Tyrskyn myrsky! – Johdatus kapteeni Haddockin manauksiin

Tintin suomalainen kustantaja Otava on julkaissut niukalti sarjakuvasankariin liittyvää oheiskirjallisuutta. Tänä syksynä tarjolle on tullut Pasi Heikuran toimittama Tyrskyn myrsky, jossa esitellään ja selitetään Archibald Haddockin käyttämää haukkumasanastoa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole ruotia Aristoteleen kantapäästä ja Alivaltiosihteeristä tutun Pasi Heikuran toimitusta, vaan sukeltaa syvemmälle kapteeni Haddockin manailujen ja niistä kirjoitettujen kirjojen maailmaan. Itse olen tehnyt aihepiiristä teoksen Turskatti! Kapteeni Haddockin haukkumat, jonka ensimmäinen versio ilmestyi vuonna 1999. Sosiaalisessa mediassa Heikuralta on usein Tyrskyn myrskystä keskusteltaessa kysytty, miten se vertautuu tekemääni kirjaan. Useimmiten Heikura on vastannut, että niillä on sama aihe. Tähän vastaukseen voin yhtyä.

Neljän vallan sopimus

Kapteeni Haddock tuli mukaan Tintin seikkailuihin Kultasaksisessa ravussa (mustavalkoinen albumi 1941). Koska kyseessä oli lapsille ja nuorille tarkoitettu lukemisto, niin kapteenia ei voinut laittaa kiroamaan stereotyyppisen merikarhun tapaan. Värikkään sanaston maailma avautui, kun Hergé muisti välikohtauksen kaupungilta. Torilla ärtynyt kauppias oli haukkunut keskustelukumppaniaan lähinnä politologiaan kuuluvalla termillä ”neljän vallan sopimus”.

Tämän kohtauksen muistaminen sai auteurin oivaltamaan, että kiroilussa eivät tärkeitä ole sanat, vaan miten ne sanotaan. Mikä tahansa erikoissana tunnepitoiseen tilanteeseen yhdistettynä kävi voimasanasta. Neljän vallan sopimus, Englannin, Ranskan, Saksan ja Italian kesken heinäkuussa 1933 allekirjoitettu ”rauhan säilymisen” takaava asiakirja, päätyi toisen maailmansodan aikana myös Kultasaksisen kravun loppusivuille (vuoden 1941 laitos, sivu 92: ruutu 5).

Hergéllä oli hyllyssä Laroussen sanakirja, josta hän alkoi etsiä Haddockin suuhun sopivia sanoja. Hän suosi etenkin luonnontieteisiin, etnografiaan, eläinmaailmaan ja tietenkin merenkulkuun liittyviä termejä. Yhdistelemällä näitä erikoisilla tavoilla syntyi ikimuistettavia manauksia, kuten brontosauruksen sivupersoona tai ihrapiikkinen lettupannu. Alkukielisissä seikkailuissa Haddock useimmiten manaa ”Mille Sabords!” (166 kertaa) tai ”Tonnere de Brest” (144). Useimmiten Hergé näyttää poimineen B-, C- ja P-kirjaimien kohdalta. Lukijat ottivat uuden hahmon ilolla vastaan, se toi mukavan vastapainon aina hyveelliselle Tintille.

Kiroilemisen Eino Leino

Heinäkuussa 1970 Tintin suomentajiksi valitut Soile Kaukoranta, Heikki Kaukoranta ja Jukka Kemppinen kokoontuivat kesämökille miettimään yhtenäistä linjaa henkilöhahmojen nimille ja keskeisille termeille. Rautakirja oli 1960-luvun lopulla muuttanut tuoteluokitteluaan. Se mahdollisti pehmeäkantisten sarjakuva-albumien myymisen aikakauslehtien tapaan. Tämä muutos sai kustantajat kokeilemaan uuden jakelukanavan tarjoamia mahdollisuuksia, ja Tintti sai toisen mahdollisuuden Suomessa. WSOY:n yritys 1960-luvun alussa oli tyssännyt huonoon menekkiin.

