 |
Neon Genesis Evangelion on teos, jota en suostu arvostelemaan – mikäli arvostelemisella siis tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että olisi sanottava onko se hyvä vai huono. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että kyseinen konsepti on paitsi Japanin myös koko maailman animaatioteollisuudessa niin merkittävä ilmiö, että siihen on lähes mahdoton yrittää suhtautua objektiivisesti.
Neon Genesis Evangelion
Alkuteos: GAINAX
Mangasovitus: Yoshiyuki Sadamoto
Suomenkielinen julkaisu: Sangatsu Manga
Suomennos: Juha Mylläri
Painettu Ruotsissa, STC Prepress AB
Sarja jatkuu – Japanissa ilmestynyt 10 osaa
Joka osassa noin 160 sivua + loppuliitteet (muutama alkusivu värillinen)
Hinta 6,90 €
Neon Genesis Evangelion on niitä harvoja TV-animesarjoja, joiden suosio on kymmenessä vuodessa vain kasvanut. Uusia DVD-julkaisuja ja oheistuotteita julkaistaan edelleen. Netistä löytyy lukuisia ajankohtaisia Evangelion-uutisia julkaisevia sivustoja ja foorumeita. Tulkintoja ja esseitä julkaistaan edelleen – merkittävin suomeksi kirjoitettu sellainen lienee Jari Lehtisen Retro Exodus Harmageddon. Jo pelkästään Animeunionin foorumillakin on käyty aikojen saatossa 35 sivun verran keskustelua siitä mistä sarja oikeasti kertoo, ja englanninkielisille sivustoille hypättäessä vastaavaa löytyy mundaanin käsityskyvyn ylittävä määrä. Hiljattaisessa Japan Media Arts –festivaalin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi järjestetyssä kävijä-äänestyksessä Neon Genesis Evangelion – TV-sarja päätyi kaikkien aikojen animetuotosten listan kärkeen, ohittaen mm. neljä listalle myös päätynyttä Hayao Miyazakin elokuvaa. Suunnitteilla olevaa Hollywood-filmatisointia varrottaessa voidaan odottaa myös neljää uutta elokuvaa, jotka GAINAXin mukaan tulevat kertomaan tarinan hieman toisella tavalla ja joista viimeinen tulee sisältämään kokonaan uuden lopetuksen sille.
Miksi näin?
 |
|
Shinjin kevyt perusangst.
|
 |
|
Ja voi sitä mustasukkaisuutta, kun isä antaakin enemmän huomiota Reille!
|
NGE sai alkunsa vuonna 1995 animaatiostudio GAINAXin tuottamana, 26-osaisena TV-sarjana. Sen ohjaaja Hideaki Anno oli päättänyt kuvata kasvavan nuoren tuskan, minäkuvakriisin sekä suorittamisen ja hyväksytyksi tulemisen paineet omien masennuskokemuksiensa kautta suodatettuna – ja hän aikoi verhota tämän kaiken geneerisen varhaisnuorisolle suunnatun robottisarjan ulkokuoreen, jotta se saavuttaisi sen kohdeyleisön jolle sillä olisi jotain merkitystäkin. Kysymykseen siitä, onnistuiko hän, ei ole olemassa oikeaa vastausta: Neon Genesis Evangelionia on paha sanoa hyväksi tai huonoksi, mutta se on niin merkittävä teos että siihen tutustuminen on jokaiselle Japanin populaarikulttuurin harrastajalle käytännössä pakollista.
“Oltuani neljä vuotta rikki olen laittanut kaiken peliin tämän tarinan puolesta”, Anno kirjoittaa kuuluisassa muistiossaan. “Neljän vuoden pakoilun jälkeen tarina syntyi yhdestä ajatuksesta: “Ei saa paeta.” Halusin kiinnittää tuntemukseni filmille. Tiedän, että ajatus on paitsi rämäpäinen myös mahtaileva ja että sen toteuttaminen on vaikeaa. Yritän silti. En tiedä, miten tässä käy.”
Sarjan asetelma on tuttu lähes kaikille japanilaiseen animaatioon tutustuneille. Eletään vuotta 2015, ja 15 vuotta sitten Etelämantereella tapahtunut Toinen Isku aiheutti jäätiköiden sulamisen ja merenpinnan nousun. Maailma on hiljalleen toipumassa luonnonmullistuksista, mutta nyt ihmiskuntaa uhkaa uusi vieras uhka – valtavat ja hirviömäiset “enkelit”, joiden alkuperästä kukaan ei tiedä mikään. Näennäisesti YK:n alainen, kaksitoistajäseninen SEELE-komitea antaa valtuudet Gendou Ikarin johtamalle NERV-organisaatiolle. Tämän rakentamia Evangelion-taistelukoneita ohjaamaan pystyvät ovat kaikki syntyneet yhdeksän kuukautta Toisen Iskun jälkeen.
