Brittiläisen Sydney Jordanin (s. 1928) Jeff Hawke oli ja on ainutlaatuinen scifi-sarjakuva. Tämä älykäs, omaperäinen ja tiedostava tieteissarjakuva oli erityisen suosittu Italiassa, Ranskassa ja Skandinaviassa. Klassikkojen tapaan se on kestänyt aikaa hyvin, vaikka se ehdottomasti onkin oman aikansa lapsi. Nyt on mahdollisuus saada Jeff Hawke -sarjakuvia lisää suomeksi!
Kanaalin toisella puolella Pierre Christinin ja Jean-Claude Mézièresin Valerianinin hahmogalleriassa on paljolti samaa. Roger Leloupin Yoko Tsunon intohimoisen yksityiskohtaisesti kuvatut todelliset ja kuvitteelliset tekniset laitteet kertovat yhtäläisestä intohimosta teknologiaan. Jeff Hawkessa on kaikkea tätä yhdistettynä brittiläiseen eksentrisyyteen vietynä oudon rajoille, ja ihan reilusti sen ylikin absurdiin teatteriin asti. Vaikka se suurelta osin on ainakin puolikovaa scifiä, yliluonnollisiakin olentoja ja tapahtumia on mausteeksi mukana.
Kehystarina monelle seikkailulle on itsensä paholaisen, Mefiston, pikkupirulle kertoma. Sydney Jordanin kertoman mukaan kyseessä on sisäpiirin vitsi. Hän itse oli tuo pikkupiru, piirtäjä, ja Willie Patterson (1929–1986), kirjoittaja, oli pääpaholainen. Patterson kynäili päävastuullisena seikkailut kesästä 1956 aina vuoteen kesään 1969 saakka. Tätä aikaa voi pitää sarjan kultakautena. Patterson oli Jordanin toveri nuoruusvuosista saakka ja heitä yhdisti kiihkeä innostus niin tekniikkaan kuin ilmailuun. Kummankin lahjakkuus oli lopulta kuitenkin enemmän kuva- ja sanataiteen puolella, onneksi, ja niin syntyi sarjakuvan suuri klassikko: Jeff Hawke.
Robert Jeffrey ”Jeff” Hawke oli alkuun kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) entinen pilotti, jonka seikkailuissa oli scifi-elementtejä. Omaperäisyyttä puuttui; Flash Gordonin ja Dan Daren vaikutus oli selkeä. Piirrostyylikin oli vielä jäykähköä. Kaikki muuttui, parempaan suuntaan, kun Patterson otti ohjat tekstin suhteen ja Jordan sai keskittyä piirtämiseen. Nerot leimahtivat.
Sarjan sävy vaihtui selvästi aikuisempaan makuun, ja vaikka usein avaruudessa oltiinkiin, ruutujen välissä kommentointiin silloisen nykyajan kylmää sotaa, byrokratiaa, saastumista ja eriarvoisuutta sattuvan satiiriseen sävyyn. Avaruusoliot ja vieraat planeetat olivat usein kuin brittiläisen yhteiskunnan laajentumia. Vuonna 1963 alkanut Doctor Who -televisiosarja on selvästi velkaa Hawkelle. Sekä Jeff Hawkessa että Doctor Whossa peribrittiläinen arki ja tieteistarinoiden konventiot sekoittuvat huvittavalla, tai pelottavalla, tavalla yhteen.
Jeff Hawke erosi muista aikansa scifi-sarjoista siinäkin, että siinä hyvin harvoin on avaruustaisteluja tai ratkaisujen hakemista väkivallan kautta. Tosin Hawken arkkivihollinen Chalcedon saattoi universumin herruutta ja muuta sellaista tavoitellessaan räjäyttää auringon supernovaksi ja puolen aurinkokuntaa siinä sivussa. Päähahmo itse oli pikemminkin sovittelija ja diplomaatti, joka on kuin kotonaan muukalaisten joukossa. Hän oli muita enemmän tulevaisuuden ihminen, kehittynyt poikkeusyksilö meidän primitiivien joukossa. Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen ovat tämän sarjakuvan kaiken yli kantavat teemat.
Monet sanomalehtisarjakuvat etenevät kiduttavan hitaasti. Jeff Hawkessa tarinan kuljetus stripistä toiseen oli mestarillista. Jordan ei tuhlannut ensimmäistä ruutua edellisen stripin viimeisen ruudun toistamiseen vaan antoi juonen soljua vaivattomasti eteenpäin. Yleensä stripissä on kolme ruutua, mutta toimintakohtauksissa tai dramaattisissa huipennuksissa on ”laajakangasruutu”. Taustat ovat erittäin viitseliäästi piirrettyjä ja täynnä yksityiskohtia, jotka tekevät vieraista maailmoista todellisen oloisia. Runsaasti käytetty rasteri tuo syvyyttä ja auttaa erottamaan henkilöhahmot.
Kuin ihmeen kaupalla strippien originaalit olivat säilyneet Daily Express -lehden toimituksessa myöhempää julkaisua varten. Ilmeisesti siksi, että sarja oli syndikoitu ja sitä julkaistiin myös manner-Euroopassa. Jeff Hawke ilmestyi vain arkisin. Isokokoinen sunnuntaisivukin oli harkinnassa, ja Jordan ehti tehdä niistä jo muutaman luonnoksenkin, mutta valitettavasti hanke ei toteutunut.
Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan. Patterson alkoi kärsiä terveysongelmista 60-luvun lopulla ja vetäytyi omiin oloihinsa. Sarjan taso ei hänen poistumisensa jälkeen ollut entisensä, mutta sen taso ei suinkaan romahtanut, kuten näkee usein väitettävän. Jeff Hawken lento sarjakuvasivuilla kesti vuodesta 1954 vuoteen 1975. Ehkä vain aika ajoi hahmon ja sarjan ohi, joka teknologiauskostaan huolimatta oli hyvin love, peace and understanding -henkinen.
Sydney Jordan jatkoi sarjakuvien tekoa, mutta Hawken kaltaista täysosumaa ei hänen kohdalleen enää tullut. Britanniassa on toiminut aktiivinen fanikerho, Jeff Hawke Club, joka on lehtimuodossa julkaissut kaikki tarinat aikajärjestyksessä. Myös Italiassa on ilmestynyt koko tuotanto kirjasarjana. Suomessa Jeff Hawkea on julkaissut Jalava kolmen albumin verran.
Jeff Hawke -sarjakuvaa on nyt mahdollista saada Jalavalta lisää suomeksi. Jos Jalava saa 200 sitovaa tilausta á 32 € (sis. postikulut), kirja julkaistaan syksyllä (kovat kannet, 160 s.)!
Vapaamuotoiset, sitovat tilaukset 15.2.2024 mennessä sähköpostiin markku.jalava@arthouse.fi
Keskustele Kvaakissa Jeff Hawkesta.
Linkkejä: Jeff Hawke Club