 |
Klassinen sankari Bob Morane palaa hienona kokoelmana! Vauhdikasta toimintaa ja huimia tieteisvisioita tyylikkäästi 60-luvun henkeen yhdistelevä ranskalaissarjakuva tuli tutuksi Suomessa 70-luvun Zoom-lehdessä sekä 80-luvun albumeissa. Muhkea kokoomakirja sisältää sarjan esittelyn ja kokonaista viisi seikkailua. Kuvittaja William Vance tunnetaan myös menestyssarjoista Bruno Brazil sekä XIII.
Bob Morane
Alkuteos Intégrale Bob Morane nouvelle version – tome 7
Kirjoittanut Henri Vernes
Kuvittanut William Vance
Suomentanut Anssi Rauhala
Latonut Marko Latva-Nikkola
Alkuteoksen koonnut Jacques Pessis
Kustantaja Otava
Painettu Ranskassa
A4, 240 s., kk, väri, lankasidottu
Hinta 30 euroa
ISBN 978-951-1-31636-7
© ÉDITIONS DU LOMBARD (DARGAUD-LOMBARD S.A.) 2017, by Vernes, Vance
© Bob Morane inc. S.P.R.L. 2017
Kirjailija Henri Vernes loi seikkailija Bob Moranen vuonna 1953 nuorille tarkoitettuihin seikkailuromaaneihin, joita ilmestyi useita kappaleita vuodessa. Suomeksikin niitä ilmestyi yhdeksän kappaletta 1950-60-lukujen taitteen aikoihin. Vuonna 1960 Morane siirtyi seikkailemaan myös sarjakuviin kaverinsa Bill Ballantinen kanssa. Ensimmäinen piirtäjä oli Tintin-lehden vakiopiirtäjä Dino Attanasio, joka hallitsi monenlaiset piirrostyylit. Sarjakuva oli samankaltaista perusseikkailua kuin romaanitkin. Poikakaksikko seikkaili eksoottisissa maisemissa eikä naisia näkynyt missään. Seuraavan piirtäjän Gerald Fortonin myötä pääsi nainen joskus keskeiseenkin osaan, vaikka sarja ei muuttunutkaan muuten pahemmin. Forton saatetaan tuntea myöhemmin piirtämästään Masters of the Universe -sanomalehtisarjakuvasta.
 |
Vuosikymmenen vaihteessa vuoron sai kolmas piirtäjä, William Vance, jonka taidetta nähdään käsilläolevassa kirjassa. Nyt oltiin aivan uusissa sfääreissä. Mutta sarjan vei uusille urille kirjoittaja Vernes, joka halusi mukaan kauhua ja science fictionia. Joskus oli mukana molempia, joskus yhdistettynä perinteisempään seikkailuun. Mutta kevyt poikien seikkailuviihde oli mennyt pois muodista, ja Vernes haistoi mikä myy. Uuteen muottiin siirryttiin vähitellen, ei kertarysäyksellä, ja muutoksen tuulet näkyvät nimenomaan tässä teoksessa. Samanlaiset kuviot alkoivat myös romaanisarjassa. Sarjakuvana Moranea ilmestyi suomeksi ensi kerran vuonna 1965 Nasta-lehdessä näytteeksi. William Vancea saatiin vasta vuonna 1974, kaksi jatkosarjaa Zoom-lehdessä ja kaksi Zoom-albumia. Vuosikymmenen vaihteessa ilmestyi neljä albumia lisää. Vain ensimmäinen jatkis, Silmät sumussa, on näistä mukana tässä kirjassa. Neljä muuta ovat ennen suomeksi julkaisemattomia. Piirtäjä Vance on juuri näissä tarinoissa parhaimmillaan. Vaikka lukija olisi pettynyt aikaisemmin suomeksi ilmestyneeseen XIII-albumisarjaan, ovat Moranet huomattavasti parempia joka suhteessa. Pimeässä tapahtuvaa toimintaa on vaikea kuvata, Vance onnistuu Moranessa erinomaisesti. Lännensarja Comanchessa aikalaiskollega Hermann osasi samoin tämän. Lukekaapa vaikka Wyomingin Sudet jos ei ole tuttu ennestään.