Tintin seikkailujen nimet, sanonnat, kiroukset ja muu tarvittava syntyivät yhteistyössä. Haddockin manauksiin saatettiin käyttää tuntikausia. Suomentaessaan Kemppinen, tilan antaessa myötä, lisäsi joukkoon omiaankin. Ranskankielisistä albumeista on laskettu yhteensä noin 220 perusmuotoista haukkumaa, variaatiot ja esi-isä de Hadoquen sanasto mukaan lukien manailuja on noin 430. Suomeksi niitä on jälkimmäistä laskutapaa käyttäen noin 700. Suomentajat ovat siis muokanneet Haddockin kieltä entistä värikkäämmäksi. Myöhemmin Kemppinen eräässä haastattelussa nimesi kapteenimme “kiroilemisen Eino Leinoksi”.

Haddockin haukkumille on kehitetty oma terminsä hadokismi. Suomeksi tämän lanseerasi useita kirosanakirjoja tehnyt Jari Tammi. Ensimmäisen listan hadokismeista julkaisi Pol Vandromme vuonna 1959 julkaistussa teoksessa Le Monde de Tintin.

Tintin palvoja Albert Algoud

Casterman julkaisi toimittajana ja humoristina tunnetun Albert Algoudin (s. 1950) ensimmäisen Tintti-teoksen vuonna 1987. Tintinolâtrie voisi olla suomeksi ”Jumalainen Tintti” tai ”Tintin palvontaa”. Seuraavana vuonna se sai rinnalleen teoksen Le petit Haddock illustré (1988), jonka uusi, vuonna 1991 julkaistu laitos Le Haddock illustré – L’intégrale des jurons du Capitaine Haddock on ollut Pasi Heikuran toimittaman teoksen pohjana. Sama teos innoitti myös Turskatti! -teoksen laatimisen. Kirjan toi luettavakseni taidehistorioitsija Leena Valkeapää.

Casterman tarjosi Otavalle jo 1990-luvulla mahdollisuutta suomentaa suurta suosiota saanut Algoudin kirja. Otavan puolesta teokseen tutustunut Heikki Kaukoranta totesi, ettei suoran suomennoksen tekeminen siitä olisi ollut järkevää. Jo manausten laittaminen uuteen aakkosjärjestykseen olisi yhteispainatuksissa saanut valitun kuvituksen väärin sijoitetuksi. Näin on käynyt esimerkiksi Marcel Le Comten saksantamassa kirjassa Hunderttausend Höllenhunde (Carlsen Verlag 1999). Se jäi hollanninkielisen Duizend bommen en granaten…! (Casterman 1991) lisäksi ainoaksi käännökseksi pitkäksi aikaa.

Algoud jatkoi Tinttiä käsittelevien teosten julkaisemista. Vuonna 1994 ilmestyi Le Tournesol illustré (Casterman) ja 1997 Le Dupondt sans peine (Canal +). 2000-luvulla ovat ilmestyneet La Castafiore – biographie non autorisée (Chiflet & Cie 2006), Petit dictionnaire énervé de Tintin (Opportun 2010) ja Algoudin pääteos, 785-sivuinen Dictionnaire amoureux de Tintin (Plon 2016). Viimeksi mainitussa Algoud käy muun muassa tarkasti läpi kaikki Tintin seikkailuissa esiintyneet hahmot.

Turskatti

Tieto Haddockin manauskirjasta ainakin välillisesti vaikutti siihen, että 1990-luvulla Sarjainfo ja Rumba listasivat sivuillaan kapteenin käyttämää sanastoa. Selityksiä sanoille ei kuitenkaan annettu.