Neljätoistavuotias, enonsa kasvattama Shinji Ikari saa yllättäen isältään kutsun saapua NERViin. Hänen käsketään ohjata Evangelionia taistelussa enkeleitä vastaan. Hän ei haluaisi, mutta suostuu – ei pelastaakseen maailman, vaan saadakseen kaipaamansa isänsä hyväksynnän.
 |
|
Asukan todellinen luonne ja ainoa motiivi.
|
Evangelionin vihaajille – ja heitä on myös paljon – perimmäisenä syynä vihata Evangelionia on aina ollut kyvyttömyys nähdä sen teennäisen kliseisen ulkokuoren lävitse. Sarja kertoo pojasta, joka kutsutaan ohjaamaan isänsä rakentamaa jättiläisrobottia ja pelastamaan maailma – samaa kaavaa on käytetty poikien robottisarjoissa iät ja ajat. Fanservice ei toki rajoitu pelkästään alastonkohtauksiin – löytyyhän sarjasta myös ihonmyötäisiä pilotinpukuja. Sarja viljelee saksan kieltä sekä kristillistä mytologiaa ja symboliikkaa näennäisen itsetarkoituksellisesti. Kaiken kruunaa alkuanimaation taustalla soiva vetävä pop-biisi. Tätä kaikkea käsitellään kuitenkin Lehtisen edellä mainitussa esseessä, joten ei siitä sen enempää.
Tämä kliseisyys jatkuu kuitenkin vain jaksoon 14 asti, minkä jälkeen sarja alkaa hoiperrella yhä kauemmas totutuista kaavoista ja alkaa rikkoa ennakko-oletuksia ja kliseitä melkein yhden per jakso. Siinä missä uuden EVA-pilotin tulisi selvitä alkuhankaluuksistaan ja muuttua vaikeuksien kautta yhdeksi päähenkilöistä hän joutuukin sairaalakuntoon ja poistuu sarjasta lähes kokonaan. Siinä missä niiden kohtausten joissa Rei hymyilee, tulisi johtaa tämän inhimillistymiseen, ei niin kuitenkaan tapahdu. Ja siinä, missä jättiläisrobottien tappelut ovat perinteisesti olleet pelkkää peltipurkkien kolinaa, roiskivat NGE:n loppupuolen jaksot verta pilvenpiirtäjien seinille.
Jakson 18 jälkeen voi huomata still-kuvien määrän käytön kasvavan räjähdysmäisesti, koska sarjan sponsori Sony pistettiin leikkaamaan GAINAXin rahoitusta katsojien lisääntyneiden valitusten takia. Lopulta kaksi viimeistä jaksoa on toteutettu lähes minimalistisella animaation määrällä, koska budjetti oli yksinkertaisesti imetty tyhjiin. Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että nuo kaksi viimeistä jaksoa kuvaavat kokonaisuudessaan Shinjin pään sisäisiä tapahtumia.
 |
|
Totuus Toisesta Iskusta. Lisää paljastuu hiljalleen sarjan edetessä.
|
Tällaisesta lopetuksesta ei tietenkään pidetty, ja Hideaki Anno sai röykkiöittäin uhkailukirjeitä faneilta joiden mielestä hän oli tehnyt ikävät oharit. Ihmiset pitivät viimeisen jakson helpommin käsiteltävänä osana vaihtoehtotodellisuuskohtausta, jossa sarjan henkilöt on asetettu tyypillisen kouluromanssikertomuksen puitteisiin. (Tämän kohtauksen pohjalta GAINAX tuotti myös kaksi Neon Genesis Evangelion: Girlfriend of Steel –deittipeliä, ja sittemmin myös spinoff-mangan. Nämä ovat merkittäviä vain siinä mielessä että Evangelionin konseptin bastardisoiminen kevyen romanttiseksi viihteeksi on hillittömän huvittava ajatus; konseptia aikaisemmin tuntemattomille ne ovat varsin keskinkertaisia tuotoksia.)
