 |
Vesa Vitikainen ja Tomi Sunnarborg:
Simo Häyhä – Valkoinen kuolema
Kustannusosakeyhtiö Revontuli 2005
71 s., ISBN 952-5170-47-0, nidottu B4, ovh. 8,90e
Revontulen kustantama toinen Legendat-sarjakuva-albumi kertoo vuonna 2002 kuolleesta talvisodan tarkka-ampujana ja hyvänä metsästäjänäkin kunnostautuneesta Simo Häyhästä. Toisin kuin Lauri Törni – Leijonamieli -albumissa, tässä keskitytään lähinnä talvisodan tapahtumiin ja muut tilanteet sivuutetaan nopeilla maininnoilla. Näin tarina etenee hieman sujuvammin kuin Leijonamieli, kun tapahtumien välillä ei tarvitse poukkoilla ihan niin nopeaan tahtiin.
 |
Valkoisen kuoleman tekijöinä ovat jälleen Napalmistakin tutut tekijät. Vesa Vitikainen jatkaa käsikirjoittajana, ja tällä kertaa varsinaisena kuvittajana on Tomi Sunnarborg. Markus Tuppurainenkin on albumin ympärillä hääräillyt luonnostelijana ja kannen tekijänä. Tarina perustuu Petri Sarjasen samannimiseen kirjaan ja tietenkin Simo Häyhän elämään.
Leijonamieli-albumin tavoin tämänkin albumin tarinaa viedään eteenpäin aika paljon tekstilaatikoin. Dialogia on kuitenkin enemmän ja se on mukavan sujuvaa ja osuvaa. Tarina toimii hyvin ja sisältää paljon sivujuonteita, tupajuttuja ja sen sellaisia, jotka lisäävät eloa ja väriä kertomukseen. Mielenkiintoista on se, että Simo Häyhä on koko albumin läpi ikään kuin sivuhahmo. Usein Simo on tuvan nurkassa istumassa ja kuuntelemassa muiden juttuja. Taistelun tullenkin Simo käy tähtäyspaikkaansa yksin ja hoitaa homman kotiin ilman kummempia temppuja. Vitikainen on kuitenkin onnistunut tällä tavalla luomaan tarinaan aidon ja läheisen kuvan siitä, millainen Simo Häyhä mahdollisesti oli. Hiljainen, mutta seurallinen mies, joka ei leveillyt saavutuksillaan, vaan antoi tekojensa puhua puolestaan. Mielenkiintoisena lisänä on albumin lopussa oleva lista eniten tappaneista tarkka-ampujista, jonka kärjessä Häyhä komeilee yli viidelläsadalla osumalla. Albumissa käykin ilmi, että Simo sai pian parin laskemaan ja todistamaan osumia, kun saldo alkoi jo omistakin tuntumaan uskomattomalta.
 |
Leijonamieleen verrattuna Valkoinen kuolema eroaa siinä, että Simo Häyhä jättää uhkarohkeat sankaritouhut vähemmälle, mitä tarkka-ampujalta voisi odottaakin. Tarina ei kuitenkaan ole pelkkää tarkkuusammuntaa turvallisista asemista, vaan jännitystäkin piisaa.
Tomi Sunnarborgin kuvitus on tarinaan sopivaa ja elävää. Tummanpuhuvat kuvat tuovat sarjakuvaan tunnelmaa sekä vaadittua synkkyyttä. Sunnarborg osaa kuvata piirroksillaan osuvan raa’asti väkivaltaa ja sodan jälkiä sortumatta kuitenkaan turhaan mässäilyyn. Vaikka sotasankareita kuvataankin, sotaa ei romantisoida liikaa.
 |
Painatus on Valkoisessa kuolemassa hiukan parempaa kuin Leijonamielessä. Sarjakuvasivuilla on suuret marginaalit, hiukan liian suuret. Tekstaus on hoidettu jälleen ladottuna, joka on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se toimii tämän tapaisissa tarinoissa, mutta käsialafontti tuo kuitenkin eloa sivuihin ja sopisi ehkä paremmin piirrokseen. Ulkoasu on kuitenkin yleisesti hyvä ja toimiva. Simo Häyhä – Valkoinen kuolema on hyvää luettavaa alusta loppuun asti ja sitä selailee mielellään uudelleen jälkeenpäinkin. Legendat-sarjalle toivookin mielellään pitkää ikää suomikorkkarien rinnalla.