Joensuun sarjakuvaseuran vanhan vuoden päätös ja uuden vuoden alku, vuosialbumi Muistoja huomisesta, on ilmestynyt. Tällä kertaa teemana ovat tieteiskuvitelmat. Edeltävät albumit olivat sotaa, rauhaa, kauhua ja spefiä, joten nyt on sitten vähemmän yllättävästi sitten scifin vuoro. Heti kun albumin ottaa käteen, Mika K. Saarelaisen komea retroromanttinen avaruuskansi saa ähkäisemään ihastuksesta. Kova on paketti ja kaunis on kuori, juuri tätä pakkasukolta toivoin: mutta nyt on aika avata kansi ja katsoa, mitä sisältä löytyy.
Aiemmista teemoista ei ole silti ihan täysin irti päästy, sillä vaikka tähtiin kurkotellaankin, kauhua ja kauheuksia on miltei joka tarinassa tarjolla. Sisällysluettelon perusteella suuri osa tekijöistä on aiemminsta albumeista tuttuja.
Ajan henki elää tässäkin julkaisussa, dystopioita nähdään enemmän kuin utopioita. Se on ymmärrettävää, itse kunkin tulevaisuususko on ollut kovalla koetuksella. Tosin jo pelkästään se, että ihmiskunta joskus pääsisi kulkemaan tähtiin, olisi toteutuessaan ihmettä suurempi asia.
Kimmo Niirasen Transgendermutaattori on sopivan härski alkuhymähdys heti alkuun. Se, mikä on sopivaa, on aina aikaansa sidottua: onhan Muistoja huomisesta albumin nimi! Meri-Kukka Okkosen Forever Connected on tyylillisesti erittäin pätevää futurismikauhua, joka pelottelee sillä, mikä on jo idullaan omassa maailmassamme. Lukijaa voisi kuitenkin auttaa alkuun pienellä kuvauksella, jotta tapahtumien taustat ja motiivit selkenisivät.
Erkki Waanin Undead Trip on sekin sanaton sarjakuva vaikkakaan ei puhekuplaton. Tekstin korvaaminen kuvilla on yllättävän luonnikas idea. Waanin funkofiguurit mieleen tuovat hahmot kohtaavat kosmisen zombiviruksen. Tyyli ja tarina tuntuvat aluksi olevan ristiriidassa keskenään, mutta vetävä tarina loksauttaa palaset kohdalleen. Kauhuksi tämäkin scifi kääntyy, vieläpä niin, että saadaan kauhusarjakuvan mukainen loppukäänne. Varjostukset ja rasterin käyttö tuo sävyjä ja syvyyttä ruutuihin. Mikael Salon Koloniassa päästään myös avaruusmatkalle ja kirjaimellisesti levittämään uusiin maailmoihin elämän siementä. Päähenkilön valinnat ovat omalla tavallaan loogiset. Tematiikka muistuttaa tieteiselokuvan klassikkoa Hiljainen pako (Silent Running). Sivusommittelut ovat näyttäviä ja tarinassa on sanomaa.
Jarmo Maarasen ja Lili Peltolan Mallorca on synkkäsävyinen ja tummanpuhuva sarjakuva yksilön valinnasta. Osa pieteetillä työstetyistä ruuduista on kuin grafiikanlehtiä. Otsikon ironia on jo efekti sinänsä, jotta loppu alleviivaa: auringon lämpöön tekee ihmisen mieli. Juho Sihvosen Auringon Pojat tavoittelee dänikeniläisiä selityksiä muinaisten kulttuurien ”vieraista tähtien takaa”, mutta kuvaa ehkä kuitenkin enemmän ihmisen perusluontoa. Yksinkertainen tarina selittää itsensä ehkä vähän liiankin helposti, jonkinlaista loppukoukkua jäi kaipaamaan. Samaten piirroksen sinänsä ihan kelpo viiva olisi kaivannut skaalausta pienempään kokoon.
Mika K. Saarelaisen Mars ihmisessä, ihminen Marsissa on one-pager: katsaus siihen, millaiseksi Mars on kuviteltu ja kuvitettu. Vaikea sanoa, onko moderni käsitys yhtään sen oikeampi kuin ne ikääntyneet seikkailuromanttiset kuvaelmat viime vuosisadalta. Saarelaisen taide on suvereenia. Saana Puustisen Tähdistön lepopaikka on hellyttävän arkinen avaruustarina, joka ei tähtiä tavoittele vaan kuvaa pienten ihmisten elämää äärettömässä avaruudessa. Tarina ei ole kummoinen ja tyyli on vielä hakusessa, mutta tekijällä on jo selvää tajua siitä, miten sarjakuvaa rytmitetään ja kuinka tarinaa ruuduissa kuljetetaan. Kunhan kuviin löytyy vielä vähän lisää dynamiikkaa ja rohkeampaa kuvakulmien hakua, niin hyvä tulee.
