Ville Pirisen (s. 1973) Yhesti-sarjan albumit kirjaavat sarjakuvan muotoon modernia suullista perimätietoa, mutta ne ovat myös tarinoita tarinoista ja niiden kertomisesta. Kerronnan kieli jutustelee ja dramaturgia kumpuaa suoraan elävästä elämästä. Tämänkertaisissa kertomuksissa kuvataan rippijuhlavideoita, istutaan luennolla, tanssitaan sokkona ja ryypätään silmät päästä. Kiusallisia tilanteita on jälleen lupa odottaa. Kirjanen jättää jälkeensä erikoisen kitkeränmakean jälkimaun.
Yhesti yhes viidennes paikas
Kirjoitti ja piirsi Ville Pirinen
Taittoi Noora Federley
Kustansi Suuri Kurpitsa 2012
Painoi Kopioniini Oy, Tampere 2012
48 sivua, , nid., mv, pk, 123 X 172 mm
Hinta 6 euroa
ISBN 978-952-9887-77-4
© Ville Pirinen 2012
 |
Ville Pirisen Yhesti yhes -minialpparisarja jatkuu jo viidennes paikas. Eihän tässä mitään, aikaisempia osia lukeneet tietävät mitä tämä on, tarinoita jotka ovat joskus jossain tapahtuneet jollekin tyypille ja jotka ovat kantautuneet Ville Pirisen korviin tavalla tai toisella. Uusille lukijoille suositellaan silti aloittamista ensimmäisestä ja toisesta läpyskästä, ne ovat edelleen parhaita. Taikka sitten uutuudenviehätys on hävinnyt järjestyksessä lukiessa. Mitään jatkuvuutta näissä ei ole, joten muuten on sama mistä aloittaa.
Ensimmäinen tapaus vie puolet alpparista. Siinä skloddi saa lahjaksi videokameran, siihen aikaan kun videoita kuvattiin vielä VHS-kasetille. Poitsu saa sitten tehtäväkseen kuvata serkkupoikansa rippijuhlia. No, juhliin mennään toiselle paikkakunnalle ja jo edellisenä päivänä tarkoituksena yöpyä juhlaväen kotona. Sitten serkukset innostuvat ripillepääsyä edellisenä iltana kuvailemaan omiaan, jota ei ole tarkoitettu aikuisten nähtäväksi. Siksi seuraavana päivänä kuvataankin kasetin päälle. Mutta sitten rippijuhlia telkkarista aikuisten kanssa katsellessa tilanne muuttuu pojille noloksi…
Juttua on vähän liikaa pitkitetty ja lukija takuulla aavistaa suunnilleen miten lopuksi käy. Tuollaista kuvailtua videokameran teknistä ominaisuutta en kyllä muista. Voi olla että jossakin mallissa on ollutkin. Sarjassa herutetaan sinänsä hyvin, kun pojat innostuvat kunnolla perseilemään kameran kanssa, mutta loppuratkaisu on vähän vaisu.
Toinen vähän pidempi sarja kertoo taas ryyppäämisestä, kun ryyppykaksikon toinen osapuoli teloo itsensä kunnolla kännissä ja Pirinen on piirtänyt hienosti loukkaantuneen naamataulun. Sinänsähän tässä ei ole mitään erikoista, mutta Pirinen on keksinyt jatkaa tarinaa ottamalla mukaan juttuja, kun tarina oli muuttunut ihmisten kertomuksissa matkan varrella. Tässä olisi ollut enemmän pitkittämisenkin varaa.
 |
|
Ville Pirinen, hahmojensa näköinen mies
|
Viimeinen useamman sivun tarina on lapsillekin sinänsä sopiva kertomus Hugo-peikosta, kuka muistaa? Muuten kokonaisuutena tätä ei taaskaan saa antaa lasten käsiin. Sisältää seksiä, gorea ja järjetöntä ryyppäämistä. Välissä on lyhyempiä episodeja, joissa ei valitettavasti mitään erityisen hauskaa keksitä, mutta viimeisen sivun ulostetempaus muistuttaa että paska on ollut vakioaihe edellisissä albumeissa, tässä se jää viimeiseen ruutuun.
Keskustele Ville Pirisen sarjakuvista Kvaakissa
Aikaisemmin ilmestyneet osat:
Yhesti yhes paikas (2009)
Yhesti yhes toises paikas (2010)
Yhesti yhes kolmannes paikas (2010)
Yhesti yhes neljännes paikas (2011)