 |
Silmät sumussa (Jatkosarja 1970, albumi 1971) oli sietämättömän jännittävä tarina kun se ilmestyi aikoinaan Zoomissa vuonna 1974. Ei tee enää samanlaista vaikutusta uudelleen luettuna kuin 10-vuotiaaseen jatkosarjana. Vaikka ovat tätä ensi kerran aikuisena lukeneet kehuneet parhaaksikin Moraneksi. Ja onhan tunnelma tallessa. Sumuisen Lontoon kaduilla valosilmäiset palttoisiin sonnustautuneet kummajaiset jahtaavat kaunista blondia, joka osoittautuu Moranen vanhan tuttavan, professori Formanin tyttäreksi. Toinenkin kaunis nainen on mukana, pääkonnana on kohtalokas Ylang-Ylang. Bob Morane -sarjakuvissa viitataan silloin tällöin vanhoihin tapahtumiin, joita ei ole sarjakuvissa nähty. Ehkä proffa on ollut mukana romaaneissa, en osaa sanoa. Toisen Zoom-jatkiksen ilkeä tohtori ainakin oli ollut aikaisemmin nimenomaan romaaneissa.
 |
Myös Keltainen Varjo, Bobin ja Billin päävihollinen on esiintynyt ensin romaaneissa. Aluksi hän oli vain itämainen rikollinen, herra Ming. Ehkä keskiaikainen Kiinan keisari, ehkä hänen jälkeläisensä, tai sitten ei kumpaakaan. Keltaisen varjon nukeissa (1970) ei päästä vielä näin pitkälle, mutta tuttu pahis hän on jo sankarikaksikolle, vaikka tässä sarjakuvaensiesiintymisessään onkin vasta rikollispomo San Franciscossa, vaikkakin yliluonnollisilta aineksilta ei vältytä. Maan päällä seikkaillaan silti edelleen. Kauniita naisia on kolme, aluksi esiintyy Nathalie Wong, juttuun sekaantuu myös Zoomissa nähty Sophia Paramount, mutta voittajaksi julistetaan herra Mingin veljentytär, Tania Orloff. tarinan varsinainen nukke.
 |
Seitsemän lyijyristin (Jatkosarja 1970-71, albumi 1976) aluksi poikamme shanghaijataan Singaporessa. Laivaan siepattuja miehiä on paljon muitakin, mutta tarinan pahis, kapteeni Zoltan saa muut puolelleen lupaamalla osuuden aarteesta. Morane ja Ballantine esittävät olevansa mukana myös. Miehet pakenevat veneellä Jack Scaren kanssa, hän tietää aarteen historian. Seuraavaan pahikseen törmätään pakomatkalla. Toisen laivan kapteeni on kuvankaunis ja häikäilemätön Lei Ping Tsing, joka vaihtaa puolta matkan varrella. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää koko albumillisen ajan tässäkin. Sarjassa on mukana mustavalkoisena sivu, joka oli alunperin ilmestynyt vain jatkosarjassa, ei albumissa. Muuten tämä tarina tuntuu jo siltä että arvaa joka käänteessä mitä seuraavaksi tapahtuu.
 |
Sissisota Tumbagassa (Jatkosarja 1971, albumi 1974) alkaa hieman kuin samoilla kuvioilla. Bob ja Bill haaksirikkoutuvat Karibianmerellä, ja paikalle osunut laiva pelastaa heidät. Kapteeni on tällä kertaa rehti, mutta kuljetusta valvova kaunis nainen señorita Fausta haluaa heittää pelastetut laidan yli. Kapteenin sana merellä ratkaisee. Tumbaga on kuvitteellinen Väli-Amerikan banaanivaltio joka on sotatilassa toisen samanlaisen naapurimaan. Zambaran, kanssa. Viitattaneen epäsuorasti tarinan tekoaikaan käynnissä olleeseen Hondurasin ja el Salvadorin väliseen kahinaan. Laivan lasti liittyy tietenkin sotaan. Parivaljakkomme pyrkii ahkerasti sivuun sodan melskeistä, mutta sattuu yllättäviä käänteitä. Tumbagan presidentti on Bobin vanha ystävä, joten ei ole vaikea arvata, kumpi puoli voittaa. Vihjataan myös että Kuuban Fidel Castrokin olisi komentaja Moranen kamu, mutta kuvitteellisten valtioiden alueilla pysytään koko ajan.
