Joensuun sarjakuvaseuran vuosialbumit ovat tärkeitä kotimaiselle sarjakuvalle. Osa tekijöistä on tuttuja jo aikaisemmista albumeista, osa uusia. Tällä kertaa, vuoden julkaisutauon jälkeen, teemaksi on valittu supersankarit. Joensuun sarjakuvaseura on itse yksi suomalaisen sarjakuvan supersankareista.
Ellei superheeroksia oteta ihan täysin tosissaan, aihetta on tapana lähestyä vaikkapa satiirisen parodian, yhteiskuntakriittisen kommentoinnin tai humoristisen pastissin kautta. Intertekstuaaliset viittaukset amerikkalaisiin esikuviin palvelevat faneja ja aiheuttavat takuuvarmasti pieniä tirskahduksia tai ihastuksen huudahduksia. Joensuun kokoelmassa on tarjolla kaikkea mainittua, mutta myös uusia, omakohtaisia oivalluksia siitä, kuinka supersankaruus voi olla psyykeä heijasteleva minuuden peili. Myös historiallinen perspektiivi on mukana.
Mikael Salon Ryhmä-eX:ssä esikuva on selvä, ja tekijälaatikostakin käy ilmi että ”suomennoksen” on tehnyt, heh heh, Tail-Man. Parodia on kuitenkin osattu kääntää pettymyksiä tuottavien ihmissuhteiden tutkielmaksi eri kykyjen kautta. Poikaystävä kun häviää aina savuna ilmaan, kun pitäisi puhua vakavista asioista. Salon piirrostyyli on huolellista ja täynnä oivaltavia yksityiskohtia. Sippo Mentusen tyyli on paljon karheampaa, ellei suorastaan tarkoituksellisen tylyä. Hiomattomilla lähes luonnosmaisilla kuvilla välitetään sanomaa; sarjakuvan konventiot ovat silti selvästi tuttuja ja hallussa. Vaakuna ja Verottaja kommentoi nykyistä geopoliittista tilannetta kansallisesti ylpeän kuvaston kautta. Tekstaukseen ja oikeakielisyyteen, vaikkakin se sopii uhmakkaaseen tyyliin, voisi kuitenkin satsata sen verran, että lukija saisi siitä paremmin selvää. Mentunen saa myös kunnian päättää albumin Tulenkantajalla, joka sitoo yhteen monen muunkin tarinan motiiveja ja aiheita. Pisteitä jaetaan myös erinomaisista supersankarinimistä.
Kuura Pilkkeen Hirviö vieraannuttaa teeman toisaalle, pois ihmislajista. Liskoväen kansoittama fantasiamaailma on luotu uskottavaksi, erityisesti todellisen oloisen anatomian osalta. Sankaruuden motiiveja syväluotaava tarina olisi sopinut hyvin myös aikaisempien kokoomien teemoihin, sillä sen yllättävä loppukäänne kääntää kaiken päälaelleen, kauhusarjakuvien tapaan. Timo Hainimon Maan puolesta jatkaa edelleen pohdintaa hyvän ja pahan eroista. Ohuella viivalla piirrettyjä hahmoja olisi voinut ruuduissa visuaalisesti vähän vahventaa; yhdellä sivuista on käytetty varjostusta, sitä olisi kannattanut rohkeasti käyttää kaikilla sivuilla.
Mari ja Simo Tiippanan Neiti B on viehättävä, lähes naivistinen arjen sankaritarina, jonka voisi kuvitella tapahtuvan kokonaan allegorisella tasolla. Valkoista tilaa oli ehkä jo liikakin, vaikka mustan lähteen pisarat saavatkin siitä lisää vaikuttavuutta. Musta ja valkoinen sen sijaan ovat oikein hyvin tasapainossa Esa (plus Mio, 9 v.) Turusen tarinassa Sankareita, onko heitä? Tarinan kehystarinassa vanha mies kertoo joensuulaisesta skinheadejä vastaan taistelleesta supersankarista. Tarinaa kuuntelee puistonpenkillä sarjakuvalehteä lukeva poika (jollainen lienee melkoinen harvinaisuus nykyaikana). Takakannessa mainos: marssilainen naistenmetsästäjä! Mahtipontisen rehvastelevat sankariposeeraukset ovat erittäin mallikkaita.
