Brysselin Sarjakuvakeskuksessa on 26. helmikuuta 2013 asti François Walthéryn (s. 17.1.1946) 50-vuotistaiteilijajuhlanäyttely.
 |
Cherattelainen velikulta François Walthéry esiintyi ensi kertaa Suomessa Ruutu-lehden sivuilla heti alusta alkaen. Hänen piirtämänsä lentoemäntä Natashasta kertova sarjakuva oli Ruudun ja sen seuraajan Non Stopin ehdottomia tähtisarjoja. Non Stopin lakattua ilmestymästä Natashan seikkailuihin suomen kielellä tuli pitkähkö tauko. Vasta noin viidentoista vuoden jälkeen alkoi meillä taas olla saatavilla Natashaa, nyt albumeina. Niitä on julkaistu suomeksi aina tähän päivään asti, viimeinen, Atolli 66, ilmestyi syksyllä 2012. Myös Natashan kotimaassa Belgiassa uusia Natasha-albumeita ilmestyy jatkuvasti, tosin Walthéryn työtahti on ollut viime vuosina melko verkkainen.
Jo nuorena alalle
 |
|
Johannes.
|
16-vuotias François Walthéry sai julkaistua ensimmäisen sarjakuvansa Pipon vuonna 1962. Jo seuraavana vuonna hän pääsi sarjakuvapiirtäjä Peyon studiolle töihin. Siellä tehtiin Strumffeja, Jacky et Célestineä, Johannesta ja Pirkaletta sekä Benjaminia. Ensin nuori assistentti piirteli ruutuihin ruohotuppoja ja muuta vähemmän vaativaa, mutta ennen pitkää hän sai jo kokonaisen Jacky et Célestine -albumin piirrettäväkseen. Ehkäpä Studio Peyon ajan komein teos on väkivahvan Benjamin-pojan seikkailuihin kuuluva Lady D’Olphina -albumi. Tarinan mielikuvitusvaltioon otettiin mallia Monacosta, jonne tehtiin Peyon kanssa oikein ennakkotutkimusmatka.
Walthéry osasi alusta asti piirtää sangen viehkoja naishahmoja, niinpä hänelle syntyi ajatus oman sarjakuvasankarittaren luomisesta. Tuloksena oli lentoemäntä Natasha, julkaisijana Dupuis-kustantamo ja sen perinteikäs Spirou-lehti.
Natasha ja kumppanit
Natasha-tarinat kertovat minihameessa viihtyvästä rohkeasta ja nokkelasta lentoemännästä. Hän seikkailee ympäri maailmaa hiukan avuttoman ystävänsä Walterin kanssa. Aluksi sarjan tekemisessä oli apuna käsikirjoittaja Gos. Kahden valmiin albumin jälkeen Gos halusi paneutua omiin sarjakuvaprojekteihinsa ja siitä lähtien Walthéry on käyttänyt lukuisia muita käsikirjoittajia, joista monet ovat löytyneet kätevästi hänen kotikaupunkinsa Cheratten seuduilta.
Natasha-sarjakuva on François Walthéryn ehdoton päätyö. Suuri menestys oli myös taiteilijamme oman isoisän inspiroima kyyhkystenkasvattajasta kertova sarjakuva Le Vieux Bleu. Sen tapahtumat sijoittuvat Walthéryn syntymäajan tietämille hänen kotikyläänsä Cheratteen. Sarjaa käsikirjoitti Raoul Cauvin. Omasta lapsuudesta kumpusi myös sarjakuva Le P’tit Bout d’Chique, lyhyttarinoita pojankoltiaisen edesottamuksista. Liègen seuduille ja 1800-luvulle sijoittuu sarjakuva Tchantchès, joka on jäänyt tämän artikkelin kirjoittajalle täysin tuntemattomaksi. Walthéry on piirrellyt sinne tänne joitakin muitakin yksittäisiä sarjakuvia. Lisäksi hän on piirtänyt pyytäville jos jonkinlaisia kuvituksia, viinipullonetikettejä, kulttuurijulisteita ym.
