 |
|
Abadazad: Matka käsittämättömään
|
Alansa ammattilaisia
DeMatteis on käsikirjoittaja jonka töitä on Suomessakin nähty aiemmin useaan otteeseen. Hän kirjoitti 90-luvulla pitkään Hämähäkkimiestä, ja muun muassa May-tädin kuolema oli hänen käsialaansa. Keith Giffenin kanssa hän laati huumoristisia tarinoita Oikeuden Puolustajin (Justice League), joita julkaistiin 80- ja 90-luvun taitteen Teräsmiehessä. Amerikan mantereella hän on lisäksi tunnettu melko korkealentoisesta tarinakokonaisuudesta Spectressä, jossa päähenkilö joutuu Jumalan lähettiläänä kohtaamaan useita DC-universumin korkeampia tasoja ja olentoja.
Mike Ploog puolestaan on aiemmin tehnyt storyboardeja elokuviin (mm. Haamujengi ja Bakshin Taru Sormusten Herrasta), piirtänyt useita Marvelin kauhusarjakuvia ja taiteillut kuvituksen Joulupukin elämästä kertovaan satuun.
Mikä on Abadazad?
Abadazad on kertomus 14-vuotiaasta tytöstä, Katesta, jonka pikkuveli Matt katosi viisi vuotta sitten tämän ollessa hänen vastuullaan. Sarjan nimi viittaa Liisan Ihmemaan ja Ihmemaa Ozin kaltaiseen paikkaan, josta oli kirjoitettu useita klassikoiksi muodostuneita lastenkirjoja 1900-luvun alussa. Tarina etenee vuorottain sarjakuvana, vuorottain Katen päiväkirjamerkintöinä. Aina välillä kertomuksen välissä on sivuja vanhoista Abadazad-kirjoista, jotta lukija saa saman kontekstin ympäristöstä kuin kirjat lapsena lukenut Kate. Ensimmäisessä osassa ihmeellinen koputtaa useita kertoja Katen elämän reunoja, kunnes hän lopulta viskaantuu keskelle Abadazadin ihmemaata. Sieltä saattaisi löytyä myös kadoksissa oleva Matt. Mutta ihmemaa ei olekaan aivan niin yksinkertainen kuin 1900-luvun alun luokkayhteiskunnassa lapsille kirjoitetut kirjat antavat ymmärtää. Kate saa huomata että kirjat eivät ole vain satua, vaan poliittisesti korrektimmaksi muokattu kertomus tapahtuneista asioista.
Evoluutio sarjakuvasta kirjaksi
 |
|
Sivu Abadazad-lastenkirjasta ja sarjakuva
|
Abadazad aloitti CrossGenin julkaisemana sarjakuvana ja ilmestyi yhteensä kolme kertaa maalis-toukokuussa 2004. Yhteensä ulos tuli vajaat sata sivua (yhden numeron sivumäärä vaihteli 24:n ja 37:n välillä). Disney oli kiinnostunut sarjan lisenssoinnista, mutta CrossGenin jouduttua maksuvaikeuksiin luopui suunnitelmasta ja osti aikanaan oikeudet vasta yrityksen konkurssipesästä.
Disney muokkasi sarjakuvan uudestaan lastenkirjasarjaksi, jota on alustavasti suunniteltu kahdeksanosaiseksi. Sarjasta kaksi on tätä kirjoittaessa julkaistu englanniksi, ja suomalaiset käännökset tulisi olla kaupassa marraskuun alussa. Kolmas osa ilmestyy Amerikassa ensi maaliskuussa ja neljäs kesällä 2007.
Vertailua kahden version välillä
Ensimmäisen kirjan materiaali perustuu sarjakuvalehden kahteen ensimmäiseen numeroon. Koska minulla oli käsillä myös alkuperäiset sarjakuvat, kykenin vertailemaan miten asiat olivat muuttuneet kahden eri version välillä. Ensinnäkin, jo alkuperäisessä sarjakuvassa oli käytetty tehokeinona kirjan sivuja ja sarjakuvattomia sivuja, joten tekstisivut eivät olleet teoksessa aivan uusi lisäys. Toiseksi alkuperäisessä sarjakuvassa oli sivuja, joissa DeMatteis pyrki nopeasti käymään hahmojen taustaa lävitse; tällöin sarjakuva tuntui olevan kirjoittajan kannalta lähinnä pakollinen paha, ja kuvitus tuntuu jälkikäteen lisätyltä.