Mika K. Saarelaisen Kuriiri kehittää tarinakaaren yhdessä suljetussa tilassa, mutta maailmanrakennus tehdäänkin taitavasti laaditussa käsikirjoituksessa. Tuntuu aidosti siltä, että sellin ulkopuolella todellakin on oma todellisuutensa. Kuvallinen anti on totuttuun tapaan huippuluokkaa. Saarelaisen albumiin tekemässä kansikuvassa on vahvat Injustice-vibat. Toinen kuvataiteellinen kohokohta on Tuomas Koivurinteen ja Suvi Yliheljon Heros, joka muodikkaasti nostaa aiheensa Homeroksen tarinoista. Tummasävyinen taide ja vielä tummasävyisempi tarina tukevat saumattomasti toisiaan. Ruuduissa on hieno jumal’hämärä. Ykköslaatua.
Kersantti Napalmin, eikun siis Vesa Vitikaisen ja P. A. Mannisen, Zombitulva on episodimainen apokalypsi-epäidylli tulvan ympäröimän talon katolla. Tarinan sanomaksi voisi tulkita, että sankaruus on velvollisuus, joka menee sankaroinnin edelle. Hannele Kivilahden tekstaus on pelkkää plussaa. Ruutujen dynamiikka on Napalmi-tarinaan oudon vaisua. Sarah Heittolan Miau on hellyttävä terapiatuokio oikean elämän superlemmikistä, jollaisen meistä lähes jokainen on kohdannut. Heittola on käyttänyt nokkelasti järjestyksen ilmestymistä elämään siirtymällä ruutusekamelskasta suorakaiteisiin. Petteri Holmin Round ∞ kuvaa sekin arjesta selviytymistä omin voimin, jotka joissakin tapauksissa vaativat lähes yliluonnollisia kykyjä. Holmilla on selvästi lahjakkuutta liikkeen kuvaamisessa. Myös hahmojen ilmeet ovat kertovia.
Inari Kallatsan Yössä tapahtuu, tuota noin, yössä. Miaun tapaan tässäkin sankarit ovat jotain ihan muuta kuin olettaisi. Taide on kertakaikkisen komeaa, iskevää, kertovaa ja omaperäistä, kuten tarinakin. Asetelma öisistä taisteluista on niin mielenkiintoinen, että näistä yhteenotoista ja niiden alkuperästä lukisi mielellään vaikka kokonaisen sarjakuvaromaanin. Kimmo Niirasen Kantelemies on huumorisarjakuvaa, joka mainiosti olisi sopinut edesmenneeseen Myrkky-lehteen. Erittäin selkeä ja vitsejä alleviivaava piirrostyyli miellyttää silmää. Kirjan lopussa on pienet esittelyt kaikista tekijöistä.
Supersankarit ovat tulleet Suomeen ja suomalaiseen miljööseen, vaikka ne eivät siihen oikein koskaan ole luontevasti solahtaneet. Se oli ennen se, sillä jokainen uusi tarina tekee tästä yhdistelmästä tutumman, joskaan ei sen uskottavamman kuin muuallakaan.
Me emme ole sankareita kaikki, vaikka kuinka silmiin katsoisimme – mutta me kaikki voimme kuvitella olevamme supersankareita, ja lukea heistä sarjakuvista.
Supersankarit – Joensuun sarjakuvaseuran 30-vuotisjulkaisu
Esa Turunen ja Timo Heikura (toim.)
96 sivua, A4, mv
ISBN: 978-952-65084-3-6
15 €
Kansikuva: Mika K. Saarelainen
Mikael Salo: Ryhmä-eX
Sippo Mentunen: Vaakuna ja verottaja
Kuura Pilke: Hirviö
Timo Hainimo: Maan puolesta
Mari Tiippana & Simo Tiippana: Neiti B
Esa Turunen: Sankareita, onko heitä
Mika Saarelainen: Kuriiri
Tuomas Koivurinne & Suvi Yliheljo: Heros
Vesa Vitikainen & P. A. Manninen: Zombitulva
Sarah Heittola: Miau
Petteri Holm: Round ∞
Inari Kallatsa: Yö
Kimmo Niiranen: Kantelemies
Sippo Mentunen: Tulenkantaja
Keskustele Joensuun sarjakuvaseuran julkaisuista Kvaakissa
Ks. myös Rajatapauksia ja Muistoja huomisesta.