Uutinen Sarjainfosta 4/1980 (29): “Walt Disney Productions on painostuksellaan lakkauttanut norjalaisen Donaldisten-lehden, joka oli Aku Ankan ystävien sikäläinen fanzine. Vaikka Donaldisten oli harmiton ankkojen ystävien julkaisu, niin WDP piti sitä uhkana jollekin ja lupasi ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin, mikäli lehti vielä julkaisisi kauniiden ankkojen kuvia.” Disney-yhtiö on tunnettu hyvin tiukkana julkaisuoikeuksiensa valvojana. Disneyn kokoisella yhtiöllä on rahallisesti mahdollisuus toimia jopa yleismaailmallisia sopimuksia ja lakeja vastaan.
 |
|
Iso D valvoo
|
Yleiseurooppalainen tekijänoikeuksia koskeva Bernin sopimus sallii tietyissä rajoissa tapahtuvan lainaamisen eli sisältää ns. sitaattioikeuden. Se sallii kuvallisen ja tekstillisen lainaamisen kohtuuden rajoissa esim. arvostelujen ja tutkielmien yhteydessä. Vuodelta 1886 peräisin olevan Bernin sopimuksen ovat allekirjoittaneet useimmat Euroopan maat. Sopimusta on tarkistettu ja siihen on tehty lisäyksiä aika-ajoin. Yhdysvallat on allekirjoittanut ainoastaan vlta 1952 peräisin olevan yleismaailmallisen sopimuksen, joka ei ole lainaamisoikeutta koskevissa yksityiskohdissaan kovin tarkka. Bernin sopimuksen ratifioiminen on ainakin ollut suunnitelmissa.
Vaikka Disney-kuvien, -hahmojen etc. käyttö esim. fanzineissa on Disneyn mukaan kiellettyä, antaa sitaattioikeus siihen kuitenkin luvan, ainakin Euroopassa. Donaldisten-lehteen kohdistettua oikeustoimilla uhkailua voi pitää siis laittomana, tosin pienellä julkaisijalla ei liene pahemmin varoja ryhtyä käräjöimään isoa ja rahakasta yhtiötä vastaan. Disney on ennenkin toiminut ankarasti, jos on jossain ollut huomaavinaan copyright-oikeuksiaan rikottavan.
USA:laiset fanzinet, Carl Barks Collector, The Duckburg Times, olivat ilman kuvia (ainakin Disney-materiaalin puolesta) pitkälti 80-luvulle saakka. Simo Sjöblomin Barks bibliografia-kirja oli niinikään ilman kuvia, vaikka lupaa niiden julkaisuun oli pyydetty; kuvat jo valmiista taitosta jouduttiin poistamaan. Samoin useat amerikkalaiset aiheesta tehdyt teokset, kuten René Dchichelin The Disney Version ja Jack Chalkerin An Informal Biografy of Scrooge McDuck olivat kuvattomia.
 |
|
Chalkerin kirjan kannessa ei saanut näyttää Roopen naamaa.
|
Kuitenkin esim. Der (Hamburger) Donaldist tai Nafs(k)uriren ovat vuosikausia sisältäneet runsaasti Copyright-materiaalia, jopa Disney-hahmoja kansikuvissa, jota erityisesti on pidetty asiana, jota Disney-yhtiö ei hyvällä katso. The Carl Barks Collectorin julkaisija ja päätoimittaja John Nichols joutui hyväksyttämään lehtensä jokaisen numeron Disneyn lakiasiain puolella. Hänellä on Disneyn antama lista kielletyistä ja sallituista asioista, joista eräs on tosiaan tuo Disney-hahmojen esiintymiskielto kansikuvissa. Muutoin hyväksyntä tekijänoikeudellisesti suojattujen kuvien käyttöön on saatu ilman ongelmia.
