Saatanan Satelliittien syksyn satoa

Hannu Kesola on Suomen Garth Ennis!

No, ehkä ei nyt sentään vielä, mutta kovin ovat vaikutteet selvillä kun aloittaa ensimmäisen albumin Bruce Kanen seikkailuista. Kane palaa vanhaan kotikaupunkiinsa New Yorkiin albumin alussa. Kane on entinen satanisti, edelleen maagikko ja menneisyyden haamujen vainoama. Tarkoituksena on tehdä peräti viiden albumin mittainen sarja Bruce Kanen vaiheista. “Jos rahat riittää ja pysyn hengissä”, sanoo Hannu Kesola, Kanen pääkäsikirjoittaja.

Kunnianhimoinen suunnitelma, joka toivottavasti jaksaa loppuun asti. Ei tietääkseni Suomessa ole ennen tämmöistä tehty. Kane on sen verran kiinnostava hahmo, että pitäisi kestää viiden albumin verran. Seuraava osa on luvassa ensi vuonna.

Kane kohtaa kieroonkasvaneen päiväkotisedän, hermafrodiittikääpiön ja joukon kehitysvammaisia satanisteja jotka kaikki pyrkivät tappamaan Kanen. Ja mukana hilluu myös kädetön ja jalaton natsi joka ei muuta sano kuin “Zum Teufel”. Huumori on mustaa ja hahmot puhuvat paljon rivouksia. Eihän tämmöisestä voi olla pitämättä!

Piirtäjiä on peräti viisi, mutta ei se haittaa jos ei anna haitata. Kane on itse niin perusjätkän näköinen, että voisi monen piirtäjän vuoksi mennä sekaisin, mutta Kane on ainoa joka kuljettaa mukanaan sisäisiä dialogilaatikoita. Eli kuten Batman ja Tuomari nykyään. Pahikset ovat taas niin erikoisen näköisiä, että ei ole vaikeuksia tunnistaa oli piirtäjänä kuka tahansa. Kaikki piirtäjät ovat hyviä, ja piirtämällä paranevat vielä varmasti. Eniten on piirtänyt Ville Vuorinen, joka on piirtänyt albumin viidestä jaksosta kaksi viimeistä kokonaan ja avustanut niiden kirjoittamisessakin.

Vauhti on sen verran hurjaa, että Garth Ennis olisi käyttänyt tuplamäärän sivuja tähän. Koko on liian pieni. Akuankkakoko olisi ollut parempi. Ulkoasuun olisi voinut satsata enemmän. Värikannet olisivat olleet gutaa. Suositeltava hankinta joka tapauksessa. Sellaisillekin jotka pitävät brittiamerikkalaisista aikuisten toimintasarjakuvista.

Kane 1: Kotiinpaluu
ISBN 952-92-0570-8
86 sivua, A5, liimaselkäinen, mv
Hinta 9,00
Tekijät Hannu Kesola, Henri Joela, Jho, Mikko Saarainen ja Ville Vuorinen
Kansi Hannu Kesola
Taitto Timo Ratamaa

Kaamio 3 on taas peruskauhua kuten aikaisemmatkin numerot, EC:n ja Shokki-lehden tapaan. Aina alussa on siis räjähtäneen näköinen äijä joka kertoo pohjustuksen ja viimeisessä ruudussa toteaa tapahtuneen sillain kauhuhauskasti. Tosin nämä ovat vielä lyhyempiä kuin esikuvillaan. 24-sivuiseen läpyskään on mahtunut peräti viisi kauhutarinaa. Oikean kauhusarjakuvan optimipituus on 5-10 sivua. Kahden sivun minihutaisu ei oikein toimi. Ensimmäinen tarina jatkuu edellisestä numerosta jota en ole lukenut. Kauhutarinat pitäisi julkaista yhtenä pätkänä, ei ole ollut pituudesta kiinni. Sinänsä sääli, koska piirtäjänä Ville Koskivirta on tämän lehden paras. Vaikka toimii tämä tällaisenakin.

Viimeinen on scifikauhua, jollaista esikuvat ovat myös harrastaneet. J. Mäntysaaren ja Henri Joelan juttu on tarinana julkaisun paras. Väliin jääneet eivät pärjää mainituille. Myös Kesolan lyhyt tekstinovelli on mahtunut mukaan.

Kokonaisuutena sarjojen laatu ja painoasu ovat parantuneet rutkasti ensimmäisestä numerosta. Parantamisen varaa toki on vieläkin jäänyt.

Kaamio 3
24 sivua, A5, niitattu, mv
Hinta 3,00
Tekijät Hannu Kesola, Ville Koskivirta, J. Mäntysaari ja Henri Joela
Kansi Jarkko Rintee
Taitto Timo Ratamaa

Tilausohjeet Saatanan Satelliittien sivuilla.
Keskustelua Saatanan Satelliittien julkaisuista Kvaakin foorumilla

Kuvan saat klikkaamalla näkyviin suuremmassa koossa.