Alhaiset
 |
Tuomas Myllylä on tehnyt hyvän tovin seikkailusarjakuvaa, pääosin historiallisessa viitekehyksessä. Pakanoiden viikinkiaika, Rooman valtakunta ja toisen maailmansodan visiot saavat nyt seuraa fantasiasarjakuvasta Alwoerinin maailmasta Silarian valtakunnassa.
Suomalaisittain fantasiasarjakuvaa on melko vähän. On toki Petri Hiltusen Praedorit Jaconiassa, Miha Rinteen Lopunperä, P.A. Mannisen berserkkeri Ellen Helldor ja Tero Mäntylän Alainia mutta siinä maamme saldo oikeastaan alkaa jo ollakin ihan kokonaisuudessaan.
Mitään näistä tai ulkomaisia esikuvia ei Alhaisille löydy. Sen tyypillisen meillä on kartta ja haastavasti lausuttavat nimet toki kuulostaa alkuun J.R.R.Tolkienilta mutta tästä uupuu brittiläisen kolonialistisen imperiumin ylistys urhoollisen eväsretken ohessa.
Alhaiset onkin enemmän kädenojennus aikaan ennen Tolkienia, vanhempaan miekkaan ja magiaan, ja sen verenkarvainen ote määritellään nykyfantasiassa termillä Grimdark. Sen lähtökohta ei ole ylvään kauniin aateliston puhdasotsaisuus vaan keskiaikaan realismin tuonti sinne säätytason alapäähänkin.
Monin tavoin alapäähän.
Kirjallisella puolen tätä voikin verrata lähinnä Steven Eriksonin, Joe Abercrombien, Richard Morganin ja Alex Marshallin kirjoihin. Tai todella ontuen Game of Thronesiin.
Siihen vertautuu lähinnä samanhenkisyydessään politiikkaan ja väkivaltaan. Ja julmansynkästi tässä väkivallan myötä meneekin popula kilon paloihin kun teräs lähtee liikenteeseen.
Monesta eroten Myllylä on tuonut mukaan muut humanoidirodut, haltiat ja peikot joista haltiat ovat samanlaisia runkkareita kuin Tolkienillakin mutta nyt heitä ei esitetä tyypillisen ihailevassa valossa vaan niljakkaina ikinousukkaina joilla sattuu olemaan hyvä luusto. Ja peikot…peikot ovat ihastuttavan brutaalin peikkomaisia.
Alhaisten ensimmäinen tarina esittelee keskiön ja maailman sivulauseessa mutta ilman infodumppausta hahmojen kautta Peikko Thurekin, barbaarisoturitar Aireyan ja haltiamaagi Gilgamarin , jonka esittely on hieno tasapainottelu pateettisen kliseen välttämiseksi. Näiden kolmen keskinäisen seikkailu/seurustelusuhteen ympärillä oleva tarina on näppärästi laadittu mutta jo ensimmäisessä sivuosasta huomion varastava paljasryntäinen peikkoberserkki Thurinn on se kobehärän pihvi jonka himosta ja hurmeesta tirisevällä voimalla Alhaiset kantaa maaliin.
Sarjakuvaa sanotaan reipashenkiseksi mutta tässä suoraviivaisessa seksiä, väkivaltaa ja hurttia läppää viljelevässä runttauksessa päästään niille kierroslukemille kuin pitääkin.
Harvaa sarjakuva tai kirjallista hahmoa voi verrata R.E. Howardiin ja tämän tunnetuimpaan luomukseen Conaniin mutta Thurinn alkaa haroa jo kohti tuota maalia.
 |
|
Thurinn vauhdissa
|
Berserkkerejä on nähty ennestään mm. mainiossa Ellen Helldorissa, mutta Thurinn on selkeä niin moraalissaan kuin haluissaan ja metodeissaan. Nussii mitä tahtoo ja tappaa vastustajansa jos on pakko. Hiltusen peikot ovat ehkä monisyisemmän oloisia mutta tässä esitetyt sisarukset ovat paitsi erilaisia myös uskottavasti hedonistisia.
Piirrosjälki on kauttaaltaan ammattimaista, viimeistelemättömän varmaa otteissaan ja kuvauksessaan. Tekijän into aiheeseen kuultaa siinä missä piinkova asiansa osaaminen. Ladottuun konefonttiin tottuu hetkessä ja ajoittaiset hypyt käsintekstaukseen eivät riko kokemusta vaan vahvistavat sitä.
 |
Tekstimassana lopun artikkeli ollut Alwoerinin maailman historiikki infodumppaus tuonee monelle lisäarvoa .
Fantasiasarja jolle suo mieluusti jatkoa ja joka sellaista huutaakin. Erittäin suositeltava sarjakuva hyvän seikkailusarjakuvan ystäville ja kaikille joiden fantasia kelpaa myös veren, hien ja sperman sävytteisenä.
Tuomas Myllylä
isbn 978-952-5754-69-8
12€
Zum Teufel kustannus
Printon trükikoda AS Viro 2018