Don Rosalla on ollut tapana ottaa kaiken varalta kopiot omista originaaleistaan, ennen niiden lähettämistä Tanskaan. Tätä varten hänen on kuitenkin täytynyt hankkia Disney-yhtiöltä kirjallinen, virallinen kopiointilupa, jotta kopiointifirmojen ei tarvitsisi hermoilla copyright-materiaalin kanssa toimiessaan. Luvan mukaan Rosa saa ottaa kustakin sivusta yhden kopion, jotka ovat nekin Disney-yhtiön omaisuutta, vaikkakin “Don Rosalla on oikeus pitää niitä hallussaan”. Rosa kuluttaa satoja dollareita vuosittain kopioihin joita hän ei omista.
Disney omistaa sarjakuviin kaikki oikeudet. Uudelleenjulkaisuista ei makseta royalteja. Niin Barks, Rosa kuin muutkin ovat saaneet sarjoistaan kertakorvauksen, vaikka yhtiö on tahkonnut uusintapainoksista miljoonia (mitätön siivu kaikista miljardeista jotka ovat kassaan kilahtaneet elokuvista, huvipuistoista ja oheistavarabisneksistä.). On kuitenkin muistettava että piirtäjillä ja kirjoittajilla ovat automaattisesti ns. moraaliset oikeudet. Varmaankin sen vuoksi vuosikymmenien ajan julkaisematta jätetyt tekijäin nimet ovatkin mitä ilmeisimmin lain voimalla saatettu näkyviin useimmissa eurooppalaisissa ja USA:laisissa Disney-julkaisuissa.
Internetin lukuisat fanisaitit käyttävät surutta Disney-kuvia sivuillaan, eikä Disney voi periaatteessa asialle mitään, eikä sillä kenties ole haluakaan, niin kauan kun kukaan ei saa niistä taloudellista voittoa. Rahakas yhtiö voi kuitenkin yrittää. Esimerkiksi reilut parikymmentä vuotta sitten Disney yritti haastaa maailmanlaajuisesti oikeuteen videonauhureiden valmistajat estääkseen ihmisiä valmistamasta omia kopioita Disney-elokuvista.
Eikä siitä ole kauan kun Disney väitti omistavansa oikeudet Tuhkimon, Lumikin ja prinsessa Ruususen hahmoihin. Tarkoituksena oli estää halpatuotantoisten, näistä saduista tehtyjen piirrosfilmiversioiden leviäminen samoissa videohyllyissä Disneyn filmien rinnalla. Ikivanhat kansansadut ovat tietenkin kaikkien käytettävissä, eikä Disney-yhtiökään voinut asialle mitään. Näiden halpisanimaatioiden tuottajat ovat toki hyvällä apajalla ja tekijänoikeuksien saralla kuljetaan hyvin hämärillä rajamailla. Samoihin aikoihin kun Disneyn Notre Damen kellonsoittaja tuli Suomen valkokankaille, ilmestyi videohyllyihin ties missä halpatuotettu Notre Damen kellonsoittaja, joka ainakin kansikuvansa perusteella oli hyvin lähellä Disneyn versiota. Myöhemmin markkinoilta löytyi epämääräinen versio niin Mulanista kuin Pocahontasistakin.
Oma lukunsa ovat sarjakuvista tehdyt parodiat, pilamukaelmat ja jopa jokunen luvaton julkaisu, joista muutamiin Disney-yhtiö on täysin ymmärrettävästi puuttunut. Parodioita nähtiin erityisesti Mad-lehdessä ja underground-lehdistössä. Tunnetuimpia Disneyn puolella pahaa tuulta nostattaneista parodioista on 1971 – 72 ilmestynyt Dan O´Neillin piirtämä Mickey Mouse Meets Air Pirates -lehti.
 |
|
Air Pirates oli liian lähellä originaalia.
|
Lehden sarjakuvissa esiintyivät undergroundtyyliin piirretyt, mutta tunnistettavat hiiret omilla nimillään, eikä väännöksinä kuten yleensä parodioidessa on tapana. Lisäksi O´Neillin Mikki ja Minni tekivät keskenään asioita, jollaisia oikeiden Disney-lehtien hahmot eivät.
