 |
Vihdoin koittaa se päivä, jolloin salaisten arkistojen ovet avataan ja vaietut sotasalaisuudet vyöryvät ilmoille. Henri Tervapuro kävi varusmiespalveluksensa kenties vuonna 2005, ja siitä asti on odotettu, mitä kaikkea hän silloin piirsi kuvapäiväkirjaansa.
“Inttikuvapäiväkirja on kuvaus siitä, millaista on käydä armeija tänä päivänä, nuoren miehen silmin. Väärinymmärryksiä, vitutusta, väsymystä, huumoria, ystävyyttä, räjähdyksiä, ammuskelua… mitään ei ole jätetty pois.”
Inttikuvapäiväkirja
Kokenut, kertonut ja piirtänyt Henri Tervapuro
Skannannut ja säilyttänyt Keijo Ahlqvist
Julkaissut Seitti
Painanut Kopijyvä Oy, Tampere 2013
A5, Pk, mv, nid., 300 sivua
ISBN 978-952-67914-0-1
 |
Suomalaisen miehen kunnia-asia on mennä suorittamaan asevelvollisuutensa Suomen puolustusvoimien hänelle osoittamaan varuskuntaan. Kai. Päiväkirjaa moni varusmies on pitänyt vuosien mittaan ennenkin, mutta sarjakuvataiteilija Henri Tervapuro piti sarjakuvapäiväkirjaa. Nimellä Inttisarjakuvakirja julkaistu teos näkee päivänvalon seitsemän vuotta Tervapuron varusmiespalveluksen päättymisestä.
Alku tässä tuntuu kovin tutulta. Samat tuntemukset olivat itsellänikin kun tein lähtöä armeijaan (29 vuotta sitten. Ei kuulu tähän). Vitutti ja asiat piti hoitaa kuntoon. Sitten kannettiin isoja säkkejä ja tutustuttiin uusiin tyyppeihin. Alun jälkeen “alokas Turhapuro” jatkaa kertomista omista tuntemuksistaan, olisi nyt ottanut hahmoiksi enemmän tupakavereita, kun niissä tuntui esittelyn jälkeen olevan ihan kiinnostavia ekstentrikkojakin. Kettunen aina välillä pitää souvia ja Torniainen singahtelee. Ja missä ovat iltalomareissut paikallisiin ravitsemusliikkeisiin? Tästä ne puuttuvat. Pari ankeaa metsäkeikkaa ja sairaalareissu kuvataan melko tarkkaan. Eikä oikein selvinnyt miksi vapautusmies “Muropaketti” pääsi/joutui AUKkiin.
 |
Tervapuro tuntuu hiukan käpertyneen itseensä ja keskittyneen armeijassa vapaahetkinään piirtämiseen. Loppuaikoina armeijassa joutohetkiä on paljon enemmän kuin alussa. Tervapuro keskittyy sitten valittamaan touhun tyhjäkäyntiä. Ja jo inttiaikanaankin Henri sai Taistelumme-sarjakuvansa Varusmies-lehteen.
Kirjan julkaiseminen viivästyi aikoinaan,eikä olisi nytkään iilmestynyt ellei Keijo Ahlqvist olisi pitänyt sivuja hyvin tallessa. Jo alkuperäisten sivujen loppupuolella Tervapuro pohtii että jotain olisi voinut tallentaa toisin, ja sama juttu parissa uudessa sivussa joissa katsotaan mennyttä aikaa pidemmän perspektiivin kanssa.
 |
Pieni pettymyshän Inttikuvapäiväkirja oli. Tervapuron myöhemmät sarjakuvat osoittavat huomattavaa kehitystä, eikä sarjakuvapäiväkirjoja koskaan kannattaisi verrata tekijän muuhun tuotantoon. Ei ole mitään punaista lankaa tai juonta, mutta sellaisiahan sarjakuvapäiväkirjat ovat: Tajunnanvirtaa.
Puolihuolimattomuus tällaisissa kuuluu asiaankin, kuten nyt vaikka että tekijä on huomannut eräässä vaiheessa käyttäneensä ajatuskuplaa puhekuplan sijaan ja toteaa sivuun että meni Karviseksi. Ja välillä on kuplista sutattu väärä sana yksinkertaisesti yli. Sotkuinen vaikutelma sivuissa on muutenkin, mistä johtunee.
 |
Ei suositella välttämättä Tervapuron hienoon Kätyrit-sarjakuvaan ihastuneille, mutta armeijan käyneet voivat tätä fiilistellä ja muistella samalla omia kokemuksiaan. Sellaisena tämä on oikein viihdyttävä sarjakuvaopus. Voi ahmia kerralla tai pitää yöpöytälukemisena. Muista en tiedä saavatko he tästä mitään irti.
Toista samanlaista tulevaisuudessa armeijan käyvien sarjakuvapiirtäjien tuskin kannattaa tehdä. Mutta ehdottaisin vastaavanlaista tarkkailua josta voi luoda todellisia persoonia muokkaamalla oman humoristisen inttisarjakuvan. Nimet kannattaa tietysti vaihtaa ettei kukaan saa aihetta loukkaantua tai vaadi rahaa.
Keskustele Seitti-sarjakuvista Kvaakissa