Kirjassa näistä sivuista on luovuttu. Sivuilla olleet piirrokset on muutettu valokuviksi, jotka päähenkilö on teipannut päiväkirjaansa. Myös osa sivuista on poistettu ja korvattu dramaattisimmilla koko-sivun kuvilla, jotta tarinasta saataisiin eheämpi kokonaisuus; kirjassa oleva kuva klovnista on paljon ilkeämmän näköinen kuin sarjakuvassa esitelty vastineensa. Päiväkirjassa esitetyt huomiot hahmoista ja yli vedetyt, kesken jääneet lauseet tuovat paljon uutta varjostusta tarinaan, joka alkuperäisessä sarjakuvassa on nopeasti ohitettu.
 |
|
Kokosivun kuva ja kappale päiväkirjaa
|
Kaiken kaikkiaan muutos kirjamuotoon on ollut enimmältään positiivinen. Hahmojen taustaa on muutamalla sanalla ja toistolla vahvistettu, ja alkuperäisessä versiossa olleet “huonommat” sivut on poistettu tai piirretty uudestaan. Lähinnä muutoksesta kärsivät juuri sarjakuvasivut; kirja kun on kooltaan pienempi kuin alkuperäiseksi julkaisumuodoksi otettu lehti. Sivua on kutistettu jotakuinkin samassa suhteessa kuin Ihmesarjoissa. Alkuperäisessä versiossa mukana olleet kirkkaat värit ovat ikävä kyllä haalistuneet SanomaWSOY:n valitsemassa paperissa. Kutistuksesta ja haalistumisesta johtuen sarjakuvasivuissa ei ole samaa vaikutusta kuin alkuperäisissä versiossa.
On mielenkiintoista nähdä kuinka seuraavassa kirjassa sarjakuvan sommittelu muuttunut, nyt kun Ploog tietää sarjakuvan lopullisen ilmestymismuodon.
Arvostelijoiden mielipiteet:
Manga tuli jo, myöhästyit
Abadazad on tosiaan vyyhti, joka lukijallekin aukeaa hitaasti, sekoitus erilaisia kerrontatyylejä toimii paikoitellen, välillä lukija odottaa itsestäänselvyyksien ratkeamista ja välillä taasen tahtomattaan pakahtuu Katen itsekeskeisyyteen (tai oikeastaan DeMatteisin tapaan kuvata sitä).
Kaksi vanhaa äijää tekee sitä mitä länsimaisen sarjakuvan olisi tullut tehdä jo ainakin vuosikymmen sitten: houkuttelee teini-ikäisiä tyttöjä sarjakuvien pariin! Hyvä idea, mutta manga oli silloin paikalla, kun tätä olisi kiireen vilkkaa tarvittu. Mihin me tarvitsemme Abadazadia nyt?
Minä olen ensimmäisenä mukana tunnustamassa, että en kuulu sarjan kohderyhmään. En nauti lukea 14-vuotiaan itseriittoisen, mutta ah niin muodikkaasti kriittisen itsetietoisen teinin analysoinnista. Ja voinko oikeasti ollakaan oikeaa kohderyhmää, jos ensilukemalta mieleen jäävät lähinnä huonosti välistetty fontti ja lässähtänyt maku. Aivan kuin olisi yrittänyt hörpätä kupillisen kuumaa Narniaa, mutta saakin haalennutta Abadazadia, jonka päiväys on jo mennyt.
Abadazad ei ole itseisarvoisesti huono, siitä vain puuttuu se jokin. Pitäisi varmaan kokeilla lukea jälkikasvulle tai sen kanssa. Ehkä se onkin tässä se, mikä puuttuu.