 |
Keltaisen Varjon vanki (Jatkosarja 1971, albumi 1972) on Bob Moranen ainoa “kovan” scifin albumi tässä kirjassa. Itse pääpiru on tuttu jo aikaisemmasta tarinasta tässä kirjassa, mutta Aikapartio oltiin tavattu aikaisemmin Lohikäärmeen pojat -tarinassa jota ei ole ilmestynyt suomeksi. Lohikäärme nähdään kyllä tässäkin. Morane ja Ballantine päätyvät keskiajalle, kuten suosioon noussut Valerian muutama vuosi aikaisemmin. Muutenkin scifitarinassa on Valerian ollut selvästi tekijöillä mielessä. Sophia Paramount on jälleen mukana, ja ihastuttava Mauregardin kreivitär Yolande. Mutta kuka onkaan pitkin albumia mukaan pomppiva hovinarri. Siitä saadaan aavistus tarinan ja koko kirjan lopuksi. Toimintaa ja jännitystä riittää joka tarinaan.
 |
Viides tarina on ainoa tieteis/fantasiaseikkailu, muut ovat maan päällä ja modernissa ajassa tiukasti pysyviä. Syvällisyyksiä ei pahemmin löydy, läpänheittoa sitäkin enemmän, vastapainoksi synkähköille tarinoille. Vanhanaikaista viihdettähän tämä nykyään on, lähes 50 vuoden takaa. Toimii silti ainakin näin päälle 50-vuotiaalle lukijalle. Ja osaavat nuoremmatkin asettaa lukemansa aikaperspektiiviin. Neljä tarinaa viidestä on ilmestynyt alunperin jatkosarjana Femmes d’aujourd’hui (Tämän päivän naiset) -nimisessä belgialaisessa naistenlehdessä. Kuulostaa hieman erikoiselta julkaisualustalta tälle sarjakuvalle, mutta näkyvyyttä ainakin saatiin. Lehden levikki oli tuohon aikaan toista miljoonaa. Lehti ilmestyy edelleen ja kustantajana on suomalainen Sanoma, kuten Zoomillakin aikoinaan. Muuten Morane ilmestyi ensin ranskalaisessa Pilotessa ja myöhemmin belgialaisessa Tintinissä.
Esipuheita ja selvennyksiä Bob Moranen sekä tekijöidensä taustoista olisi kirjassa voinut olla enemmän, kuten kustantajan keväisessä Attila-kirjassa oli. Sivun 213 viimeisestä ruudusta oli muuten leikattu osa Zoom-lehden mainokseen, joka ilmestyi saman julkaisijan muissa lehdissä vuonna 1973. Arvostelija ihmetteli silloin että Bob Morane olikin kovin erilainen sarjakuva, mitä tuossa oli annettu ymmärtää.
Anssi Rauhala on suomentanut kirjajärkäleen erinomaisen pedanttiin tyyliin. Kirja on jämäkkä paksu kovakantinen opus, ja painoasu on asiallista. Heikommin tehtynä ei luultavasti monissa pimeässä tapahtuvista kohtauksista saisikaan selvää. Kokoelman tarinat noudattavat alkuperäistä ilmestymisjärjestystä jatkosarjoina, alkaen kolmannesta Vancen piirtämästä sarjasta. Albumit ovat ilmestyneet eri järjestyksessä jostain syystä.
Muuten Bob Morane on edelleen toimivaa seikkailusarjakuvaa koko perheelle. Väkivaltaa on, mutta ei sillä mässäillä. Kummitukset voivat pelottaa pienempiä, mutta nehän eivät ole oikeita. Seitsenpäinen lohikäärme ei ole pelottava, vaan pörröinen. Hinta on erittäin kuluttajaystävällinen.
Keskustele Bob Moranesta Kvaakin foorumilla.