 |
|
DEADWORLD – WAR OF THE DEAD
|
Tarina: Gary Reed
Kuvitus: Sami Makkonen
Kustantaja: IDW
Julkaistu 5-osaisena minisarjana sekä pehmeäkantisena kokooma-albumina
Walking Dead -tv-sarja on ollut menestyksekäs sovitus suositusta zombie-sarjakuvasta. Robert Kirkman ja Tony Moore aloittivat sarjakuvansa vuonna 2003, kun indie-sarjakuvissa oli läpikäyty jo väsymykseen asti irtoraajoilla ja verenroiskunnalla mässäileviä kamppailuja eläviä kuolleita vastaan. Syynä Walking Dead -sarjan suosioon voidaan pitää, että siinä post-apokalyptinen maailma tarjoaa näyttämön päähenkilöiden selviytymistaistelulle sekäsosiaalisten suhteiden ja moraalin pohdinnalle. Deadworld-sarja ottaa yhtä lailla omaperäisen näkökulman zombie-genreen, mutta tyystin toisella tavalla.
Deadworld-sarjan historia on pitkä, ensimmäiset sarjakuvat julkaistiin jo vuonna 1987. Suurimman osan sarjan tarinoista on kirjoittanut Gary Reed, joka vastaa myös War of the Dead -minisarjan käsikirjoituksesta. Deadworld-brändi on hiljattain siirtynyt IDW-kustantamon suojiin. IDW on tähän mennessä pääasiassa uudelleenjulkaissut vanhoja tarinoita. Viisiosainen War of the Dead -minisarjaa markkinoitiin uusille lukijoille, vaikka se jatkaa suoraan edellisen Slaughterhouse-albumin tilanteesta. Sarja julkaistiin kiinnostavasti viikottaisella tahdilla, kustantajalle tyypillisesti laadukkaalle paperille hyvällä painojäljellä, eivätkä mainokset katkaise lukukokemusta siten kuin jenkkiläisissä lehdissä usein on tapana.
Minisarjan maailma on synkkä, jolle hiilenmusta huumori tarjoaa vain hieman vastapainoa. Reed on rakentanut fiktiivisestä maailmastaan suuren shakkilaudan, jossa vastapooleja on ehkä useampi kuin kaksi, mutta tarina etenee harkittujen tai hetken mielijohteesta tehtyjen siirtojen myötä. Zombie-armeijaa mielensä voimalla hallitseva King Zombie yrittää taivuttaa ihmisyhteisöä karvaaseen sopimukseen, joka antaisi ihmislajille säilymisen mahdollisuuden. Muita pelureita ovat Donna – nuori nainen kahden samuraimiekan kanssa, jonka sisällä on toisen naisen sielu (tai toisinpäin), toinen nuori nainen samuraimiekan kanssa, lepratautisiksi kutsuttuja ihmiskokeiden rumentamia henkilöitä, mahdollisesti zombietartunnan takana oleva hullu tiedemies, joka on vajonnut regressiiviseen koomaan sekä muutama yrmeä kovanaama.
Pelitilanne on kiehtova ja solmuinen ja panokset kovat. Reedin tapa rakentaa tarinaa on tunnelmoiva, jännitettä elokuvallisesti rakentava – kuin Sergio Leone ikään. Juonenkäänteet tapahtuvat äkillisesti kuin sattuman oikkuna tai vääjäämättömyyden tiivistyminä. Minisarja ei varsinaisesti pääty, vaan luo uuden status quo’n. Tarina jatkuu Deadworld: Restoration -minisarjassa 2013 lopulla.
War of the Deadin kuvituksesta vastaa Sami Makkonen, joka piirsi myös edeltävän Slaughterhouse-albumin. Siinä missä mustavalkoisen Slaughterhousen tukkoinen painojälki lisäsi tarinan raskautta, toimii Makkosen tyyli värillisenä hienommin, joskin värejä on käytetty hyvin rajoitetusti – harmahtavia tekstuureja on taitettu hieman ruskeaan tai vihreään. Makkonen palaa Hatter M-albumiensa värikkäämmästä karikatyyrityylittelystä Ashley Wood -vaikutteiseen synkistelyyn.
Rytmisesti Makkosen kuvitus toimii hyvin Reedin tarinan kanssa ja vaihtelevat ruutujaot elävöittävät dialogiin pohjaavia kohtauksia. Makkosen tummanpuhuva tekstuurimaalailu sopii hienosti Deadworldin maailmaan, mutta Reedin haastava kerrontatyyli yhdistettynä Makkosen kuvamaailmaan, jossa taustat on toteutettu viitteellisesti ja siirtymät kohtauksesta toiseen eivät aina ole selkeitä vaaditaan lukijalta tarkkaavaisuutta.
Deadworld ei ole tunteisiin vetoava tarina ihmiskohtaloista vaan painajaismainen dystopiakuvaus, joka jää painajaisunen lailla etäiseksi, mutta mieleen kummittelemaan.