Joka tapauksessa GAINAX teki jonkin ajan kuluttua myös elokuvat Death & Rebirth – joka kertaa läpi koko sarjan ja painottaa siitä tiettyjä avainosia – ja The End of Evangelion, joka sisältää vaihtoehtoiset kaksi viimeistä jaksoa. The End of Evangelionia on sanottu vaikeaselkoisimmaksi animeteokseksi ikinä, ja suurin osa fanien käymästä väittelystä koskeekin nimenomaan sitä. Yhtä kaikki se on se toinen lopetus NGE:lle, ja se eittämättä kuvaa muutakin kuin Shinjin pään sisäisiä tapahtumia. Suositun teorian mukaan molemmat lopetukset ovat aivan yhtä korrekteja, ne vain kuvaavat tapahtumia eri näkökulmasta. Toisen teorian mukaan taas se tehtiin vain, jotta fanit lakkaisivat mankumasta.
Koska Evangelion kertoo loppujen lopuksi päähenkilöidensä mielenliikkeistä, ei siitä itse asiassa löydy yhtäkään psyykkisesti eheää henkilöä. Misato pakoilee hylätyksi tulemisen tunnetta pinnallisten ihmissuhteiden kautta; Ritsuko on muista piittaamaton työnarkomaani; Gendo käsittelee kaikkia alaisiaan – Shinjiä ja Ritsukoa myöten – kuin shakkinappuloita. Sama pätee EVA-pilotteihin: Rei pyrkii olemaan Gendoulle mieliksi; Asuka yrittää olla aina kaikessa parempi kuin muut ja kaikkien hyväksymä; Shinji puolestaan tavoittelee pelkästään isänsä hyväksyntää. Asuka ja Rei ovat kiintoisa vertailukohde – toinen on korostetun ekstrovertti, toinen korostetun introvertti, ja heidän hahmodesigninsä vielä korostavat tätä. Erään tulkinnan mukaan he edustavat Shinjin psyykessä myllertäviä vastakkaisia luonteenpiirteitä. Totuus on Wikipedian loputtomissa NGE-artikkeleissa siinä määrin kuin sitä voidaan yleensä sanoa olevan olemassa.
Evangelionin onnistumisasteesta voidaan kiistellä, mutta sen merkittävyydestä ei. Sarja jätti jälkeensä valtavan perinnön, ja sen vaikutukset animeteollisuuteen näkyvät edelleen. Evangelionin jälkeen kaikki Japanissa tehdyt robottisarjat ovat sisältäneet psykologista synkistelyä (jotkut ovat tietysti plagioinnissaan vähemmän hienovaraisia kuin toiset), eikä tarvita neroa näkemään samankaltaisuuksia Rein ja tämän kevään hittianimen Suzumiya Haruhi no Yuu’utsun Yukin välillä.
Neon Genesis Evangelion esitettiin kahteen kertaan SubTV:n myöhäisillan ohjelmapaikalla varsin laadukkailla tekstityksillä varustettuna. Sarjan katsojaluvut olivat kuitenkin varsin marginaaliset. DVD-julkaisujen suomenkieliset tekstitykset sen sijaan ovat monen muun suomianimejulkaisun tapaan säädyttömän huonot, mikä on sääli.
 |
|
Esimerkki Sadamoton käsikirjoitukseen tekemistä muutoksista: Misato kertomassa yksinäisyydestään.
|
Kaiken tämän loputtoman spekuloinnin ja loputtoman, turhan aukitulkitsemisen jälkeen minulle oli hieman kummalliselta tuntuva kokemus tutustua animen hahmosuunnittelijana toimineen Yoshiyuki Sadamoton piirtämään tarinan sarjakuvaversioon. Kyseessä on toki laadukas teos: Sadamoto on kokenut ja taitava piirtäjä, ja hän hallitsee myös sarjakuvakerronnan kohtuullisen hyvin. Kokemusten erot syntyvät teosten erilaisista painotuksista.
Vaikka manga seuraakin varsin tarkasti TV-sarjan tapahtumia on siinä kuitenkin oma selkeästi erottuva vivahteensa: Sadamoton tulkinta tarinasta ei sinällään ole TV-sarjaa vähemmän psykologinen – itse asiassa se on sillä saralla jopa helpommin aukeava – mutta itse kertomuksen henki on asteen tai pari kevyempi kuin alkuperäisteoksessa.
Sadamoto on lisännyt hahmojen välille vuoropuheluita ja pistänyt heidät reagoimaan tilanteisiin hieman eri tavalla kuin alkuperäisteoksessa, mikä palvelee varsin mielenkiintoisen lopputuloksen aikaansaamista. Manga-Shinji ei esimerkiksi ole ollenkaan niin ärsyttävä angstipallo kuin animoitu esikuvansa. Sadamoton itsensä sanoin: “Voisi sanoa että kyseessä on näytelmän kaksi eri esitystä. — Yritän kuitenkin esittää mangassa enemmän EVA:n maailman kokonaiskuvaa hahmoista katsottuna vähentämällä informaation määrää ja fokusoimalla päähenkilöiden mielenliikkeisiin. Animessahan näkökulma on pitkälti jumalan: tapahtumia katsotaan paljolti Shinjin perspektiiviä laajemmin.”
