 |
Sarjakuvaseuran ex-puheenjohtaja ja sarjakuvaneuvos Ilpo Hakasalo (s. 1937) kuoli kuluvan vuoden tammikuussa.
Hakasalolla ei ollut lähiomaisia. Tuttavat ja ystävät kuulivat Hakasalon poismenosta vasta elokuussa, pari kuukautta sen jälkeen kun vainaja oli haudattu.
Asia tuli julkisuuten kun Helsingin Sanomat julkaisi (10.9.2006) toimittajatoveri Maarit Niiniluodon kirjoittaman nekrologin. Tämän jälkeen tapaus huomioitiin heti mm. radion Kulttuuriuutisissa.
 |
Tänään maanantaina Hakasalon kuolema nousi lööppeihin kun sekä Ilta-Sanomat että Iltalehti tekivät siitä tärkeimmän skuuppinsa.
Vaikka tunnettua populaarikulttuurin ystävää Hakasaloa tituleerataan radioääneksi myös sarjakuvayhteys on muistettu uutisoinnissa useimmiten mainita. Hakasalo oli mukana Suomen Sarjakuvaseura ry:n toiminnassa aivan sen alusta lähtien. Seuran perustamista alkoivat ensimmäisinä haikailla Soile ja Heikki Kaukoranta sekä Osmo Jokinen. Ilpo Hakasalo asui 1970-luvun alussa Jokisen naapurissa ja miehiä yhdisti yleinen kiinnostus populaarikulttuuriin. Nopeasti joukkoon liittyivät myös Pekka Tuliara, Jukka Rislakki, Veikko “Joonas” Savolainen ja muutama muu poploristi. Yhdessä he suunnittelivat mm. populaarikulttuuria käsittelevän julkaisun perustamista ja olivat mukana jäerjestämässä Amos Andersonin -taidemuseon suurta kansainvälistä sarjakuvanäyttelyä. Ensimmäinen Sarjainfo ilmestyi monistenippuna vihdoin helmikuussa 1972.
Hakasalo valittiin lokakuussa 1972 seuran toiseksi puheenjohtajaksi kun Jukka Rislakki jätti paikan. Hakasalo toimi puheenjohtajana vuosina 1973–1975. Häntä seurasi tässä virassa Timo Reenpää.
Vuonna 1981 Hakasalo sai ensimmäisten joukossa Sarjakuvaseuran myöntämän sarjakuvaneuvoksen arvonimen. Neuvoksen tittelillä on tämän jälkeen muistettu viiden vuoden välein sarjakuvan aseman parantamisen puolesta uurastaneita henkilöitä.
Hakasalon ansioksi lasketaan myös Puupäähattu-palkinnon muotoileminen. Palkintoa olivat ideoimassa alun perin Osmo Jokinen ja Markku Jokipii. Hakasalo toimi vv. 1958–1990 mainostoimittajana mm. Ajan mainoksessa ja Mainosrenkaassa. Mainostöiden kautta hän tunsi Jaakko Jahnukaisen joka puolestaan hoiti erään hattutehtaan mainontaa. Ensimmäiset neljä huopahattua saatiin edullisesti, sillä ne valmistettiin varsinaisen tuotannon ulkopuolella ja kyseisen tehtaan jätemateriaalista. Vuodesta 1973 lähtien hatun valmistuksesta on vastannut Wahlmanin hattutehdas.
Sarjakuvaseuran lisäksi Hakasalo toimi aktiivisesti Suomen harmonikkaseurassa, Kullervo Linna säätiössä sekä Suomen jazz- ja pop-arkiston kannatusyhdistyksessä. Solo ry:n kunniajäseneksi hänet nimitettiin vuonna 1991. Hakasalo työskenteli Yleisradion vakituisena avustajana 1970 -luvulta alkaen ja hänen viimeiseksi jäänyt työrupeamansa päättyi YLE:ssä v. 2002 .Ylläs soikoon -musiikkitapahtuman ohjelmajohtajana Hakasalo toimi vv. 1988–2000.
 |
Vuonna 1979 Hakasalo julkaisi kirjan Malmstenista Marioniin ja vuonna 1986 julkaistiin Iskelmän kultainen kirja. Sen Hakasalo kirjoitti yhdessä Peter von Baghin kanssa. Suuri yleisö muistaa Hakasalon Iskelmäradion leppoisana ja tietoviisaana toimittajana.
Hakasalo on järjestyksessään jo kolmas kuollut sarjakuvaneuvos. Ennen häntä keskuudestamme ovat poistuneet Erkki Salonen (1920–2002) ja Soile Kaukoranta (k. 2004). Viimeisinä elinvuosinaan Hakasalo erakoitui omasta tahdostaan.
Lähteet:
Kalervo Pulkkinen, Ruutujen aika
Heikki Jokinen ja Kalervo Pulkkinen (toim.), Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia
Sarjainfo 3/1981
HS 10.9.2006
Iltasanomat 11.9.2006
Iltalehti online 11.9.2006
Kvaakin artikkeli: Soile Kaukoranta on poissa