-Jani Turku
Setä sanoo
 |
|
Abadazad: Univaras
|
Sekä J.-M. DeMatteis että Mike Ploog ovat olleet pitkään arvostamiani tekijöitä.
Kirjoittaja DeMatteis on ollut arvossaan varsinkin monipuolisuudellaan, joten siksi ei ollut yllättävää että hän osaa tehdä myös varhaisnuorille suunnattua fantasiaseikkailua. Jako sarjakuvaan ja tekstiin toimii sinänsä hyvin, ainakin paljon paremmin kuin 70-luvulla lukemissani ranskalaisperäisissä sarjakuva-Viisikoissa.
Ploog on lämmiteltyjä Viisikoita paljon raikkaampi muisto lapsuudestani. Hän oli kuvittajana jo 33 vuotta sitten Frankensteinin hirviössä ja Ihmissusi Jack Russellin seikkailuissa, jotka ilmestyivät samassa lehdessä. Vähän myöhemmin tuli Apinoiden planeetta, jonka pääsarjaa Ploog kuvitti.
Tämä kirja on sisänsä oikein hieno ja pramea ulkoasultaan. Ongelma onkin sarjakuvasivujen pienuudessa, josta ei tahdo saada selvää. Mutta kohderyhmällä onkin vielä näkö kunnossa. Lisäksi painoasu on suttuista, värit ovat turhan tummat joka hankaloittaa lisää näin pienen piperryksen lukua.
Molemmat seikat johtuvat tietysti siitä, että sarjakuvat ovat uusintoja aikaisemmin lehtinä julkaistuista sarjakuvista. Tekstipuoli ja sen kuvitus on kohdallaan. Mutta siinäkin kontrasti sarjakuviin tekee vähemmän miellyttävän vaikutelman.
Mainitut ongelmat paranevat todennäköisesti tulevissa julkaisuissa kun tulee uutta materiaalia, joka on laadittu julkaisukoko huomioonottaen.
-Jukka Laine
Hitaasti lämpenevä kirjasarja
Viime aikoina niin lasten kirjoissa kuin sarjakuvissakin on ollut trendi hitaasti syttyvistä tarinoista. Niin lapset kuin sarjakuvafriikitkin ovat uskollisia lukijoita, jotka harvoin jättävät mitään aloittamaansa kesken (jollei teos ole aivan uskomatonta potaskaa). Kirjoittajalle tämä tuo vapauden aloittaa tarina hitaasti, ilman tarvetta sijoittaa jokaiseen kirjaan klassista ongelma-konflikti-ratkaisu-ketjua. Tarinaan tulee eeppinen tunne jos ja kun kaikki osat on mahdollista lukea muutamalla istumalla alusta loppuun.
Tässä kirjassa Kate aloittaa matkansa Abadazadissa, ja vasta viitteitä tulevien kirjojen suunnasta kerrotaan lukijalle. Abadazadin kuningatar (kannessa oleva kolmesilmäinen naisihminen) tavataan viimeisillä sivuilla lupaamassa selityksiä kun aamu koittaa – minkä se tekee seuraavassa kirjassa. Nyt kirja on suunnilleen samalla paikalla kuin Sormusten Herra Frodon saapuessa turvaan Rivendelliin. Samanaikaisesti seikkailun loppuun, turvaan ja suuremman matkan ovensuuhun. Kirjan päätöspaikka olisi voitu valita paremminkin. Nyt ainoa myrskykohta on Katen pelottelu viimeisillä sivuilla. Vastapuolesta ei saa selkeää kuvaa, ja tulevaisuuden suunta jää kovin avoimeksi.
Kenties tarina toimii paremmin kun kirjahyllystä löytyy myös kaksi seuraavaa osaa.
-Juho Salo
Abadazad: Matka käsittämättömään
Kirjoittanut J.M DeMatteis
Kuvitus Mike Ploog
Värit Nick Bell
Suomentanut Inka Parpola
Kustantaja Sanoma Magazines Finland Oy
Painopaikka WS Bookwell Oy, Porvoo 2006
ISBN 951-32-2193