Siinä, missä TV-sarja alkoi alkujaan kerätä suurempaa huomiota vasta uusintakierroksellaan vanhemmille katsojille sopivalla ohjelmapaikalla, on mangaversio siis muokattu sellaiseksi että se puree myös nuorempiin katsojiin. Tässä mielessä Sadamoton tulkintaa NGE:sta voi siis sanoa onnistuneemmaksi kuin Annon tulkintaa.
Sarjaa alettiin julkaista kuukausittaisessa Shounen Ace –lehdessä vuonna 1995, ja se jatkuu edelleen. Japanissa on julkaistu nyt kymmenen osaa, ja on yleisesti spekuloitu sarjan päättyvän 11. tai 12. osaansa, riippuen siitä miten Sadamoto päättää hoitaa sen lopetuksen. Siitä, miten ja kummalla tavalla hän aikoo sen tehdä, käydään edelleen loputtomia väittelyitä, joihin vastauksen saaminen voi kestää vielä parikin vuotta.
 |
|
Saadakseen Evangelioneista ohjaajan toiveen mukaisesti ‘onin kaltaisia’ Sadamoto luopui siitä jättiläiskoon vaikutelmasta, jota animaatioroboteilta yleensä edellytetään.
|
Suomalainen julkaisija Sangatsu Manga saa äärettömän kasan plussia julkaisujen loppuliitteistä, joihin on koottu oikeasti merkityksellistä tavaraa (joista myös aiemmat sitaatit ovat peräisin) – ääninäyttelijöiden mietteitä siitä miten he näkevät esittämiensä hahmojen psyyken, mechasuunnittelija Ikuto Yamashitan mietteitä Evangelionien ulkonäöstä, kohteliaisuus- päätteiden selitteet. Kaikkein tärkein näistä on kuitenkin jo ensimmäisessä osassa ollut Hideaki Annon kuuluisa “studiossa pilvisenä ja sateisena päivänä 17.7.1995” kirjoitettu muistio, joka kuvaa sitä mitä hän teoksellaan pohjimmiltaan halusi sanoa, ja sen suomeksi saattaminen on kulttuuriteko jo sinänsä. Värilliset alkusivut ovat myös oikein mukava lisä.
Juha Myllärin suomennos jakaa mielipiteitä – harrastajat ovat suhtautuneet siihen varsin nihkeästi, mikä on heijastunut arvosteluihinkin. Toisaalta ne, joille sarja on uusi tuttavuus, ovat ottaneet sen vastaan pääpiirteissään oikein hyvin. Käännöksessä on käytetty monen muun Sangatsun julkaisun tapaan henkilöiden mukaan vaihtelevaa puhekieltä, ja Toujin Osakan murre on käännetty Pohojammaan murteeksi. Käännösratkaisuilla – etenkin “kanonisen” engrishin käyttämisellä; käännös on kuulemma tehty yhteistyössä TV-sarjan suomentajan kanssa, mutta eroja löytyy silti kumman paljon – on puolensa ja haittansa, mutta niistä on keskusteltu jo toisaalla.
Sen sijaan esille voisi nostaa tekstin ladonnan, joka on usein hyväksi havaitun kapiteelikirjoituksen sijaan tehty normaalia “iso kirjain virkkeen alussa” -tapaa käyttäen. Lisäksi tekstin korostamiseen on käytetty kursiivia lihavoinnin sijasta, mikä entisestään hankaloittaa tekstin ulkoasua. Myllärin käyttämä, Sangatsun yleisestä linjasta poikkeva ou-translitterointitapa on myös varsin kyseenalainen.
Tätä kirjoitettaessa Evangelionia on ilmestynyt suomeksi neljä osaa, ja monet siihen vasta tutustuneet ovat ilmoittaneet pitävänsä siitä. Tämä tietysti kertoo siitä että tarina näyttää toimivan oikein hyvin sellaisenaankin, ilman ekstensiivisiä tulkintoja ja loputonta monimutkaistamista. Ehkä se on merkki siitä, että se on kuin onkin loppujen lopuksi onnistunut teos.
Keskustelua Neon Genesis Evangelionista Kvaakissa
Keskustelua Neon Genesis Evangelionista Animeunionissa