Toto Fogelberg-Kaila on kuollut. Vuonna 1924 syntynyt Ola Fogelbergin tytär oli Pekka Puupään viimeinen piirtäjä ja ensimmäinen Puupää-hatulla palkittu sarjakuvataiteilija vuonna 1972.
Pekka Puupään luoja Ola Fogelberg (s. 1894) oli monitoimimies; keskimatkan juoksija, taiteilija, animaattori, mainospiirtäjä, ja taikuri. Oulunkyläläinen työväenliikkeen ja osuustoiminnan kannattaja oli julkaissut jo lukemattomia pilapiirroksia ja luonut Jalmari Finnen kanssa Suomen Kuvalehteen sarjakuvan Janne Ankkanen, kun hän aloitti Pekka Puupään Elannon julkaisemassa Kuluttajan Lehdessä vuonna 1925. Sarja ilmestyi tauotta 1970-luvulle asti.
Toto Fogelberg-Kaila (1924-2013) oli yksi harvoista henkilöistä, joka näki Ola Fogelbergin 1920-1930-luvun vaihteessa animoiman, sittemmin iäksi kadonneen Pekka Puupää-animaation. “Sen muistan, että siinä oli auto, ja kun Pekka, Justiina ja Pätkä ajelivat sillä, tuli toimintakohtaus, jossa auto törmäsi ja räjähti”, Fogelberg-Kaila muisteli. Ola Fogelberg kävi Yhdysvalloissa näyttämässä elokuvaansa New Yorkin animaatiostudioilla. Siellä kysyttiin “Yksinkö te tuon teitte? Meillä tuollaiseen tarvitaan 200 ihmistä.”
Kun Fogeli oli vapaaehtoisesti eronnut Elannosta vuonna 1944, hän ei saanut penniäkään eläkettä. Kesämökkitonttia Tammisaaresta ei hänelle myyty, koska kaupunkilaiset eivät saaneet ostaa maata, jota tarvittiin luovutettujen alueiden siirtoväelle. Vapaa-ajan onkija Fogeli ilmoitti kauppakirjassa ammatikseen “kalastaja, kotipaikka Tammisaari”, ja sai tonttinsa.
 |
|
Osuuskaupan kahvimannekiini vuonna 1953
|
Ola Fogelberg kuoli vuonna 1952. Jokajouluisia 60-70 tuhatta kappaletta myyneitä Pekka Puupää-albumeja koottiin vielä jonkin aikaa Fogelin jäämistöstä, mutta Elanto halusi menestyvän sarjan jatkuvan. Luomisvastuu siirtyi Toto Fogelberg-Kailalle, jota avusti piirtämisessä Lasse Hietala. Kustannus-Mäkelä julkaisi 1990-luvulla Ola Fogelbergin albumeista kootun kahdeksanosaisen sarjan Puupään Parhaat.
Fogelberg-Kaila arveli, että lapsia viehätti sarjoissa se, että Pekka jollakin tavalla voitti aikuiset. Sarjan alkuvaiheissa siinä seikkailivat vain Pekka ja Justiina, kunnes Pätkä tupsahti mukaan. Pätkä oli Toton mielestä tärkeä lisä, koska hänen mukanaan tarjoutui mahdollisuuksia kaverihuumoriin. Pekan ja Justiinan poika Pulu esiintyi sarjakuvissa Toton mielestä aika merkillisesti: Aluksi hän oli käärö pöydällä ja nimensä perusteella tyttö, mutta sitten hänestä tuli yhtäkkiä selittämättä 10-vuotias poika. Savikylän tarkka sijainti on arvailujen varassa, mutta Toton mielestä sen täytyi sijaita jossakin Etelä-Suomessa, koska lähistöllä on Pomppalinna, ja sitä hallitseva kreivi, jota Fogeli sarjoissaan pilkkasi ylen määrin.
Pekka Puupää-elokuvia Fogelberg-Kaila ei kestänyt katsoa.”Pekka oli ystävällinen ja kansanomainen. Esa Pakarinen oli aivan muuta.” Ola Fogelbergin leski oli myynyt elokuvaoikeudet 50 000 markalla vuonna 1952. Suku oli siinä käsityksessä, että sopimus tehtiin yhdestä elokuvasta, kuten suullisesti oli sovittu, mutta allekirjoitetulla sopimuksella T.J.Särkkä saikin Suomen Filmiteollisuudelle kaikki oikeudet kaikkiin elokuviin.
Pekka Puupäästä tehtiin 13 Reino Helismaan ohimennen käsikirjoittamaa elokuvaa, joihin hän tympääntyi itsekin. Kiinni on ja pysyy –elokuvassa päähenkilöille oli annettu nimet Julius ja Jallu. Elokuvien talonmies Pikkarainen oli Helismaan keksimä hahmo. Vielä 1980-luvulla Visa Mäkinen yritti lämmittää Pekka Puupäätä kolmella kokoillan värielokuvalla.
 |
|
Toto Fogelberg-Kailan Pekka Puupää 1974
|
Huumorisarjan tekeminen ei ollut Fogelberg-Kailalle helppoa, mutta hän ei myöskään olisi halunnut käsitellä vaikeita aiheita. Kuuden ruudun mitassa ei kovin monimutkaisia vitsejä väännetty muutenkaan. “Kaikkein helpointa olisi ollut tehdä jotakin Rip Kirbyä!”, saattoi Toto puuskahtaa. “Niissä sarjoissa tämän päivän stripin ensimmäinen ruutu on sama kuin eilisen viimeinen.”
Omien sanojensa mukaan Toto Fogelberg-Kaila ei murehtinut ollenkaan Pekka Puupään loppumista vuonna 1976. “Jonkun kerran otin albumin käteen ja selasin läpi kaikki sen vuoden 80 juttua. Jos oikein hyvin kävi, niin kaksi niistä oli hyviä. Kun myynti loppui ja sarjasta pääsi eroon, se oli suuri huojennus!”
Sarjakuvauransa jälkeen Fogelberg-Kaila vaikutti taideterapeuttina. Hän joutui alalle vahingossa, mutta innostui siitä suuresti. Väsymätön ja tarmokas Toto nähtiin Puupää-hatun luovutustilaisuuksissa aina viime vuosiin saakka. Toton jälkeläisistä tuli maalareita ja kädestään taitavia ihmisiä, mutta haastattelussa vuonna 2006 Fogelberg-Kaila vakuutti, että he eivät Pekka Puupäätä jatka. “Ei ole tarkoituskaan, että se enää jatkuisi. Se on passé.”
valokuvat: Vesa Kataisto, Jyrki Vainio