 |
O bella ciao! Ruotsi on tällä kertaa aivan liian pieni Aarnen kokoiselle ankalle. Hän kuvittelee tarinan 1400-luvun Italiasta, jossa on epäilyttävän paljon yhtymäkohtia tähän päivään. Da Vinci, Machiavelli ja kumppanit kokevat ylösnousemuksensa Charlie Christensenille tyypillisinä jaloina retkuina.
Medicien suku pystyi suojaamaan aikansa älyn jättiläisiä, mutta Aarnen taiteilijaelämältä mesenaatit puuttuvat. Hänen elämänsä on sarja tragedioita. Ensin loppuu normaalisuolainen voi lähipuodista, sitten loksunokka päätyy kännissä Suomen Turkuun. Tähän on tultu.
 |
Charlie Christensen loi Aarne Ankan vuonna 1983, ja häneltä on tätä ennen suomennettu neljä teosta. Edellinen, Kansankodin pesänjakajat (2015), sai Herra Koipeliini -tunnustuspalkinnon vuoden parhaasta käännösalbumista. Mielipuolen kuvakirja on jälleen tiukasti kiinni hullussa ajassamme. Totuus vai vaihtoehtoinen totuus, kas siinä pulma.
Aarne Ankka – Mielipuolen kuvakirja
Tekijä Charlie Christensen
Ruotsinkielinen alkuteos Mentala selfies
Suomenkielisen laitoksen käännös ja toimitus Ville Hänninen ja Vesa Kataisto
Fontti, ladonta ja taitto Timo Ronkainen
Kustantaja Zum Teufel
Alkuperäisteoksen kustantaja Kartago Förlag Stockholm, Sweden, 2016
Painopaikka Printon Trükikoda AS, Viro 2017
ISBN 978-952-5754-55-1
107 sivua, kk, sid. 215 X 280 mm, 4-v.
Hinta 22 €
© Charlie Christensen 2017
 |
Aarne Ankan tarina jatkuu jo kahdennessatoista albumissa. Suomeksi osat 4-10 hypättiin yli, ja niitä on vähän hankala julkaista jälkikäteen, koska Aarnen filosofointi ja ikuinen ruikuttaminen on aina perustunut ajankohtaisiin asioihin. Tämä uusi ja edellinen on julkaistu kiitettävän nopeasti suomeksi.
 |
Hyvin vähän on silti vuosien varrella muuttunut, 90-luvulla ensimmäisiä Aarneja suomeksi lukenut pääsee helposti mukaan. Mielipuolen kuvakirjan kantavana teemana on Isis-järjestö, ja terrori-iskut.
Charlie Christensen kertoo, että albumista oli tulossa liian yksitoikkoinen pelkästään islamistisia terroritekoja vatvoessa. Siksi hän päätti lisätä väliin sivutarinan 1400-luvun Firenzestä, jossa tuttuja hahmoja muistuttavat henkilöt märehtivät omia ongelmiaan. Niccolo Macchiavelli ja muut italialaiset ajattelijat ovat tekijän ihanteita. Siksi nämä on otettu käsittelyyn. Syitä kerrotaan albumin jälkipuheessa.
 |
Lukijalle tulee tunne, että tapahtumat eri aikoina nivoutuvat jotenkin toisiinsa. Molemmat limittäin kulkevat tarinat käsittelevät silti suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloisuutta. Aihe oli vahvasti esillä myös edellisessä albumissa, jossa maalitauluna olivat vain uusnatsit ja ruotsidemokraatit Kansankodissa. Ei tässäkään uusnatseja unohdeta. Tosin tässä niitä on vain yksi, joka on jostain syystä iso ja lihava strumffi. Ei oikein selviä miksi. Aarnen uusi naispuolinen kaveri kostaa tälle kohtaamansa vääryyden pukeutumalla vaaleaan peruukkiin ja johdattelemalla pahaan tilanteeseen. En kyllä usko, että Ruotsissa(kaan) saa puhuttelua pahempaa rangaistusta jos heilaa poliisiaseman edustalla.
 |
USA:n uutta presidenttiä muistetaan myös, tosin vasta albumin loppupuolella. Loppupuolen sivut ovat muutenkin irrallisia episodeja. Myös yksi Aarnen pojista esiintyy. Kiukkuinen ja kyyninen teini. Isänsä poika selvästi.
 |
Turkulainen kustantaja tietysti mainostaa albumia sillä, että Aarne käy Turussa. Episodi on vain lyhyt viivähtäminen. Arvostelija tuntee Turkua huonommin kuin Tukholmaa, mutta kaupunkikuvaus on realistista ja pikkutarkkaa Turkuakin käsittelevässä osuudessa. Tukholman ja Firenzen tekijä tuntee selvästi paremmin.
Albumin painoasu on erinomainen ja käännös oivallinen. Erityispisteet siitä että strumffi on strumffi eikä mikään muffe.
 |
Aarnea voi suositella yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille, filosofiaan taipuvaisille ja paskanjauhannasta baareissa pitäville. Albumi albumilta tekijän kunnianhimo tuntuu kasvavan, ja aluksi kerronta saattaa tuntua raskaammalta kuin ennen. Toisella lukukerralla löytää sen tutun Aarnen sitten paremmin.
Keskustele Aarne Ankasta Kvaakin foorumilla.