Toiminnallista sielujen metsästystä

Soul Eater

Kuoleman aseteknisen oppilaitoksen tavoitteena on valmistella nuoria ja näiden valmistamia maagisia aseita myöhemmälle uralle Kuoleman leipiin. Tärkeä osa koulutusta on sielujen kerääminen, mikä voisi kolmella mestarista ja aseesta koostuvalla oppilasparilla sujua paremminkin. Tavoite on kerätä yhteensä yhdeksänkymmentäyhdeksän ihmisten sielua sekä näiden jälkeen yksi noidan sielu. Kun tavoite on saavutettu, maaginen ase on valmis.

Soul Eater on puhdas shonensarja. Siitä löytyy samankaltaisuuksia useiden muiden sarjojen kanssa, joista yksi tutuimmista lienee suomeksikin ilmestyvä Bleach. Mutta vaikka Soul Eaterin juuret ovat helposti havaittavissa ja moni asia tuntuu tutulle, ei sarja sorru pelkästään muilta lainaamiseen. Se on selkeästi omanlaisensa, muutoinkin kuin omintakeisen kuvituksensa osalta.

Soul Eaterin piirrokset ovat omaleimainen yhdistelmä perinteikästä shonenia ja Tim Burtonin mieleen tuovaa kynänjälkeä. Ehkäpä tekijä onkin katsonut Burtonin elokuvan Nightmare Before Christmas. Yhtä kaikki, aikaan saatu jälki on miellyttävää katsella. Mikä tärkeintä, se myös saa Soul Eaterin erottumaan edukseen lukuisten muiden sarjojen joukosta.

Jos Soul Eater erottuu taiteensa puolesta edukseen, niin se tekee myös hahmojensa osalta. Burton ei ole ainoa vaikutin, josta voi esittää arvauksia. Death Cityssä ylimmän auktorin asemaan nostettu Kuolema ei ole suora kopio fantasiakirjailija Terry Pratchetin Kiekkomaailma-kirjojen viikatemiehestä, mutta jotain samaa hahmoissa on. Hahmojen luonteissa tuntuisi olevan jotakin samaa, mutta toisaalta Soul Eaterin Kuolemaan on saatu tutustua vasta pintaraapaisun verran.

Viikatemestari Maka sekä maaginen viikate Soul Eater ihmismuodossaan

Soul Eaterissa aseetkin ovat eläviä. Taistelun ulkopuolella niiden ulkomuoto on kuin kenen tahansa muunkin oppilaitoksen oppilaan, mutta taistelun alkaessa kukin muuttuu siksi aseeksi, joksi ne on suunniteltu. Joukkoon kuuluu, Death Cityssä kun ollaan, sarjan nimikkohahmo viikate Soul Eater, mutta myös muita aseita kuten pistoolisisarukset Liz ja Patty.

Povipommi Blair

Ainakin aluksi maagiset aseet ovat hahmoina hieman mestareitaan mielenkiintoisempia erikoisen luontonsa vuoksi. Jokaisella hahmolla on kuitenkin omat selkeät piirteensä eikä mikään hahmoista ole epäonnistunut. Hahmoille on oma paikkansa sarjassa, eikä mikään niistä tunnu olevan mukana vain tavan vuoksi. Vain erittäin uhkean kissanoita Blairin asema hahmoporukassa jää vielä auki, mutta häneen toivottavasti palataan seuraavissa osissa muutoinkin kuin poikalukijoiden kosiskelun vuoksi.

Myös sarjan ympäristö on herkullisen omaperäinen. Death Cityn kaupungille antavat ilmeikkyyttä hieman vinksahtaneet rakennukset ja kaupungin asukkaiden edesottamuksia seuraa taivaalta leveästi virnistelevä aurinko. Soul Eaterin tekijä on selvästi halunnut revitellä luomallaan miljööllä.

***

Pitkien mangasarjojen ensimmäisen osan perusteella on tavallisesti hyvin vaikeaa vielä sanoa, mihin suuntaan tarina lähtee etenemään. Tämä piirre korostuu Soul Eaterissä, jossa varsinaista juonta päästään seuraamaan vain yhden luvun verran. Se kuitenkin näyttää selvältä, että toimintakohtaukset ja pienoinen pervohuumori tulevat olemaan jatkossakin sarjan kantavia osa-alueita.

Ensimmäinen pokkari koostuu yhteensä neljästä luvusta, joista vasta viimeinen aloittaa varsinaisen tarinan. Alunperin kolme ensimmäistä lukua ovat olleet itsenäisiä tarinoita, joiden pohjalta Soul Eater myöhemmin syntyi niiden suosion vuoksi. Jokainen kolmesta tarinasta esittelee yhden asemestarin ja tämän aseiden luoman joukkion.

Vaikka ajatus pidemmästä sarjasta syntyi vasta myöhemmin, on kolmen itsenäisen lyhyen kertomuksen tapa aloittaa sarja itseasiassa varsin hyvä. Usein vastaavissa tapauksissa sarjojen aloitukset ovat tuntuneet haparoivilta ja sarja on siksi vaatinut aikansa imaistakseen kunnolla mukaansa. Soul Eaterin tapauksessa asia on päinvastoin. Lyhyillä tarinoillaan Atsushi Ohkubo saa sarjalleen napakan alun josta on hyvä jatkaa. Kolme ensimmäistä lyhyttarinaa ovat jopa niin hyviä, että varsinaisen pääjuonen harteille kasaantuu kerralla merkittävä määrä odotuksia. Toivottavasti odotukset tullaan lunastamaan eikä sarjan tahti liikaa pääsee hiipumaan.

On valitettavaa, että hyvä sarjan aloitus kärsii painolaadun ongelmista läpi koko pokkarin. Onneksi vika on tiedossa ja asian pitäisi korjautua jo seuraavaan osaan. Ensimmäisen osan materiaalit on saatu Suomeen Saksasta skannattuina paremman japanilaisen materiaalin sijaan. Ei pokkaria kuitenkaan painojäljen takia kannata kauppaan jättää, varsinkaan kun ensimmäinen osa on saatavilla tutustumishintaan.

Tervetuloa Death Cityyn!

Soul Eateria on ilmestynyt Japanissa jo kaksikymmentäyksi osaa ja sarja jatkuu edelleen. Suomenkielistä versiota julkaistaan pokkarin verran aina kahden kuukauden välein. Luettavaa riittää siis vielä pitkäksi ajaksi, mikä ei sarjan alun perusteella ole lainkaan huono asia. Vaikka shonenia on suomeksi julkaistu jo varsin paljon, lunastaa Soul Eater paikkansa muiden shonensarjojen joukossa niillä tärkeimmillä meriiteillä, eli mielenkiintoisella aloituksella ja hienoilla piirroksilla.

Tekijänä: Atsushi Ohkubo
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Juha Mylläri
ISBN: 978-952-16-1508-5
Hinta: 4.90 € (tarjoushinta)
Luettu: 1/21+

Soul Eaterista voi keskustella Kvaakissa.