 |
Asterix Gallialainen, Kultainen sirppi, Asterix ja gootit, Asterix gladiaattorina, Asterix lyö vetoa, Asteix ja Kleopatra
Intohimoista restaurointia
Elokuussa 2011 Egmont Kustannus julkaisi Asterixin kovakantisten kaksi ensimmäistä osaa, Asterix Gallialainen ja Kultainen Sirppi. Tällä hetkellä sarja on edennyt Suomessa kuudenteen osaansa, Ranskassa uudistettua Asterixia on julkaistu jo 24 albumia.. Ilmiselvä tarkoitus siis on julkaista tarinat alkuperäisessä järjestyksessä samaan tapaan kuin Asterix kirjasto mutta eri tapaan kuin sikin sokin julkaistu alkuperäinen albumisarja.
Suomalaisen kustantajan blogista voitiin lukea, että ”Asterix herää uuteen eloon!”. Kovien kansien lisäksi uutuutena oli uusi, Albert Uderzon käsialaa jäljittelevä fontti, uudistetut kansikuvat, uudistettu väritys sekä paranneltu tussiviiva. Käännös on kuitenkin vanha, tuttu ja turvallinen.
Konservatiivisimmille sarjakuvan kuluttajille kaikki muutokset ovat pahasta: kovat kannet vievät liikaa tilaa, Uderzon fontti ei sovi lainkaan suomijulkaisuihin kummallisine i-kirjaimineen, nostalgista väritystä ei ainakaan saa muuttaa! Keräilijät raastavat hiuksiaan kaikkein eniten: mitä jos hyllyssä on jo vaikkapa albumisarjan ensimmäinen painos tai vaivalla hankittu, melko tuore Asterix-kirjasto? Kannattaako uutta sarjaa tällöin hankkia?
Sarjan ranskalaisen kustantajan englanninkielisiltä nettisivuilta löytyy enemmän tietoa uudistuksista. Hurraa-huudon saa aikaan pelkästään jo tieto siitä, että käsivaraisesti restauroidut sivut skannataan 1200 dpi:n tarkkuudella. Monet muut sarjakuvat digitalisoidaan 600 dpi:n tarkkuudella, ja useissa yhteyksissä on saatu havaita, että se ei ole riittävä tarkkuus. Asterixin kohdalla syntyy luottamus siihen, että restaurointia ei ole tehty rahastusmielessä vaan rakkaudesta sarjakuvaan. Intohimoisen työn lopputuloksen pystyy kuitenkin arvostelemaan vasta valmiista sarjakuvasta.
Avonaisiin kysymyksiin vastaaminen vaatii pientä tutkimista ja vertailua. Vertailukohtana tässä arvostelussa on käytetty kahta ensimmäistä Asterix kirjastoa sekä Asterixin suomenkielisiä ensipainoksia.
Julkaistut tarinat
Kuusi ensimmäistä Asterix-tarinaa ovat useimmille sarjan lukijoille entuudestaan tuttuja. Pieni kertaus näistä klassikkotarinoista lienee silti paikallaan.
 |
|
Tunnelmapala ensipainoksesta, Asterix-kirjastosta sekä uusimmasta julkaisusta.
|
Asterix gallialainen. Sarjan aloitusosassa esitellään tärkeimmät henkilöt sekä Asterixin kotikylä, roomalaisten piirittämä mutta valloittamatta jäänyt, paaluvarustuksen suojaama talorykelmä. Kylä on kivenä roomalaisten kengässä, joten heidän valtausyrityksensä ovat arkipäivää. Kyläläisten suojana on kuitenkin tietäjä Akvavitixin taikajuoma, joten roomalaiset ryöstävät hänet taikajuomasalaisuuden toivossa. Salaisen reseptin sijaan he saavat tyytyä mustelmiin ja ruhjeisiin. René Goscinnyn huumori säkenöi heti alusta asti ja henkilöiden luonteenpiirteet on mietitty hämmästyttävän valmiiksi. Hahmojen ulkomuoto kuitenkin poikkeaa varsin selvästi tuoreemmista albumeista. Esimerkiksi Obelix on paljon totuttua hoikempi.
Kultainen sirppi. Tässä tarinassa Asterix ja Obelix matkaavat Parisiumiin eli Pariisiin etsimään uutta sirppiä kylän tietäjälle. Oman maan, eli Ranskan, kansalaisille ei juurikaan irvailla, mutta miehittäjät joutuvat jälleen naurunalaisiksi. Tästä albumista alkaa se perinne, että Bardi Trubadurix on loppusyöminkien ajan sidottuna.
Asterix ja gootit on suorasukaisempi kannanotto vain puolitoista vuosikymmentä aikaisemmin vallinneeseen saksalaisten miehitysvaltaan kuin mikään muu Asterix-albumi. Sarjakuvan sotaiset gootit ovat ilkeitä ja voimakkaita siinä missä esim. roomalaiset kuvataan monesti mukavuutta rakastaviksi, pelkurimaisiksi ja heikoiksi. Molemmat kansallisuudet häviävät kuitenkin nokkeluudessa gallialaisille. Seikkailu toistaa ensimmäisen albumin kaavaa siinä, että tietäjä Akvavitix siepataan taikajuomareseptin toivossa.
