“Epärehellisyys perii maan ja moraali on kaksinaista! Tuomiopäivä tulee, kun roistojen annetaan juhlia…!!!” Tähän kurittomuuden kurimukseen ratkaisunsa tarjoaa Patrick Westerin ja Pekka Pakkalan Isä Bastardus.
 |
Patrick Westerin ja Pekka Pakkalan luoma pappishahmo Isä Bastardus on nimeltään ja peruslähtökohdiltaan varsin mielenkiintoinen. Taisteleehan tuo itse (teko)pyhyyden ruumiillistuma naiskollegojaan, seksuaalisia vähemmistöjä ja rikollisia – siis kaikkea “väärää” ja “moraalitonta” – vastaan. Tässä tärkeässä missiossaan isä Bastarduksen apuna toimivat hänen uskolliset ja aloitekykyiset apinansa Leiber ja Stoller.
Pääosin sivun tai parin pituisista tarinoista koottu albumi ei kuitenkaan omasta mielestäni jaksa kannatella lukijan mielenkiintoa aivan loppuun asti.
Kääntäjänä ja kieltenopettajana toimiva käsikirjoittaja Pekka Pakkala käyttää teksteissään melkoisen paljon jo kuluneita kliseitä. Minua, rakkaana lukijana, ei ainakaan henkilökohtaisesti enää jaksa naurattaa kuivahkon hassut kerronnat tyyliin “tämä kuva on sensuroitu herkimpien lukijoiden mielenrauhan säilyttämiseksi”.
Mutta tokihan 48 mustavalkoiseen sivuun mahtuu mukaan myös oivaltavia ja (minunkin mielestäni) hauskoja juttuja. Esimerkkinä mainittakoon täydellisesti toimiva yhden ruudun sarjakuva siitä, miten haaksirikkoutunut Isä Bastardus pelastautuu saarelle, joka on täynnä naispappeja.
Valtion virkamies ja sarjakuvapiirtäjä Patrick Westerin selkeä piirrosjälki istuu kerrontaan hyvin. Ruutujen taka-alalle sijoitetut taulut ynnä muut yksityiskohdat ovat myös enimmäkseen mainioita ja tuovat tarinaan toimivaa lisäviihdykettä. Erityisesti haluaisin Westerin työstä kuitenkin nostaa esiin muutamat alaviistosta kuvatut ruudut, jotka tuovat muuten melko tasaiseen kuvakerrontaan oivallista tilan(teen) tuntua.
Kokonaisuudessaan Isä Bastardus ei siis lämmittänyt minua erityisen paljon (enkä usko sen johtuvan vain ja ainoastaan sukupuolestani). Mutta ehkä pieninä annoksina, ja esimerkiksi juuri Iltalehden strippiformaatissa, missä sarjaa on jo julkaistukin, Isä Bastarduksen “villi huumori” toimii paremmin.