 |
Muumimamman vaarallinen nuoruus on sarjakuvallinen vastine Muumipapan urotöille. Sarjakuva syntyi kirjailija Johanna Sinisalon aloitteesta, joka saatesanoissa kiittää Tove Janssonin olevan elämänsä suurimpia kirjallisia vaikuttajia. Hyvin sarjakuva nykyajan asenneilmastoon sopiikin, kun tietoisesti halutaan nostaa myös naispuolisia toimijoita ja sankareita lukijoiden samaistumiskohteiksi.
Kuvittaja Ilkka Ruokola on muun tuotantonsa ohella piirtänyt Muumi-sarjakuvalehdissä ilmestyneitä tarinoita. Hyvin Sinisalo ja Ruokola yhteen hiileen puhaltavatkin. Vielä kun kustantaja Egmont on panostanut koviin kansiin, laadukkaaseen paperiin ja tasokkaaseen väritykseen, on lopputulos Janssonin alkuperäisteosten henkeä kunnioittava, suorastaan pieteetillä tehty.
 |
|
Heppatytöt pitävät taatusti Lumikukasta.
|
Sinisalo on ammentanut Muumimamman – joka nuorena tunnettiin tietenkin vielä nimellä Muumineiti – useita suorastaan trendikkäitä aineksia. Ensimmäisessä jaksossa Muumineiti liittyy sirkukseen ja pääsee hoivaamaan suloista ratsuaan Lumikukkaa. Sirkuksen jälkeen sankarittaremme pestautuu töihin kahvilaan ja perehtyy samalla pokerin saloihin. Melkoinen pokerihai hänestä kehkeytyykin – tosin kuvista päätellen Texas Hold’emiä ei muumimaailmassa pelata, vaan tyydytään perinteisempään versioon. Viimeiseksi nuori Muumineiti vapaamielisen isoäitinsä kanssa etsiytyy omaan seikkailuunsa Yksinäisten vuorten tähtiobservatorioon, joka tuli tutuksi jo Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa.
 |
|
Hemulien suku on kovin jäykkää.
|
Muumilaakson sivuhenkilöiden stereotyyppisyydellä Sinisalo pääsee herkuttelemaan useaan otteeseen. Kahvilassa töissä ollessaan Muumineiti asuu erään vilijonkan kämppäkaverina. Tästä on tehty varsin kliseinen naishahmo, poikaystävistä ja naimisiin pääsystä haaveileva kanamainen hössöttäjä. Kun samaan aikaan eräs hemuli ihastuu Muumineitiin, joutuu tämä varsinaiseen paineiden ristituleen – onneksi hänen oma terve järkensä pelastaa hänet viimein tilanteesta ulos. Hemulisuvun ominaispiirteille naureskellaan tarinassa moneen otteeseen – hemulit edustavat ylisäntillisiä silmänpalvojia, erotuksena seikkailuhenkisistä ja rennoista muumeista.
Ilkka Ruokolan piirrosjälkeä ei voi kuin ihailla. Hän onnistuu olemaan yhtä aikaa sekä tunnistettavan persoonallinen että täysin sisällä Janssonien luomassa muumimaailman visuaalisessa hengessä.
Tarinassa jätetään tietoisesti monia kysymyksiä avoimeksi ja kuljetetaan rinnakkaisia juonivaihtoehtoja. Varmaa on vain se, että lempeän ja avomielisen Muumimamman henkilöhistoria täydentyy kutkuttavalla tavalla. Itse asiassa alkuperäiskaanoniin kuuluva kohtaus, jossa Muumipappa pelastaa tulevan vaimonsa myrskystä, tuntuu jopa hieman vanhentuneelta, kun muualla tarinassa napakkana ja järkevänä esiintyvä Muumineiti etsii ensimmäiseksi käsilaukkuaan ja puuteriaan. Mutta tätähän ei toki käy peukaloiminen.
Johanna Sinisalo – Ilkka Ruokola: Muumimamman vaarallinen nuoruus
Egmont Kustannus, 2007
A4 värillinen, 48 sivua. Suositushinta 19,90 eur
ISBN 978-952-469-656-2