Jo huhtikuun alussa ilmestynyt rakkauden monimuotoisuudesta kertova Lahden Muotoiluinstituutin sarjakuvakurssin LOVE-läpyskä on sisällöltään hyvinkin monipuolinen. Lehtinen sisältää tarinoita niin rakkauden kaipuusta, satuttavuudesta kuin vaikeatajuisuudestakin.
 |
Tukholman SP expon markkinointimateriaalina toiminut Lahden Muotoiluinstituutin LOVE-vihkonen kertoo rakkaudesta sekä humoristisia että vakavampiakin ajatuksia herättäviä minitarinoita. Aihealueeseen soveltuva punainen painoväri toimii myös mielestäni hyvin, ohjaahan se jo tavallaan itsessäänkin lukijaa haluttuun tunnelmaan.
Kahdentoista eri tekijän tyylit ovat jälleen kerran ymmärrettävästi keskenään hyvinkin erilaisia. LOVEn tunnerikkailla sivuilla on muun muassa Antti Ahosen ja Petteri Tikkasen ‘maailmanluokan’ tyylistä piirrosjälkeä, Juha Harjun kulmikkaampaa ulosantia ja Ina Kalliksen herkkää viivaa.
Myöskin sisällöltään ja kerroksellisuudeltaan tarinoissa on mukavaa vaihtelua. Hanna Arvelan “From Sarah With Love” -tarinan piilokyynisyyteen voinevat kaikki rakkaudessa petetyksi ja jätetyksi tulleet samaistua. Solja Järvenpään kaiketi Nick Caven “Do you love me” -viisusta sanoituksensa ja innoituksensa(?) vetänyt samanniminen tarina taas kosketti tunnepitoisella hauraudellaan. Hieman samantapainen, mutta astetta kevyempi on Tommi Hämäläisen “Love Love Love”. Jarno Latva-Nikkolan “They Call Me Raymond” sen sijaan oli yksinkertaisesti hiljentävä kipeän raa’alla tarinallaan perheväkivallan kauhuista.
Mutta pitää LOVE toki sisällään myös kepeämpiäkin tarinoita. Esimerkiksi Reima Mäkisen pelkistetyllä piirrostyylillä kerrottu tarina elämäänsä tyytyväisestä vangista, Marko Latva-Nikkolan kertomus Niskavuoren emäntään rakastuneesta Frankensteinista, Kaisa Raution hääpukuratkaisu ja Ville Pynnösen vesisadetta epäilemään saava “The Raincoat Men”.
Markkinointimateriaalina epäilisin LOVE-lehtisen olevan nimenomaan monipuolinen ja kertova. Myöskin aihe on hyvin valittu, sillä koskettaahan rakkaus meistä itse kutakin, tavalla tai toisella.