Petteri Holmin Viimeinen ihminen on tyylipuhdas scifi-novelli sarjakuvamuodossa. Käsikirjoitus on modernilla twistillä kyberpunkhenkisen nokkela ja se tuntuu jatkavan vielä siitä, mihin monet olisivat jo tarinansa lopettaneet. Se on myös toiveikkaasti tulevaisuuteen ja ihmisyyteen uskova tarina, mikä poikkeus vahvistaa mukavasti sääntöä. Kuvapuolessa on vielä pientä petraamista, mutta ”erikoisefektit” ovat komeita! Jos edellinen tarina oli kyberpunkia niin seuraavaksi on tarjolla steampunkin pauketta. Arttu Koistisen kirjoittama ja Jusa Hämäläisen piirtämä Virginie alkunäyttämönä on Albert Edelfeltin pariisilaisateljee, josta siirrytään ketterästi ajassa ja paikassa eteenpäin. Juttu on tarkoituksellisen sekavaa melskettä humoristisessa hengessä. Teksti ja taide sopivat erinomaisesti yhteen.
Roope-Santeri Niemisen Minuutti apheliin on mittakaavaltaan ja sisällöltään kunnianhimoista sarjakuvaa, joka käsittelee tulevaisuuden näkökulmasta nykyajan ongelmia. Päähenkilön psykologiaa ja historiaa taustoitetaan niin että hahmosta alkaa oikeasti välittää. Vaikka tarina saakin eräällä tavalla päätöksensä, se töksähtää loppuunsa kuin kesken. Toiseksi viimeinen sivu näyttää muutenkin hieman viimeistelemättömältä. Tietokoneen lokisivu avaa tarinaa vielä eteenpäin ja on kuin lisävihje, että tarina vielä jatkuisi. Mika K. Saarelaisen Kohtaaminen yössä on kovaa scifiä ja kovaa laatua, albumin tähtihetkiä. Teknojargonia suoltavat puhuvat päät ovat tosin vähän jähmeä tapa kertoa tarina, mutta tyylikeinona tässä tapauksessa varsin toimiva ratkaisu, sillä ihmisistä ja heidän kohtalostaan on kyse. Pikkutarkan piirroksen huolellisesti mietityt yksityiskohdat luovat todentuntua tulevaisuusnäkymiin.
Lauri Kinasen Gestalt-peli on vaativa mutta palkitseva lukukokemus. Tarinassa käyty kisa on kiehtova sotku logiikkaa ja survivalismia. Onkohan inspiraatiota saatu Kuutio-elokuvista? Lukemista tosin rasittaa se, että valittu tekstityyppi kutistuu välillä liian pieneksi. Muutoin visuaalinen anti on loistokasta. Esa Turusen Minkä taakseen jättää… yllätti. Alun perusteella saattoi odottaa jonkinlaista aatamijaeeva-tarinaa, mutta näin ei todellakaan käy tarinan kulku. Kuvallinen ilmaisu on tehokasta, mutta viivaan kaipaisi vielä lisää ilmeikkyyttä ja kuviin rohkeammin vauhtia. Ville Rautiaisen kirjoittamassa ja Antti Keinosen sujuvasti piirtämässä Hengenvedossa vauhtia riittää. Tarina on oikeastaan vain tekosyy kuvata hauskaa kohellusta vähän totutusta poikkeavassa luonnonhelmassa, ollaan melkein kuin pokemoneja metsästämässä. Synkkien tulevaisuuskuvien jälkeen hupaisa lopetus jättää hyvän maun suuhun.
Albumi on alusta loppuun laatuisaa sarjakuvaa. Kuten on ennenkin Joensuun vuosialbumien osalta todettu, tekemisen taso vaihtelee ja tekijät ovat uransa eri vaiheissa, mutta jokainen tarina on tosissaan tehty ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Taitto on silmiä hivelevää. Pienet vitsikkäät marginaalikuvat ovat mainio tehokeino. Esipuhe ja tekijäesittelyt lisäävät julkaisun arvoa.
On vaikea sanoa, mikä se kovasti keskusteltu suomalaisen sarjakuvan tilanne on ja miten sillä menee, mutta ainakin sillä on huominen.
Muistoja huomisesta – Joensuun sarjakuvaseuran scifi-julkaisu
(Joensuun sarjakuvaseura, 2023)
Päätoimittajat: Esa Turunen & Roope-Santeri Nieminen
Kimmo Niiranen (toim.)
Mika K. Saarelainen (toim.)
Kansi: Mika K. Saarelainen
142 sivua, koko A4, mv
ISBN 978-952-65084-1-2
25,90€
Kimmo Niiranen: Transgendermutaattori
Meri-Kukka Okkonen: Forever Connected
Erkki Waan: Undead Trip
Mikael Salo: Kolonia
Jarmo Maaranen & Lili Peltola: Mallorca
Juho Sihvonen: Auringon Pojat
Mika K. Saarelainen: Mars ihmisessä, ihminen Marsissa
Saana Puustinen: Tähdistön lepopaikka
Petteri Holm: Viimeinen ihminen
Arttu Koistinen & Jusa Hämäläinen: Virginie
Roope-Santeri Nieminen: Minuutti apheliin
Mika K. Saarelainen: Kohtaaminen yössä
Lauri Kinanen: Gestalt peli
Esa Turunen: Minkä taakseen jättää…
Ville Rautiainen & Antti Keinonen: Hengenveto
Keskustele Joensuun sarjakuvaseuran julkaisuista Kvaakissa
Ks. myös Pax Avenue