Joten ei ihme että Disney puuttui asiaan ja haastoi O´Neillin oikeuteen vaatien $700 000 korvauksia. Air Piratesin kolmas numero jäi ilmestymättä. Oikeudenkäynnistä tuli pitkä. Kesällä 1972 ja 1975 esitettiin O´Neilliä ja tämän kumppaneita vastaan syytteet, joihin kuuluivat mm. tekijänoikeuksien rikkominen, tuotemerkin halventaminen ja epäreilun kilpailun harjoittaminen. Syyskuussa 1978 oikeus hylkäsi halventamis- ja kilpailusyytökset. Jäljelle jäi tekijänoikeuksien rikkominen, josta O´Neill tovereineen sai maksaa 190 000 dollaria korvauksia.
Eternity Comicsin 1989 luvatta julkaisema Uncensored Mouse ei ollut nimestään huolimatta mitään pornoa, vaan sisälsi uusintapainoksia varhaisimmista Mikki stripeistä. Nimi tuli siitä, että näitä varhaisimpia sarjoja oli joidenkin uusintapainosten yhteydessä sensuroitu (Lentokonehullun kannibaalijaksot). Lehteä ilmestyi kaksi numeroa, ennen kuin Disney-yhtiö puuttui asiaan. Eternity oli tarttunut näihin Mikki-strippeihin luultuaan näiden vanhojen sarjojen olevan vapaasti käytettävissä (public domain).
Howard the Duck, Steve Gerberin Marvelille luoma hahmo Ankkaplaneetalta ihmisten maailmaan tupsahtavasta ankasta herätti myöskin Disneyllä huomiota. Tultuaan melko suosituksi 70-luvun puolivälissä, Howardin ulkonäköä oli Disney-yhtiön vaatimuksesta muutettava vähemmän Akua muistuttavaksi.
 |
|
Tämä ankkako Aku?
|
Arne Anka, ruotsalaisen Charlie Christensenin Suomessakin tunnettu hahmo joutui taipumaan samanlaisten vaatimusten edessä. Vuonna 1989 Disney lähestyi kirjeitse lehtiä jotka julkaisivat Aarne Ankkaa. Muutamat lehdet lopettivat sarjan julkaisemisen kokonaan ja sarjan alkuperäinen julkaisija Metallarbetaren pyysi Christensenia muuttamaan ankan ulkomuotoa vähän vähemmän Akumaiseksi. Kasvoleikkauksen kautta Aarne sai uudenlaisen nokan. Näitä jaksoja voi lukea Jalavan ensimmäisestä Aarne Ankka -albumista.
Mistä sitten ylilyönnit tekijänoikeuksien joskus ylettömässä valvonnassa? Kenties kaiken takaa löytyy Walt Disneyn 1920-luvulla kokema Oswald Kanin tapaus. Hän menetti tämän vuonna 1926 luomansa animaatiohahmon oikeudet huolimattomasti tehdyn sopimuksen vuoksi elokuvien levittäjänä toimineelle Charlie Mintzille. Mikki Hiiren ja myöhempien hahmojen kohdalla oli hyvä tiukalla kädellä varmistaa ettei samankaltainen tilanne toistu.
Lähteinä:
Niiniluoto, Ritva (toim.): Tekijänoikeus ja visuaaliset tuotteet, Taidet.korkeak. koulutuskesk. 1987
Schröder, Horst: Views on European Disney, The Carl Barks Collector 11, 1980
Luoma, J.: Alamaailma ja ankat, HK 4, 1989
Thomas, Bob: Walt Disney elämäkerta, Sanomaprint 1991
Don Rosa, John Garvin etc.; Disney Comics postituslistalla
Artikkeli on hiukan muunnettu versio Ankkalinnan Pamauksessa 2/1999 julkaistusta jutusta.