Turskatin tekemisessä oli kaksi pääperiaatetta. Koota kaikki Haddockin Otavan julkaisemassa perussarjassa käyttämät kirosanat ja antaa lukijalle selkeä viite tarkistaa missä yhteydessä Haddock on sanaa käyttänyt. Sarjakuvatutkimuksessa ei (edelleenkään) ole yhtenäistä tapaa tehdä lähdeviittauksia käytettyihin sarjakuviin. Tintti-harrastajat ovat ratkaisseet ongelman viittaamalla sivuun, ruuturiviin ja ruutuun. Esimerkiksi kun Haddock sadattelee ”Accapareur! Bande de voleurs! Mercanti!” Salaperäisen tähden sivun 30 ensimmäisessä ruudussa, niin koodi on ranskaksi EMY.30A1. Omasta systeemistä jätin rivin pois, eli Haddock haukkuu varkaaksi, vääräksi kauppiaaksi ja tiskin alle kätkijäksi ruudussa ST 30:1.

Näin keskittymällä suomennoksiin ajattelin lopputulokseni erottuvan Algoudin teoksesta ja tarjoavan kuvittamattoman kirjan lukijalle jotakin enemmän. Turskatti on myynyt tasaisesti 22 vuoden ajan, kaikkiaan sitä on mennyt liki viisituhatta kappaletta.

Tyrskyn myrsky

Suomalaiset Tintti-harrastajat ovat pitkään olleet kateellisia ruotsalaisille, joille on vuosien mittaan tarjottu perustinttien lisäksi kaikenlaista ekstraa, muun muassa Hergén kootut teokset. Vuonna 2019 Tanskassa ilmestyi Kaptajn Haddocks ordbog (Cobolt) ja viime vuonna Ruotsissa Kapten Haddocks ordbok (Cobolt). Tällä kertaa Suomi ei siis jäänyt ilman, vaan tänä syksynä ilmestyi samalla konseptilla tehty Tyrskyn myrsky! Johdatus Kapteeni Haddockin manauksiin (Otava).

Albert Algoudin alkuteos on Pohjoismaissa saanut uuden elämän ideana, siitä on tehty mukaelmia. Tanskalaisen sanakirjan teki taitavana sananiekkana tunnettu kirjailija Kristian Bang Foss ja ruotsalaisen Tintti-kääntäjänä ja Generation T -yhdistyksen perustajana tunnettu Björn Wahlberg. Näissä, kuten Pasi Heikuran suomeksi kirjoittamassa teoksessa, on tekijöillä ollut suuret vapaudet tehdä lopputuloksesta oman näköisensä.

Pohjoismaisissa laitoksissa on myös vältetty Saksassa julkaistun teoksen ongelmat. Kuvituksena olevia sarjakuvaruutuja ja muita kuvaelementtejä on voitu siirtää niille sopivaan tekstiyhteyteen. Kokonaissivumäärä on kuitenkin pidetty suurin piirtein samana, joten hakusanojen määrää ei ole voinut kasvattaa. Tekstissä Heikura ensin selvittää haukkumasanan merkityksen ja sitten selittää missä yhteydessä Haddock on sen ilmoille päräyttänyt. Jos vieressä sattuu olemaan, kuten esimerkiksi kanakkien tapauksessa, asiaan liittyvä sarjakuvaruutu, niin vähintään hymy nousee kasvoille.

Näkisin, etteivät Tyrskyn myrsky ja Turskatti ole keskenään kilpailevia teoksia. Heikuran kynänkäyttö ja Moulinsartin sallima kuvitus antavat hadokismeista nauttimiseen uusia eväitä.

Pasi Heikura (toim.)
Albert Algoudin alkuteosta mukaillen
Tyrskyn myrsky! Johdatus Kapteeni Haddockin manauksiin
ISBN 978-951-1-40518-4
Otava 2021
94 s., kovakantinen, nelivärinen

Kvaakissa on keskusteltu aiheesta.

Micaela Moreron arvio Turskatista.

Ridgewell, Rafael Karsten ja viidakon salaisuudet ilmestyi ensin ruotsiksi Björn Wahlbergin toimittamassa Tintinism-vuosikirjassa.

Haastattelen Pasi Heikuraa hadokismeista Oulun Sarjakuvafestivaalilla 20.11.2021.