjakuvaneuvos Juhani Tolvanen totesi, “dokumentteja Aku Ankan elämästä”.
– Näyttelyyn on pyritty koostamaan mahdollisimman monta eri näkökulmaa Ankkalinnaan ja samalla löytämään oleellisin Barksin sarjojen perusteella. Akun koti on tehty viimeisen päälle aina takanreunuksen patsasta myöten, Tolvanen kertoo.
Esimerkiksi klassikkotarinoiden seulonnalla on laskettu Akun kirjahyllyyn kuuluvan 54 teosta. Näistä tärkeimmät, kuten Höpsismi, Valas talon salissa ja Raportti Brutopian kansantasavallan jäätelötikkuteollisuudesta, ovat päässeet näytteille. Esillä on myös aitojen yhdistysten Akulle myöntämiä pokaaleita, kuten “Vuoden huoltaja” -tunnustus.
 |
“Minä Aku Ankka – Ankan elämää 70 vuotta” ei ole kooltaan valtaisan suuri, mutta sisältää paljon informaatiota.
Aulassa voi tutustua Ankkain sukupuuhun, joka on barksilais-rosalaisen tutkimuksen tulosta. Yhdellä seinällä on näyteruutuja Akun kymmenistä pätkätyö-tarinoista. Salin puolella, samalla kohdin, jossa aivan ensimmäiset Aku Ankka-lehdet painettiin, on nyt pieni elokuvateatteri. Sen ohjelmistossa pyörii mm. Akun valkokangasdebyytti “Viisas kana Kananen” vuodelta 1934.
Teatterin eräässä penkissä retkottava kipsinen Aku ei näytä erityisen innostuneelta. Ehkä hahmo miettii, mitä tapahtui samassa piirretyssä esiintyneelle Peter Pigille, Akun “Joutilaitten kerhon” perustajakumppanille, josta ei tullut kuuluisaa.
Oliko Peterin kohtalo päätyä “Kolme pientä porsasta” – elokuvan cameorooliin, Veli Pontevan sängyn vieressä olevaan “Setä”-tauluun, joka esittää rugbypalloa (tunnetaan myös termillä “pigskin”)?
Aku Ankan juhlinta jatkuu Päivälehden museossa 31.12. asti. Luvassa on mm. esitelmätilaisuuksia sekä tekijävierailuja.
Esimerkiksi 18. toukokuuta Markku Kivekäs ja Kirsti Toppari kertovat millaista on päätoimittaa “maailman hauskinta kuvasarjalehteä”.
 |
Kuvatekstit:
– Akun syntymä museon näyteikkunassa. Akun “toista tulemista” voi seurata myös Sanomatalossa, Sanomatorilla, jossa on esillä hautuva Ankanmuna. Virallinen syntymä- eli kuoriutumispäivä on 9. kesäkuuta.
– Palomiehen kypärä on yksi muistoesine Akun kymmenistä ammateista.
– Aku Ankan vastaava päätoimittaja Jukka Heiskanen on tyytyväinen vastattavaansa.
 |
Kuvassa “Setä Aaron”. Aku ilmestyi mm. Seura-lehdessä “Ankka Lampisena”, kunnes Aku Ankan ensimmäinen päätoimittaja Sirkka Ruotsalainen ja suomentaja Aili Laine antoivat Ankkalinnan väelle niiden nyttemmin vakiintuneet nimet.
Kuvat alla:
– Rahatynnyri jäi tietokilpailustudioon, tässä kolmipyörä.
– “A Kata Riisitien” 10 Pientä ankanpoikaa ja muita klassikoita Akun kirjahyllyssä.
– Kari Korhonen ja Aku naattivat “hölmöistä sinfonioista”.
 |
 |
 |
Valokuvat: Reima Mäkinen