 |
Nykyisin tamperelainen graafikko, toimittaja, kirjailija jne. Tapani “Nasky” Rytöhonka (s. 1964) on piirtäjänä suurinpiirtein täydellinen. Useimmat piirtäjät kadehtivat hänen kynänjälkeään, josta ei puutteita löydy hakemallakaan. Rumasti Rytöhonka toki piirtää, ja varsinkin rumia ihmisiä jotka tekevät rumia asioita, mutta se on tarkoituskin. Osaisi hän piirtää kauniistikin jos haluaisi, mutta ilmeisesti ei nykyisin halua.
Toinen juttu ovatkin taas juonet ja tarinankerronta. Suurimmalta osalta ne joko menevät lujaa yli ja/tai herättävät syvää inhoa. Sellainen on tämäkin kokoelma-albumi joka on koottu Haistakaa vittu comicsin numeroista 1-6, nimensäkin puolesta paljonpuhuvista omakustanneläpysköistä tältä vuosituhannelta.
Olin keski-ikäinen ihmissusi! ja muita Agaton Munan seikkailuja
Teksti ja kuvat: Tapani Rytöhonka
Ulkoasu ja taitto: Maija Rajala
Painotyö: Cityoffset Oy, Tampere, 2007
Kustantaja Suuri Kurpitsa kumppaninaan Zum Teufel!
ISBN 978-952-9887-51-4
92 sivua, nid. pk. mv, A4
Hinta 15 euroa
Ei suositella alle 18-vuotiaille
 |
Juonista ei itse asiassa näissä lyhyissä sarjoissa voi puhua. Kyse on tunnelmasta. Syvällisestä ja rankasta. Tai vaihtoehtoisesti tekorankasta ja mukasyvällisestä. Kuvainraastajasta tehdään pyhimys vasta vainajana. Agaton Munaa vapaasti siteeraten: “Kuolleet ystäväni ovat elävämpiä kuin te, ja nuolevat vähemmän persettäkin.”
Parinkymmenen vuoden takaisissa Rumba-lehdissä ilmestyi Elukoita-sarjakuva, jossa oli kauniitakin ihmisiä, etenevä tarina ja positiivinen tunnelma. Se sitten lässähti kasaan ja hetikohta loppui. Ehkä sellainen ei loppujen lopuksi ollut sitten Naskyn ominta alaa. Tilalle Rumbaan tuli sitten Pauli Kallion ja Christer Nuutisen uusi yhteistyösarja Kramppeja ja nyrjähdyksiä. Sen historia olisi voinut olla toisenlainen jos Elukoita olisi jatkunut.
Onnen pipanoita -albumi oli jo omituisempaa kamaa, mutta ei vielä näin rajuksi päässyt. Agaton Munan aikaisempia seikkailuja taas on koottu albumiin Minerva! Minerva! Agaton Munan päiväkirjat. Yhteistä näille kaikille teoksille onkin eheä, selkeä viiva ja tinkimätön piirrostyö. Sen ihailu pelastaa etenkin tämän albumin, elleivät kuvattavat aiheet käännä vatsaa. Pipanat oli ihan liian pienikokoinen ja painoasussa oli parantamisen varaa.
 |
Sarjakuvan puolelta Rytöhongan ilmeisiä vaikuttajia ovat amerikkalaiset underground-piirtäjät ja taiteilijan itsensä mukaan suomalainen Erkki Tanttu. Mieleen tulee myös Kalervo Palsa, joka vähän samoin pyrki kuvottamaan lukijaansa, piirrokset olivat taas paremmin aiheisiin sopivia, eli rujoja. Rytöhonka taas luo selvän kontrastin upean piirrosjäljen ja törkeyksien välille, joka yhdistelmä jotenkin kummallisella tavalla onnistuu kiehtomaan. Kansi (ja HV-comicsin kannet) on tehty EC-sarjakuvalehtien muottiin mutta muita vaikutteita siltä suunnalta ei juuri huomaa.
Kirjalliselta puolelta esikuvina löytyy taas albumissakin mainittuja rankkoja ja syvällisiäkin kirjailijoita sekä runoilijoita. Paljon nimiä on mainittu, mutta Charles Baudelaire, Jean Genet, Arthur Rimbaud, Markiisi de Sade, William Burroughs ja Charles Bukowski tulevat ilmankin mieleen. Rytöhongastakin löytyy/on löytynyt eräiden tahojen mukaan vastaavaa raivokkuutta ja hulluutta oikeassakin elämässä. Ja ilmiselvästi taitelija Rytöhonka on sivistynyt mies, jos näiden klassisten sekopäiden töitä nyt sattuu pitämään sivistyneenä.. Filosofiaa ja kirjallisuutta Rytöhonka on joka tapauksessa harrastanut ja se näkyy. Päihteitäkin on tullut aikoinaan nautittua, mutta sille tuli loppu lähes kymmenen vuotta sitten. Sittemmin mies on toiminutkin huumetyön vapaaehtoistyöntekijänä.
Albumin sarjojen päähenkilö on siis Agaton Muna. Kalju, lihava ja ruokoton keski-ikäinen mies, ruma, vittumainen, julkea pitkäaikaistyötön ja filosofian maisteri.
Agaton aloitti sarjakuvahenkilön uransa jo “ties milloin, ties missä”. Mieleen hahmosta tulee Pauli Kallion ja Kati Kovácsin Onnen lahjojen Mauri-eno, joka on ulkomuodoltaan samanoloinen, juo ja filosofoi. Erona on ettei Mauri ole kuspeä (termi on Rytöhongan murretta ja toistuu albumissa).
 |
Mukana ovat myös Agatonin tytär Rusina Muna (jonka nimikkosarjakuva ilmestyi aikoinaan Iltasanomien kuukauden kotimaisena), sekä “rakastettu” Paula Patricia Tulppa. Nämä ovat vakihenkilöitä. Muut ilmenevät mukana olevassa Agaton Muna -keräilykorttisarjassa, joista huomattava osa on mainittujen kirjailijoiden ohella “satunnaisia ohikulkijoita”.
Sukupuolielinten ja niiden käytön esittely on useimmiten sarjakuvissa(kin) erotiikkaa. Tässä todellakaan ei. Visva valuu ja mälli lentää. Mutta hienosti piirrettynä.
Ristiriitainen teoshan tämä on, mutta jos haluaa ihailla erään kaikkien aikojen parhaan piirtäjän kynänjälkeä, on tämä pakkohankinta, oli tarinoista mitä mieltä tahansa. Ja suosittelen tutustumaan pieninä annoksina, silloin tästä saa eniten irti. Putkeen luettuna aivan liian rankka kokemus. Ainakin ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla luin kirjan pätkissä, ja toimi huomattavasti paremmin. Parin lukukerran jälkeen alkaa Agaton Munan syvin olemuskin avautua.
Albumin ulkoasu ja painatus ovat laadukkaita, jämäkälle paperille painettu.
Artikkelin kuvitus on Rytöhongan pitkäaikaistyöttömän päiväkirjasta (pdf 10 Mb), joka ei ole mukana albumissa. Klikkaa kuvaa niin näet sivun suuremmassa koossa.
Keskustele Kvaakissa Tapani Rytöhongasta.
Tapani Rytöhongan taidetta hänen kotisivuillaan.
Kuvitus © Tapani Rytöhonka