 |
|
Bardafin portaat.
|
Brysselin Sarjakuvakeskus
Nyt vuosien 2012 ja 2013 taitteessa Brysselin upea sarjakuvakeskus Le Centre Belge de la Bande Dessinée Rue des Sablesilla järjestää François Walthéryn 50-vuotisjuhlanäyttelyn. Näyttely alkoi 9.10.2012 ja loppuu 26.2.2013. Näyttelylle on omistettu puolet sarjakuvakeskuksen ylimmästä kerroksesta. Sinne noustaan ikään kuin lentokoneeseen. Portaisssa on Natashan työpaikan, kuvitteellisen lentoyhtiön Bardafin logo. Portaiden yläpäässä pahvinen Natasha toivottaa vierailijan tervetulleeksi näyttelyyn. Ilmapiiri on siis heti kohdallaan.
Näyttely koostuu etupäässä originaalipiirroksista. Niiden ohessa on sopivasti mausteena painotuotteita ja pienoispatsaita ynnä muuta sälää. Onpa yhteen nurkkaan rakennettu viidakkoon haaksirikkoutunut lentokonekin, joka on tuttu Suuri vedonlyönti -kaksoisalbumista. Ikkunan vieressä on vanha polkupyörä. Walthéry lienee pyöräilymiehiä, hänellähän ei ole ajokorttia. Toisaalla on kaljahanalla varustettu baaritiski, tosin tarjoilua ei ole. Näyttelyn taustalla kuuluu kovaäänisistä vaihtelevasti joko jazzia tai keski-ikäisten miesten hauskanpitoa. Yhdelle seinälle on suurennettu Charles Dupuisin kirje, jossa hän kritisoi ensimmäistä Natasha, lentoemäntä -albumin kansikuvaluonnosta. Näyttely on kohteensa näköinen.
Walthéryn vanhemmasta tuotannosta esiin kannattaa nostaa hänen lapsena (1960) tekemänsä jäljennös Piko ja Fantasio -seikkailusta Sarvikuonojahti. Näyttelyssä on tästä uroteosta näytteenä yksi sivu. Saint-Luc instituutissa Liègessä tehtyjä tussitöitä on esillä kymmenkunta. Nuoren Françoisin kanssa samaan aikaan Saint-Lucissa ahersivat myös tulevat sarjakuvapiirtäjät Seron ja Dany. Näyttelyssä on nuoren taitelijamme Peyon studiossa tekemiä sarjakuvia ja piirroksia. Harvinaisimpia lienevät luonnokset Johanneksesta ja Pirkaleesta. Walthéryn oli määrä piirtää uusiksi kaksikon varhaisimpia seikkailuja, mutta projekti ei koskaan edennyt toteutusvaiheeseen asti.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
 |
|
Hahmosuunnittelua.
|
Kaikkien aikojen ensimmäinen Natasha-sivu pitää toki tarkistaa heti näyttelyyn saavuttuani. Tässä ei tyyli ole vielä täydessä loistossaan. Toki tämän ensimmäisen tarinankin sivut on ammattitaidolla tehtyä käyttösarjakuvaa. Vuodet Studio Peyolla eivät ole menneet hukkaan. Huomion kiinnittää sarjakuvasivujen alapuolella sijaitsevassa vitriinissä olevat lukuisat luonnokset. Tarinan rosvoja ja Etelä-Amerikan intiaaneja on suunniteltu todella huolella. Luonnoksia on jos jonkinlaisia, isoja ja pieniä, tarkkoja ja hutaistuja. Ja mikä ihmeellisintä, nämä paperilaput ovat säilyneet tallessa ja erinomaisessa kunnossa tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäluvun lopulta aina tähän päivään asti. Vitriinin annista kutkuttavimpia ovat hyvin varhaiset luonnokset, joissa taitelija hakee tulevan sankarittarensa muotoa ja muotoja. Katsoja voi nähdä, että siinähän se Natasha nyt on, mutta eipä ole kuitenkaan. Lopulta kaikki on niin pienestä kiinni.