Asterix gladiaattorina. Tällä kertaa siepataan Bardi Trubadurix ja hänet kuljetetaan Roomaan lahjaksi Ceasarille. Asterix ja Obelix seuraavat siepatun jälkiä suureen metropoliin ja saavat monta kertaa syyn tokaista ”Hulluja nuo roomalaiset!”. Pelastaakseen Bardin kaverukset värväytyvät sirkukseen gladiaattoreiksi ja seurauksena on kaikkien aikojen sirkusnäytös.
Asterix lyö vetoa. Albumi on saanut inspiraationsa maailman kuuluisimmasta polkupyöräilykilpailusta, Tour de Francesta. Roomalaiset havaitsevat viimein, että eivät voi nujertaa valloittamatonta kylää ja yrittävät sulkea sen muusta maailmasta. Asterix lyö vetoa, että tämäkin roomalaisten hanke on tuomittu epäonnistumaan ja lupaa käydä hakemassa gallialaisia herkkuruokia maan eri kolkista. Albumi muistetaan siitä, että kierroksen ensimmäisellä etapilla, Parisiumissa, kaverusten kantapäillä alkaa jolkotella pieni koira, joka saa nimekseen Idefix.
Asterix ja Kleopatra. Asterix matkaa Egyptiin yhdessä Obelixin, Akvavitixin ja Idefixin kanssa pelastamaan Kleopatra ja sikäläinen arkkitehti Julius Ceasarin nöyryytykseltä. Ja niin vain roomalaiset joutuvat jälleen kerran itse nöyrtymään. Albumi on todellinen mestariteos ja se on ensimmäinen Suomessa julkaistu tarina.
Uuden julkaisusarjan plussat ja miinukset
 |
|
Ensipainoksessa ja Asterix-kirjastossa käytössä ollut fontti sekä uusi, Uderzo-fontti.
|
Fontti. Asterixin kovakantissa käytetään tosiaan Uderzon kehittelemää fonttia, jonka ominaispiirre on i:n piste i:n päällä. Vielä Asterix-kirjastossa käytettiin suomikustantajan omavalintaista fonttia, joka oli hyvin vaihteleva: osin käytettiin samoja pohjia kuin oli käytössä albumien ensipainoksissa, mutta useimmiten käytössä oli Timo Ronkainen käsin tekstaus tai Ronkaisen oma, Uderzon fonttia jäljittelevä tietokonefontti. Mutta kohta jo vuosikymmenen ajan Uderzon virallinen fontti on ollut kaikissa Asterix-julkaisuissa ranskalaisen kustantajan vaatimuksesta. Vanha fontti ja käsin tekstaus loi vanhoihin albumeihin käsityöläisyyden leiman. Digitaalisen ajan (ja samalla uuden fontin) myötä ongelmaksi on muodostunut tekstin ladonta puhekupliin. Uudessa sarjassa puhekupliin jää usein tyhjää tilaa ja fontin koko vaihtelee. Siististi tehtyä käsintekstausta ei siis voita mikään. Ja Asterixeissa tekstaus on aina ollut erityisen siistiä. Tuskinpa silti kovinkaan monen lukunautinto uuden fontin, joka kuitenkin on siisti ja persoonallinen, vuoksi pilalle menee. Uudelleen julkaistavat albumit muodostavat Uderzo-fontin myötä aikaisempaa yhteneväisemmän kokonaisuuden.
 |
|
Talviseen takkatunnelmaan kirkas uusi väritys tuo ennen kokemattomia sävyjä.
|
Väritys. Pastellisävyinen väritys alkuperäisissä albumeissa on oman aikansa lapsi. Samoin nykyinen kirkas väritys, jota tukee sarjakuvan painaminen kirkkaalle paperille, on oman aikansa lapsi. Omaa aikakauttaan heijastelee myös Asterix-kirjaston väritys, joka on lähempänä nykymallia kuin ensipainosten väritystä. Mikä näistä sitten on paras väritys? Uusi, siisti tietokoneväritys, kirkkaat värit ja paikoitellen käytetty liukuväritys luovat parhaimmillaan sellaista tunnelmaa, jota aikaisemmista versioista puuttuu. Uusi väritys myös nostaa Uderzon, joka on ollut itsekin mukana muutostyössä, taiteen aiempaa paremmin esille: kaikki piirretyt viivat näkyvät selkeästi ja värit osuvat oikeisiin kohtiin. Arvostelijan kotijoukkojen testiryhmä valitsi uuden värityksen poikkeuksetta parhaaksi! Toki kaikissa vertailukohteissa on omat hyvät puolensa ja esim. Asterix-kirjastoon verrattuna eroa on joskus jopa vaikea havaita. Hyvää väritystä on Asterixissa ollut kautta aikojen.
