 |
Kymmenes kokoelma, Viivi & Wagner -albumi ”Sian morsian?”, sisältää väriä ja muita erikoisuuksia. Kaikkiaan V&W kirjoja on ilmestynyt reilusti yli 10 kun mukaan lasketaan Otavan julkaisematlahjakirjat sekä ruotsinkieliset painokset ensimmäisistä kahdesta albumista. Teoksia on yhteensä myyty pitkälle yli puoli miljoonaa. Tämän vuosialbumin lisäksi tulossa on pian myös 10-vuotisjuhlakirja.
Keski-ikäisen, ja hieman nuoremmankin miehen ajatusmaailman raadollisuus ja kypsymättömyys on tullut vuosien varrella hyvin esiin Wagnerissa. Naisena Viivi on edelleen pariskunnan täysjärkinen osapuoli. Tuttu asetelma niittaa Viivin ja Wagnerin parisuhdekertomusten klassikoiden runsaslukuiseen joukkoon.
Helsingin Sanomissa 10 vuotta sitten aloittanut sarja oli vallankumouksellinen. Se mursi loppuvitsiin perustuvan esityskaavan ja sai naapurinsa näyttämään pahasti vanhentuneilta. Viivin ja Wagnerin vaikutus uusiin sarjakuvantekijäpolviin on ollut osin tiedostettua ja osin tiedostamatonta.
Juba totesi Metro -lehden haastattelussa (10.8.2007) että sarjassa on selkeä kaari, joka mahdollistaa erilaisten aiheiden esilletuomisen ja suhteen kehittymisen. Juban mukaan takana on vasta aiheen lapsuus. Kannen vihjailuista huolimatta lapsuuden loppua ei näy tässäkään kirjassa.
Taloudellisesti painosten kasvun vuodet lienevät ohi, Juba on saavuttanut maksimin. Sarjan nettisivuilla on (vanhentunut?) tieto, jonka mukaan se tavoittaa 4,2 miljoonaa suomalaista. Todellinen luku lienee vieläkin suurempi. Muutama vuosi sitten albumien ensipainokset olivat 40 000 kappaletta. Sian morsianta painettiin aluksi 36 000 kpl.
Juba Tuomola: Viivi ja Wagner 10 – Sian morsian?
Arktinen Banaani 2007
ISBN 9789525602593
A4, osittain nelivärinen, 56 s.
Hinta 11,95 (kovakantinen 19,95 eur)
 |
|
“Esipuheen” mukaan V&W syntyi tois puol jokkee.
|
Mangakokoelmissa on muodostunut tavaksi liittää mukaan piirtäjän kommentteja sarjasta ja sen syntymisestä. Albumin avaava Juban sarjakuvamuotoinen esipuhe onnistuu olemaan sekä haikean romanttinen että monitulkintainen. Sivun sarjassa Juba muistelee aikaa jolloin Viivi ja Wagner olivat ideana vasta idullaan.
Albumi on hieman muita Arktisen Banaanin julkaisemia albumeita paksumpi. Strippikavalkadia edeltämään on kirjaan tehty bonusmateriaaliksi värillinen 8 sivua pitkä Viivi&Wagner -tarina. Vastaavaa on nähty kerran aikaisemmin Otavan julkaisemassa Sinappihuntu -kirjasessa.
Ajalta ennen strippivyörytystä Juballa on paljonkin kokemusta pitkien tarinoiden tekemisestä. Näytelmän käsikirjoittaminen lienee ollut myös hyvä koulu tähän suuntaan. Sarjan ystäville pitkät jutut ovat mukavaa vaihtelua ja analyyttisemmälle seurailijalle ne ovat hyvää tutkimusmateriaalia pitkän ja lyhyen kaavan huumorin eroista ja yhtäläisyyksistä.
Värityksessä Jubaa on avustanut Iida Ojanperä. Tietokonevärit ovat jouhevat ja toimivat varsinkin kovakantisen laitoksen pehmeämmässä skaalassa hyvin. On piristävää nähdä sarjakuvassa vaihteeksi näin villit värit. Siinä missä monien ulkomaisten sarjojen sarjojen väripaletit on laskelmoitu haukotuttavuuteen asti, Viivi ja Wagner näyttävät että anarkismi toimii tälläkin saralla.
Sarja on viihdyttävä, mutta edelleenkin sika ja nainen ovat mielestäni parhaimmillaan aamiaispöydässä päivittäin nautittuna. Hesarin strippiarkisto on kolmas mahdollisuus lukea Viiviä ja Wagneria. Se suo esimerkiksi mahdollisuuden albumiin sisällytettyjen ja ulos jätettyjen sarjojen vertailuun. Jostain syystä Juba näyttäisi nyt suosivan irtovitsejä useamman stripin juonikokonaisuuksien kustannuksella. Pois ovat pudonneet mm. tarinat Viivin vauvakuumeesta sekä pariskunnan vierailu Annikan ja Rainerin luona. Jos ajatellaan että albumin stripit “jäävät historiaan” eri tavoin kuin päivittäisstripit, olisi tässä vaiheessa vielä mahdollisuus “jälkiaborttiin”. Vähentämällä pieruhuumorin määrää tai poistamalla helmikuun 22. päivän stripin jossa Wagner osoittaa väkivaltaisia tai sadistisia taipumuksia, tekijä voi vaikuttaa hahmoista syntyvään mielikuvaan. Itsesensuuria todennäköisempi vaihtoehto lienee kuitenkin halu palvella yleisöä eli sarjan faneja mahdollisimman uskollisesti. Sarjan huumori on sangen monipuolista. Albumeista löytyy jokaiselle jotain vaikka kaikkia strippejä ei olekaan uusintajulkaistu.
Pitkän kansitarinan naimisiinmenokohtaus on tietenkin unta, mutta pari näyttäisi silti viihtyvän yhdessä hamaan kuolemaansa asti. Toisessa (albumin ilkeimpiin kuuluvassa) kuvitelmassa näytetään millaista heidän arkensa on vanhuksina.
Sian morsiamessa Wagner tekee keksintöjään ja kokeilee eri ammatteja. Säröä suhteeseen uhkaa muodostua sian tilaaman postimyyntimorsiamen vuoksi. Mukana on myös kohtuullisesti söpöilyä. Parisuhdellyys onkin yksi sarjan ”tavaramerkeistä”. Filosofisen kauniiksi meno yltyy kun Wagner tukee avovaimoaan tämän yrittäessä päästä eroon ilkeästä Idistä.
Juba on mainio piirtäjä ja dialogin mestari, mutta tuskin olen ainoa joka odottaa edes pientä muutosta Viivin ja Wagnerin tasaiseksi käyneeseen tallailuun.
Lisätietoa sarjasta ja tekijästä löydät myös Kvaakin artikkeleista hakusanalla: Juba
Kvaakin Viivi & Wagner -keskustelu