 |
|
Kullekin ansionsa mukaan.
|
Natashan kultakaudelta (1971-1983) on mukaan otettu ilahduttavan paljon sarjakuvasivuja. Hieno mustavalkografiikka tekee vaikutuksen. Viiva on spagettimaisen notkeaa ja letkeää. Hahmot ovat herkullisia vänkyränaamoja. Omasta Natasha-suosikistani, Kuninkaallinen kosija, on esillä komea sivu, jossa Natasha antaa moukkamaiselle korstolle sellaisen korvapuustin, että ei paremmasta väliä! Ja, ah, ne jalat! Komeaa on myös Jidéhemin ja Walthéryn yhteistyö tieteisseikkailussa Les Machines Incertaines. Kaikkein hienoimmat korjaukset ja yksityikohdat on raaputettu veitsellä tai partakoneenterällä. Koko Walthéryn tuotantoa leimaa suuri huolellisuus ja rakkaus sarjakuvan tekemistä kohtaan, kuitenkin koko ajan pilke silmäkulmassa.
 |
|
Lyijykynällä tehtyä sarjakuvaa.
|
Näyttelyn keskellä on lapsilta kielletty alue, erillisellä seinällä ja verholla rajattu pieni, pyöreä huone. Siellä on Walthéryn pikkutuhmia sarjakuvia ja muuta vain aikuisille lukijoille sopivaa katseltavaa. Kiinnostavinta huoneessa on lyijykynällä piirretty sivu Johanna-sarjakuvasta. Hämmästyttävästi lyijykynäviiva on aivan kuin tussiviiva, vain hiukan harmaampaa ja ei niin tasapintaista, mutta yhtä jämptiä ja rönsyilevää.
Ehkä kaikkein letkeimmillään ja herkullisimmillaan piirrosjälki on Le Vieux Bleu -sarjakuvassa. Henkilöhahmot ovat todella mehukkaasti karrikoituja. Sarkahousujen lahkeet liehuvat ja pappien kaapujen helmat lepattavat. Ehkä tätä sarjakuvaa tehdessä Walthéryn ei ole tarvinnut keskittyä samalla tavalla kuin Natashan kurvien ja virtaviivaisten lentokoneiden parissa, vaan nyt hän on voinut antaa piirtimen lentää täysin rennosti. Tämähän on melkein barokkia!
Seikkailut jatkuvat
Mestarimme uusimmissa originaaleissa, noin viimeisen kymmenen vuoden ajalta, huomion kiinnittää melko runsas sinikynän käyttö. Aikaisemmissa plansseissa on havaittavissa lyijykynällä piirrettyjä apuviivoja, uusimmissa siis sinikynää. Walthéryn nykyinen työmetodi näyttäisi olevan, että hän luonnostelee sivut aika valmiin näköiseksi lyijykynällä, jäljentää valopöydällä piirrokset uudelle paperille sinikynällä ja piirtää sitten päälle tussilla ja lopuksi kumittaa sinikynän pois. Uusimmissä albumeissa on puhekuplien tekstit liimattu kupliin erillisillä lapuilla, aikaisemmissa tekstit on tekstattu suoraan kupliin.
 |
|
Helemat paukkuu!
|
Lopuksi ilouutinen kaikille Natashan ystäville. Näyttelyssä oli esillä luonnoksia sekä lopullisia sivuja vuonna 2013 ilmestyväksi kaavaillusta uudesta Natasha-albumista, L’Epervier Bleu. Käsikirjoituksesta vastaa Sirius.
Tätä Centre Belge de la Bande Dessinéessä olevaa näyttelyä voi huoletta suositella ainakin kaikille Ruudun ja Non Stopin kasvateille. Yllättävän paljon näyttelyssä näkyi myhäileviä naisihmisiäkin, vaikka kaikki kauniimman sukupuolen edustajat eivät varmaan olekaan yhtä innoissaan cherattelaisen esteetikkomme hahmottelemasta naiskuvasta.
 |
|
Sinikynä.
|