“Näkkäreitä” on nyt julkaistu jo 10 vuotta, nykyisin kaksi kirjaa kerrallaan. Vuosikerta ei enää sovi yksiin kansiin kun ollaan päästy jo 60-luvulle.
 |
Aku Ankka alkoi ilmestyä kerran viikossa loppuvuonna 1960. Laadukkaita sarjoja mahtuu vuosikertaan yhtä paljon kuin 50-luvullakin, vaatimattomampien tarinoiden määrä on noussut. Nostalgia se kuitenkin näissä eniten viehättää ja sehän se pääasia on.
Vuoden 1962 näkkäri ilmestyi yllättävän aikaisin. Kaikki edelliset osat ovat ilmestyneet huhtikuussa vuosittain vuodesta 1994 alkaen. Ehkäpä tahtia kiristetään että 40 vuotta täyttävät saisivat synttärilahjaksi syntymävuotensa näkkärin. Jos näin ei ole päätetty tehdä niin vinkkiä saa vapaasti käyttää.
Mukana on töitä Carl Barksilta, Paul Murryltä, Tony Stroblilta, Jack Bradburyltä, Dick Mooresilta, Carl Buettnerilta, Pete Alvaradolta, Phil de Laralta ja Al Hubbardilta. Muitakin on satunnaisesti, lähes kaikki amerikkalaisia vielä tässä vaiheessa. Myöhemmissä näkkäreissä saamme sitten nauttia ruotsalaisten ja tanskalaisten taiteilijoiden töistä, tässä vasta joissain kansissa. Barks taiteilijoista on luonnollisesti kunkku, mutta muillakin on faninsa. Itse ilahdun aina nähdessäni Al Hubbardin kädenjälkeä, tässä Pepi-sarjoissa. Carlit kirjoittivat yleensä itse piirtämänsäkin sarjat, kolmas kirjoittaja-Carl oli Carl Fallberg, joka vastasi 50-60-luvuilla useimpien lehtimikkien tarinoista. Vic Lockmanilla oli taas Tony Stroblin piirtämissä sarjoissa useimmiten vastuu tarinoista.
Sarjakuvahahmot vierailivat toistensa sarjoissa paljon useammin kuin nykyään. Dumbo jahtaa Mikko Repolaista Mummo Ankan maatilalla. Pinokkion sirkustirehtööri Heipparalla on Mortin, Vertin ja Pluton seikkailussa konnana.
Tähän aikaan julkaistiin jatkosarjoja ahkeraan. Vuoden 1961 viimeisessä numerossa kesken jäänyt Mikki-seikkailu jatkuu tässä ja Barksin jatkis Kääpiöintiaanien maasta jatkuu vasta vuoden 1963 numeroissa. Useimmiten tuolloin vielä uusi jatkis alkoi samassa lehdessä kun edellinen päättyi.
Ärsyttävämpi tapa oli sarjojen lyhentäminen. Monta kertaa huomaa että tästähän puuttuu pätkä välistä. Syy taisi olla Tanskassa. Tuolloin lehdet olivat yksi yhteen ainakin Ruotsin kanssa, mutta Suomi kulki tasan vuoden jäljessä.
Kirjan värit saattavat tuntua nykylukijasta oudoilta, mutta 60-luvun alun tunnelma on tietysti haluttu säilyttää. Suomessa ei sentään julkaistu joka toista aukeamaa punamustavalkoisena, kuten Ruotsissa tehtiin Kalle Ankan alkuaikoina. Sielläkin on julkaistu ainakin ensimmäisestä vuosikerrasta oma näkkärinsä. Amerikassa suunnitellaan myös vastaavaa.
Jukka Lindfors on kirjoittanut ajankuvaa antavat esipuheet molempiin kirjoihin ja plussaa toimitusporukalle tarkasta sisällysluettelosta..
Kaksi kirjaa, 840 ja 872 sivua.
Sanoma Magazines Finland Oy