 |
|
Ääriesimerkki Asterixin ensimmäisestä albumista. Asterix-kirjastossa jotkut viivat ovat paikoitellen kadonneet jo olemattomiin.
|
Tussaus. Oleellisinta näissä uusintapainoksissa on ollut tussauksen restaurointi. Mustat viivapiirrokset, Uderzon taide, on se pohja, jonka päälle tullaan lätkimään uutta väritystä ja mahdollisesti uudenlaista fonttia vielä vuosikymmenten ajan. Nyt kun Asterixin kivijalka on kestävä, on varmaa, että homma tulee jatkossakin toimimaan. Uuden tussauksen myötä, ja osin myös uuden värityksen ansiosta kuvituksesta löytyy viivoja, joita ei tiennyt edes kaipaavansa. Taustalla siintävät hahmot erottuvat kirkkaammin kuin koskaan aiemmin. Asterixin ensipainosten tussausta on kehuttu, eikä suotta. Tuoreemmissa painoksissa tussauksen loisto on pikkuhiljaa haalistunut. Mutta ei ensipainostenkaan tussaus vedä läheskään vertoja uuden kirjasarjan mahtavuudelle. Ero on verrattavissa elokuvien puolella VHS- ja Blue-Ray –formaattien tasoeroon. Todettakoon, että mitä vanhemmista albumeista on kyse, sitä suurempi ero nykyiseen tussausviivan eheyteen tuntuu olevan.
Kannet. Kovat kannet vievät enemmän tilaa kuin pahvikannet. Onneksi uudet Asterixit eivät ole ulkoisilta mitoiltaan muuten järjettömän muhkuja, kuten vaikkapa saman kustantajan Haikaralaivueet tai Sillaget, jotka korkeutensa puolesta eivät mahdu jokaiseen kirjahyllyyn. Ihan selvää on, että kovat kannet ovat pahvikansiin verrattuna siistimmät ja kestävämmät. Uuden kirjasarjan kolme ensimmäistä osaa vievät kirjahyllyssä tilaa 5,4 cm. Vastaavat tarinat Asterix-kirjastossa ovat leveydeltään tasan 4 cm. Kolme, suunnilleen Asterixin kokoista sarjakuva-albumia vievät hyllystä tilaa 3,2 cm. Kaikki julkaistut Asterix-kirjastot vievät hyllyssä tilaa 24 cm. Elon laskuopilla laskettuna pehmeäkantiset Asterix-albumit (34 kappaletta) vaativat 18,1 hyllysenttiä ja kovakantiset Asterixit, kaikkien albumien tultua julkaistuksi, 30,6 cm. Jos aikoo säilyttää vain yhden setin Asterixeja ja hyllytila on tiukalla, niin valinta kallistuu Asterixin pehmeäkantisten suuntaan. Eroa on kuitenkin vain reilu kymmenen senttiä, joten, jos kovakantiset muuten miellyttävät, niin parasta olisi siivota kirjahyllystä tuon verran huonompaa kirjallisuutta pois.
 |
|
Kultaisen sirpin uudelleen piirretty kansi.
|
Kaksi ensimmäistä kansikuvaa on piirretty kokonaan uusiksi. Suurin muutos on havaittavissa albumissa Kultainen sirppi. Vanhassa kannessa Asterix ja Obelix olivat kuvan varsinaisina aiheina. Uudessa versiossa huomion varastaa taustalla siintävä Parisium. Myös Asterix ja Kleopatra –albumin kansi on erilainen kuin vanha, sillä siihen on piirretty vanhan kansikuvan pohjalle kokonaan uusi tausta. Kultaista Sirppiä lukuun ottamatta kansikuvista ei ole syytä valittaa.
Asterixia on julkaistu Suomessakin jo yli 40 vuotta. Sarjan ansiot ovat kaikkien tiedossa, ja niinpä eri aikojen toimituskunnat ovat kohdelleen Gallian voimamiehiä erityisellä kunnioituksella. Uusi kirjasarja on oiva tapa aloittaa Asterixien kerääminen, jos niitä ei vielä ole omistuksessa. Vanhan polven keräilijöiden ei kannata heittää vanhempia painoksia pois, mutta on monta syytä hommata uusi kirjasarja vanhojen painosten rinnalle. Hieman skeptisistä ennakkoasenteista huolimatta pystyn allekirjoittamaan julkaisijan mahtipontisen mainoslauseen – Asterix todellakin herää uuteen eloon!
Teksti ja kuvitus: René Goscinny ja Albert Uderzo
Suomennos: Outi Valli ja Jorma Kapari
Latonut: Heidi Sulosaari
Kustannus: Egmont Kustannus
Painopaikka: Inprint Latvia, 2011-2012
225 x 291 mm, väri, sid., 48 sivua
ISBN 978-952-233-494-7, 978-952-233-495-4, 978-952-233-561-6, 978-952-233-562-3, 978-952-233-563-0, 978-952-233-564-7