Vaikka päältä päin ei uskoisi, niin Suuren Kurpitsan kahdella uutuudella on yllättävän paljon yhteistä. Molemmissa kuvataan menneitä vuosia ja yksinkertaisempia aikoja lämpimän humoristisesti ja nostalgisesti.
 |
Lyhenevä kesä
Pauli Kallio (tarina), Reetta Niemensivu (kuvitus)
Suuri Kurpitsa (2016), ISBN 978-952-7160-04-6, 80 sivua, 168mm x 235mm, nelivärinen, kovakantinen
18 euroa
Lyhenevä kesä kertoo kolmen kaveruksen seikkailuista nuoruuden lämpimässä kesässä, jossa ystävyys on parasta ja vanhemmat vain rajoittamassa innokkaiden seikkailijoiden menoa. Ja seikkailuja riittää viidakosta villiin länteen ja jopa kuuhun saakka. Tarinoista tulee varmasti monelle mieleen omat lapsuuden seikkailut kesälaitumilla.
 |
Kirja koostuu kuuden ruudun mittaisista itsenäisistä tarinoista, mutta osa jutuista linkittyy toisiinsa, joten albumiin muodostuu jonkinlainen jatkumo. Sarjakuva sijoittuu noin vuoteen 1970, mikä käy ilmi kulttuuriviitteistä ja kuvatusta tekniikasta. Valittu vuosi lienee ollut sopiva kompromissi, sillä tekijöiden omat lapsuudet sijoittuvat 60- ja 80-luvulle. Sinällään tarkalla ajankohdalla ei ole väliä, sillä maalla aika kuluu hitaasti ja lasten leikit pysyvät vuosikymmenestä toiseen hyvinkin samanlaisina. Kukapa ei olisi leikkinyt Tarzania metsän siimeksessä tai uittanut kaarnalaivoja uimisen ohessa.
 |
Pauli Kallion käsikirjoitus kuvaa osuvasti ja lempeästi lapsuuden onnellisia kesiä, jolloin suurin ongelma oli keksiä mitä tänään leikittäisiin. Vanhempien ja sisarusten kanssa voi olla kahnauksia, mutta ne pyyhkiytyvät mielestä kavereiden kanssa touhutessa. Kallion kirjoittama dialogi on tyyliltään tuttua mutta se kuulostaa uskottavalta myös lasten suusta kuultuna.
 |
Reetta Niemensivun kuvitus sopii Kallion tarinoihin täydellisesti. Hän on jo aiemmin osoittanut kykynsä lähihistoriamme tunnelmallisena kuvaajana eikä hän petä tälläkään kertaa. Niemensivu on saanut lapset näyttämään tomerilta ja tunteikkailta, joten kuvat herättävät tarinat tosissaan eloon. Kuvatut miljööt ja taidokkaasti valitut värit tuovat varmasti monelle elävästi mieleen omat lapsuuden kesät maalla tai mökillä. Ai kun sitä vain voisi palata niihin vuosiin, edes hetkeksi!
Painoasultaan moitteeton Lyhenevä kesä on nostalgista hyvän mielen sarjakuvaa!
 |
Yhesti yhes yheksännes paikas
Ville Pirinen
Suuri Kurpitsa (2016), ISBN 978-952-7160-06-0, 48 sivua, 125mm x 175mm, mustavalkoinen, pehmeäkantinen
6 euroa
Ville Pirisen näkemys viime vuosikymmenistä on himpun verran räkäisempi kuin Kallion ja Niemensivun, mutta yhtäläisellä lämmöllä näissäkin tarinoissa kuvataan menneitä aikoja. Silloin ei ollut nettiä tai somea sotkemassa mehukkaita juttuja ja kavereilta kuullut legendat oli helpompi uskoa. Silloin maailma oli selkeämpi ja rajatumpi, ja kaikki kauempana tapahtuneet jutut saattoivat hyvinkin olla totta, sillä isossa maailmassa kaikki oli mahdollista.
 |
Enivei, Pirinen siis kertoo taas enemmän tai vähemmän urbaaneja legendoja hyväksi havaitulla tyylillään. Tekstiä ja kuvitusta ei ole turhaan hiottu vaan se kuulostaa ja näyttää just siltä kuin joku kertoisi juttua sinulle henkilökohtaisesti. Sen vuoksi nämä tarinat toimivatkin niin hyvin. Hiotumpi jälki rokottaisi tunnelmaa eikä kertomukset enää tuntuisi niin aidoilta.
 |
Tässä albumissa Pirinen kommentoi kertomiaan tarinoita aikaisempaa enemmän, mikä luo uuden tason kerrontaan. Enää ei vain toisteta kuultuja juttuja vaan ohessa myös analysoidaan hahmojen sanomisia ja miksi juttu on niin hauska. Paikoitellen Pirisen höpinät ovat jopa hauskempia kuin itse varsinainen tarina. Eli erittäin onnistunut lisäys sarjaan!
 |
Yhesti yheksännessä paikassa -albumin jutut eivät ole mitään hienovaraista huumoria, mutta hemmetin hauskoja ne siitä huolimatta ovat. Sarjiksen lukeminen voi aiheuttaa odottamattomia naurunpurskahduksia, joten kannattaa harkita missä sitä lukee. Esim. julkisissa liikennevälineissä voi saada kummastelevia katseita kanssamatkustajilta.
Keskustele Suuren Kurpitsan sarjakuvista Kvaakissa.