Japanilaisen aikuisten sarjakuvan, gekigan, isähahmo ja perustaja Yoshihiro Tatsumi on kuollut. Hän menehtyi 79-vuotiaana 7. maaliskuuta 2015 pitkän sairauden uuvuttamana.
 |
|
Gekigan synty (A Drifting Life, 2009)
|
Tatsumi ei koskaan ollut yleisömassojen suosikki, mutta yhdessä Osamu Tezukan kanssa hänen vaikutuksensa oli ratkaiseva sarjakuvan asemalle tämän päivän Japanissa. Japanissa ei tarvitse selittää, että sarjakuvaa on myös aikuisille. Ehkä pikemmin joutuu selittämään, että sarjakuvaa on myös lapsille. Tämän kulttuurisen murroksen sai aikaan 1950-luvulla noussut siloittelematon aikuisten sarjakuva, gekiga, jonka nimen ja ominaispiirteet Yoshihiro Tatsumi kehitti.
 |
|
Murhaaja tekee vaarallisen ehdotuksen (Black Blizzard, 1956)
|
Gekigan ensimmäinen merkkiteos, 127-sivuinen Black Blizzard (1956) syntyi Yoshihiro Tatsumin kynästä 20 päivässä yhtenä valtavana ryöppynä. “Se oli jopa minulle nopeaa tahtia”, Tatsumi huomautti. Tarinassa vankijuna suistuu kiskoilta. Kaksi käsiraudoilla toisiinsa kytkettyä miestä, konserttipianisti ja murhaaja, pakenevat takaa-ajajia lumimyrskyyn ja joutuvat ratkaisemaan keskenään, miten selvitä kahleesta ja kumpi palaa ihmisten ilmoille, jos kumpikaan. Tällaiset aiheet ja elokuvallinen käsittely olivat aivan uudenlaista mangaa, jota Tatsumi yhtäällä ja Osamu Tezuka toisaalla ajoivat yleisön tietoisuuteen.
Moni mangaka aloitti uransa 1950-luvulla kirjavuokraamojen leivissä. Niin myös Yoshihiro Tatsumi. Kirjavuokraamot toimivat kuin videoliikkeet. Niistä pystyi lainaamaan pientä maksua vastaan mangan luettavaksi. Yoshihiro Tatsumi näki kuitenkin vuokraamotoiminnan käytännöissä ongelmia. Enemmistö asiakkaista oli alakoululaisia, ja sarjakuvat olivat sen mukaisia. Tarinat olivat yksinkertaisia ja niistä puuttui kolmiulotteisuus.
 |
|
Huolestuneilla Vanhemmilla ja Matti Näsällä on asiaa
|
Mangavuokraamotoiminta alkoi kuihtua elintason noustessa. 1950-luvun lopulla Yoshihiro Tatsumin johdolla aikuisempaa mangaa kaivannut kapinallinen seitsikko irtaantui Osakan kirjavuokraamotoiminnasta ja perusti omat lehtensä. Lehtimangaa varten tarvittiin lyhyitä tarinoita, joten tekijät joutuivat opettelemaan uuden, lyhyemmän muodon, jonka hallitsemisessa Tatsumista tuli mestari. Hän laati potkaisevia ja rehellisiä tarinoita, joissa ei ujosteltu ihmisen ja elämän raadollisuutta, mutta ei myöskään kieltäydytty näkemästä toivonpilkahdusta, silloin harvoin kun sellainen tuli näköpiiriin. Tällainen ei tietenkään ollut kaikkien mieleen, ja gekigan tekijät olivat säännöllisesti Japanin opettajien ja sankarikasvattajien vihan kohteena.
Piirtäjien yhteiset osuuskunnat tapasivat kaatua kaikenlaisiin ongelmiin, joten Tatsumi käytännössä koko loppuelämänsä lakkaamatta etsi itsellensä oikeaa kustantajaa. Kun sellaista ei löytynyt, hän kustansi teoksensa itse. Suotta hänen omaelämäkertansa nimi ei ole A Drifting Life. Hän ajelehti tylyn kustannustoimittajan luota seuraavalle. Mangalehdet haluavat julkaista vain sellaista materiaalia, joka on lukijoiden suosiossa, ja Tatsumi ei sitä ollut. Hän sai 1960-luvulta alkaen töitään julki lähinnä avantgarde-julkaisussa Garo ja Tezukan lyhytaikaisessa omassa lehdessä COM. Hänen perintönsä elää tänä päivänä kaikessa japanilaisessa mangassa, vaikka tekijät eivät sitä välttämättä itse tiedosta.
Yoshihiro Tatsumi oli kuuluisa siitä, että hän ei ikinä perustanut studiota avustajineen. Hän oli yhden miehen studio, joka teki kaiken itse alusta loppuun. Vaatimaton Tatsumi ei myöskään halunnut ottaa itselleen liiallista kunniaa mangan historiassa. “Me kaikki yritimme vain parhaamme mukaan purjehtia Tezukan merellä”, kuvasi Tatsumi itseään ja kollegojaan.
Yoshihiro Tatsumin 840-sivuinen omaelämäkerta A Drifting Life ilmestyi englanniksi vuonna 2009. Siihen vapaasti perustuva singaporelaisen Eric Khoon kokoillan elokuvadokumentti Tatsumi sai ensi-iltansa vuonna 2011. Elokuvaan sisältyy viisi Tatsumin sarjakuvatarinaa sarjakuva-animaatioksi sovitettuna.
Yoshihiro Tatsumin sarjakuvia ei ole käännetty suomeksi.
Yoshihiro Tatsumi: A Drifting Life, Drawn & Quarterly 2009.
Yoshihiro Tatsumi: Black Blizzard, Drawn & Quarterly 2010.
Herve Martin-Delpierre: Un monde manga, RTBF 2004.