Émile Bravo sekoittaa veijarimaisesti tuttuja klassikkosatuja tuloksenaan hervottoman hauska tarina, joka ei välttämättä päätykään onnellisesti. Tällä kertaa koktailissa kohtaavat toisensa mm. Lumikki, Tuhkimo, kaunotar ja hirviö.
 |
Ranskalaisen Émile Bravon ratkiriemukkaita, tutuista saduista ammentavia sarjakuvia on julkaistu myös teokset Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua sekä Seitsemän nälkäistä kääpiökarhua
Kaunotar ja kääpiökarhut
Alkuteos La belle aux ours nains
Tekijä Émile Bravo
Suomentanut Mikael Ahlström
Taitto ja viimeistely Kirjasorvi/Antti Hulkkonen
Kustantaja WSOY
Painettu EU:ssa
37 s., sid, kk, väri, 245 x 181 mm
Hinta 23,00 €
ISBN 978-951-0-39230-0
© Editions de Seuil. 2009
Suomenkielinen laitos © Mikael Ahlström ja WSOY 2012
 |
Émile Bravon kääpiökarhuissa on vain kaksi vikaa: Albumit ovat liian lyhyitä ja ne ovat liian kalliita noin lyhyiksi tarinoiksi. Tässä on sivuja silti selvästi enemmän kuin kahdessa edellisessä (23 ja 26). Muutenhan kääpiökarhut ovat suurinpiirtein parasta sarjakuvaa mitä nykyään yleensä julkaistaan, ja mikä parasta: Ne sopivat hyvin sekä lapsille että aikuisille. Émile Bravo pyyhkii pölyt ikivanhojen ja loppuunkuluneiden satujen päältä ja yhdistelee niitä aseistariisuvalla tyylillään eikä kukaan elä elämäänsä onnellisena loppuun asti.
Ihan tutustihan tämä kolmas kääpiökarhualbumi alkaa, kääpiökarhujen mökille saapuu kaunis prinsessa Lumikki jolla on paha äitipuoli. Hienohelma mokoma ei suostu siivoamaan karhujen mökkiä kun ei osaa muuta kuin naida prinssin. Yksi kääpiökarhu lähtee etsimään sellaista ja löytääkin niitä kolme, ja myös haltiattaren joka kantaa kaunaa koko miessukukuntaa vastaan.
 |
Sadusta toiseen ja pakan vastaansanomattomasti sekoittava tarina rönsyilee ihan niin paljon kuin näin vähissä sivuissa on mahdollista. Kaikki uljaat prinssit kisaavat tässä Lumikista. Tuhkimon prinssi jättää Tuhkimon tanssilattialle kun homma ei mennytkään ihan niinkuin pitäisi. Ruususta ei saa mennä pussaamaan koska lumouksen särkymistä on odotettava sata vuotta.
Tämä lienee paras kääpiökarhutarina tähän mennessä. On lupaavaa että albumit paranevat koko ajan, kun ensimmäinenkin oli aivan mainio. Niin ja näköjään pitenevät. Saduista kyllä riittää ammenettavaa tulevaisuudessakin. Suomennos ja painoasu ovat erinomaisia. Fontti on vähän jäykkää alkuperäiseen tekstaukseen verrattuna. Eikö voitaisi hankkia edes tekstausta muistuttava fontti?
Keskustele Émile Bravon sarjakuvista Kvaakissa.