Suomen sarjakuvaseuran myöntämän Puupäähattu-tunnustuspalkinnon saaja on tänä vuonna Terhi Ekebom. Samalla jaettiin samalla kaksi sarjakuvaneuvoksen arvonimeä merkittäville sarjakuvan taustavaikuttajille.
 |
|
Terhi Ekebom. Valok. Vesa Kataisto
|
Sarjakuvataiteilijan uransa 1990-luvun alussa aloittanut Terhi Ekebom (s. 1971) on käsitellyt monissa teoksissaan kuten Honeymoon Islandissa (2007) ja Voyagessa (2010) ihmisenä olemisen haurasta perustaa: hajanaista tunnemaailmaa ja kommunikaation vaikeutta. Kahden olennon välinen kohtaaminen on kaiken inhimillisen toiminnan perusta – ja usein työn ja tuskan takana.
Ihmisten kohtaaminen tai kyvyttömyys siihen olivat jo Cow’s Dream -esikoisalbumin (Napa, 2001) aiheena. Sen jälkeen Ekebom on käsitellyt aihetta niin pitkissä tarinoissa kuin lyhyissä sarjakuvanovelleissa esimerkiksi Sarjariin ja Napa-antologiaan.
 |
|
Uusissa maisemissa ©Terhi Ekebom
|
Ekebomin sarjakuvissa vivahteet ja tapahtumat aukeavat rivien – ja kuvien – välistä. Lyhyimmät tarinat ovat kuin kuvarunoja tai -mietelmiä. Tummat kuvat kelluvat sivuilla vapaasti kuin lätäköt, ilman tarkkoja rajoja. Pitkissä kertomuksissa rytmi on korostetun tasainen, levollinen. Pääpaino on silloinkin ihmisten tunteiden ja mielentilojen kuvauksissa.
 |
|
Kummituslapsi ©Terhi Ekebom
|
Syksyllä 2013 ilmestynyt Kummituslapsi on Ekebomin tähän asti laajin ja ehein teos. Kummituslapsi on selkeästi kerrottu mutta vivahteikas teos menettämisestä ja surutyön jälkeisestä uudelleen eheytymisestä. Tarina etenee sivun kokoisina kauniin seesteisinä kuvina, vaikkapa Edward Goreyn hengessä. Ekebom ei tosin kuvaa elävien maailman keskeltä löytyvää kuolleiden maailmaa makaaberin huumorin keinoin vaan korostaa yhteiselon merkitystä. Rytmin tasaisuus ja hillityn koristeellinen tyyli ovat sopusoinnussa tarinan kanssa.
Ekebom on kokeillut urallaan jopa poikkeuksellisen monia tekniikoita ja työtapoja. Hän on vaihtanut välinettään sujuvasti tarinan luonteen mukaan, rasvaliidusta omatekoiselle kartongille raapimiseen, mustepiirroksiin ja vahaliituihin.
Ekebomin sarjakuvia on myös ilmestynyt antologioissa ympäri maailmaa. Ekebom on ollut mukana monissa merkittävissä suomalaisen sarjakuvan yhteisnäyttelyissä, kuten Kiasmassa 1999 ja 2012 ja Ranskan Angoulêmessä 2006. Hänen teoksiaan on julkaistu muun muassa englanniksi, ranskaksi, tšekiksi ja ruotsiksi.
http://www.madeinhurry.com/terhi/
Sarjakuvaneuvokset:
IRIS SCHWANCK
 |
|
Sarjakuvaneuvos Iris Schwanck. Valok. Vesa Kataisto
|
Syntyperältään puoliksi sveitsiläisellä Iris Schwanckilla on kansainvälisyys verissä. FILI:n johtajana hän on ennakkoluulottomasti hankkinut suomalaiselle kirjallisuudelle uusia ystäviä eri puolilta maailmaa.
Sarjakuva on hänen silmäteränsä. Jo Suomen Pariisin kulttuuri-instituutin johtajana hän järjesti suomalaisen sarjakuvan näyttelyitä instituutin tiloihin. Into suomalaisen sarjakuvan edistämiseen puhkesi täyteen kukkaansa vuonna 2008, kun Ranskassa järjestettiin Suomen kulttuurikevät -tapahtuma. Projektin vetäjänä Schwanck halusi sarjakuvan mukaan. Sen ansiosta syntyi yksi laajimmista Ranskassa nähdyistä suomalaisen sarjakuvan näyttelyistä, joka esiteltiin sekä Aix-en-Provencen että Amiensin sarjakuvafestivaaleilla.
Suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlan kunniaksi Schwanck, tällä kertaa FILIn johtajan asemassa, päätti, että suomalainen sarjakuva vakiinnuttakoon paikkansa Angoulêmen sarjakuvafestivaalilla. Suomella on ollut tapahtumassa oma näyttelyosasto vuodesta 2011, ja se kuuluu vastakin olennaisena osana FILIn vuotuiseen messuohjelmaan.
Schwanck on vaikuttanut myös sarjakuvakuvakustantajien FILIltä saamaan käännöstukeen. Myös painokustannusten tukemiseen laajentunut sarjakuva-alan edistäminen on elintärkeä osa suomalaisen sarjakuvan maailmanvalloitusta.
HARRI “WALLU” VAALIO
 |
|
Harri Vaalio. Taustalla seremoniamerstari Rami Rautkorpi.
|
Graafisen alan moniottelija Vaalio viettää parhaillaan sarjakuvataiteilijauransa 40-vuotisjuhlaa. Hänen ensimmäinen julkaistu sarjakuvansa “Lumimies” ilmestyi Sarjis-lehdessä 1/1974. Hän oli mukana 1980-luvun alun pienlehtiaallossa innokkaana omakustantajana. Vaalio voitti myös kaksi ensimmäistä Kemin sarjakuvakilpailua, vuosina 1981 ja 1982.
Vuodesta 1985 lähtien Wallu on ollut omien sanojensa mukaan “kohtuullisen vapaa taiteilija”, joka tuottaa “naurettavia sarjoja”. Näistä tunnetuimpia ovat Lämsänperäläiset, Punaniska, Mikrokivikausi ja KyöPelit. Sisukas Vaalio kuuluu myös kotimaisten lastensarjakuvantekijöiden harvalukuiseen joukkoon muun muassa Hessu-kissa-sarjansa ansiosta.
Kuten sarjakuvavaikuttajalle kuuluu, on Vaaliolla myös virallinen kaksoishenkilöllisyys luokanopettajana. Tästä ei varmasti ole ollut haittaa sarjakuvan opetus- ja luottamustehtävissä, joita on riittänyt. Ennen kaikkea hän on työskennellyt ahkerasti sarjakuvantekijän ammatillisen aseman kohentamiseksi Suomessa.
Vaalio toimi pitkään Sarjakuvantekijät ry:n puheenjohtajana, puhuen muun muassa sarjakuvan Kopiosto-apurahojen ja kulttuuripoliittisen aseman puolesta. Wallun puumerkki häämöttää useamman sarjakuvateoksen taustalla kuin hiljainen hämäläinen kehtaa edes myöntää.
 |
|
Kaikki yhteiskuvassa. Valok. Vesa Kataisto
|