 |
Vuosi 1970 oli niin maailmalla kuin Suomessa aktiivisen poliittisen liikehdinnän ja aikaa. Myös nuorisokulttuuri voimistui: Turussa lahkeet liehuivat, kun nuoret kokoontuivat Turun Ruisrockiin Suomen ensimmäisille kansainvälisille rock-festivaaleille. Uuden ajan mainingeissa oli mukana tietysti myös Aku Ankka -lehti, joka jatkoi voittokulkuaan Suomessa. Maaliskuussa 1970 ilmestyi myös ensimmäinen Aku Ankan taskukirja.
Aku Ankan vuosikerta 1970 tarjoaa muhkean sarjakuvakattauksen, joka todella palkitsee nostalgiannälkäisen sarjakuvan ystävän. Tarjolla on esimerkiksi sellaisia klassikoita kuin ankkamestari Carl Barksin Kaunokaisia kaunokaiselle, Nakkeja ja sammakonreisiä, Odottavan onkeen kala tulee sekä Tietokilpailu, josta on jäänyt elämään lause “Rahat vai kolmipyörä?”. Myös Mikki seikkailee lehden sivuilla taajaan. Hiiritaituri Paul Murryn pitkiä Mikki-jatkosarjoja löytyy näköispainoksesta useita, esimerkiksi Erikoistehtävä, Papukaijan arvoitus ja Ritarilinnan kummitus.
Aku Ankka – Näköispainos vuosikerrasta 1970
Kirjan toimitus: Anna Kastari ja Riku Perälä
Ulkoasu ja esipuhesivujen suunnittelu: Raimo Hyvönen
Sarjojen suomennos: Aku Ankan toimitus
Sisällysluettelo: Simo Malinen
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland Oy
ISBN: 978-951-32-3351-8 (I osa), 978-951-32-3352-5 (II osa)
Painatus: Bookwell Oy, Porvoo 2012
Sid., kovak., B5, väri, yht. n. 1660 sivua
Hinta 49 euroa/osa
© DISNEY
 |
|
Karhunpentukopla esiintyi usein Karhukopla-tarinoissa vuonna 1970
|
Vuoden 1970 alkaessa arvostelija ei ollut vielä koulussa, sen aika tuli seuraavana syksynä. Silti olin jo pari vuotta ollut aivan mahdottoman kova ankkafani, ja lukemaankin olin tiettävästi oppinut Aku Ankasta. Tuona vuonna ilmestyi myös ensimmäinen Aku Ankan taskukirja, josta vanhemmassa kolumnissani enemmän. Vuosikerran 1970 mainoksista voi päätellä että taskareita tuli tuolloin kolmen kuukauden välein. Mainoksissa esiintyvät myös Minni-kirjat, jotka olivat halpoja ohkaisia pieniä kuvakirjoja, joita oli ilmestynyt jo muutaman vuoden. Kalliimpi kuvakirja oli loppuvuonna tullut Mikki Hiiren juhlakirja, joka juhlisti Mikin 40-vuotista uraa sarjakuvasankarina, vaikka kirja ei edes sisältänyt sarjakuvia. Vieläkin tyyriimpien kirjojen mainoksia löytyy lehtien takakansista.
 |
|
Pluto kohtaa viidakossa robotin
|
Aika ja tavat olivat erilaisia tuolloin, Suomessa ei omituisia ulkomaan ruokia syöty, joten Aku Ankan käännöksessä selvä spagetti on makaroonilaatikkoa. Mutta koulussakin opetettiin että Suomi on köyhä maa. Veli Nalle taas kuuntelee “piikkilankamusiikkia”. Sen verran “nuorisokulttuuria” tässä vuosikerrassa on, poliittista liikehdintää ei yhtään. Kustantajan tiedotteen voikin käsittää että Aku Ankka oli pakoa ikävästä todellisuudesta. Ja sehän se Aku Ankan pointti on aina ollutkin, ei kantaaottavuus.
Esipuheen on kirjoittanut ensimmäiseen osaan kirjailija Jari Tervo, joka on kertomansa mukaan kasvanut niin amerikkalaisvastaisessa kodissa, että isä sieti amerikkalaisuudesta vain Aku Ankkaa ja Gene Kellyä. Tervo sitten kertoo vanhan vitsin siitä mitä kuukausia miesporukassa merellä seilannut merimies tekee ensimmäiseksi maihin päästyään: Steppaa! Lapsilukijoille ei tietenkään voida kertoa mitä hauskaa tuossa on, eikä se liity edes Aku Ankkaan mitenkään. Toisen osan esipuheen on kirjoittanut tuttuun tapaan ankistiguru Timo Ronkainen, joka keskittyy tekijöihin ja kertoo huomionsa Disney-sarjojen piirrostyylin muuttumisesta yksinkertaisemmaksi ja kulmikkaammaksi, samoin sensuuria sivutaan.
Heti vuoden 1970 ensimmäiseen Aku-tarinaan liittyy sellainen hauska yksityiskohta, että vuonna 1992 Kööpenhaminassa käydessäni törmäsin rakennukseen joka oli aivan kuin Karhunpalvelus Oy:n kylttiä kantava röttelo lankkuaitoineen. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Muistelin jo paikan päällä että piirtäjänä oli joku tanskalainen, ja siltä Alf Næsheimin nimi myöhemmin tutkittuna vaikuttikin, mutta taitellija onkin norjalainen. Hän on tunnettu nimenomaan kaupunkikuvauksistaan, ura Disney-sarjojen parissa oli loppujen lopuksi lyhyt, eikä ollut pitkän uran huippukohtia. Ankkasarjaksi tämä on poikkeuksellinen siksikin että mukana on Hessu.
 |
|
Jan van Haasterenin poppamiestä ei ole näkynyt aikoihin
|
Toinen erikoisempi sarja tulee heti perään. Pikku Hiawathan piirtäjä on alankomaalainen Jan van Haasteren, jonka tyyli on varsin eurooppalaista ja epädisneymäistä. Hyvää jälkeä silti. Näitä on vuosikerrassa useampikin. Nykyisin van Haasteren on tunnettu palapelien harrastajien keskuudessa.
 |
|
Velmu Viurusilmä (oik.) ja apurinsa Hekku
|
Muuten kyllä suurimman osan vuoden 1970 vuosikerrasta saamme lukea aikaisemmilta vuosilta tuttujen suosikeiden sarjoja. Tony Stroblin sarjoja on melkein jokaisessa numerossa, 11/1970:ssä on peräti kolme sivua muuta kuin Stroblia. Onhan moni näistä klassikkokamaa, mutta eivät kyllä kaikki.
Carl Barksin kymmenen sivun klassikoita nähdään useitakin uudelleenpiirrettynä. Ei jaksa käsittää mitä järkeä nuo on ollut piirtää uudelleen. Piirrokset näyttävät läpipiirretyiltä, mutta joitakin yksityiskohtia on korjailtu. Esimerkiksi ankkojen nokkia on modernimman tyylin mukaan hiukan lyhennetty. Barksin 60-luvun kansia tässä vuosikerrassa on yllättävän paljon. Hän näet piirsi niitä vielä eläkkeelle jäämisensäkin jälkeen. Näitä ei ole piirretty uudelleen, koska ankannokat olivat näissä jo valmiiksi lyhyitä.
 |
|
Alkuperäinen Pikku Kananen
|
Paul Murryn Mikki- ja Superhessujatkikset olivat lapsena jännintä mahdollista, tietysti varsinkin Pakkaspistoolitarinan ottaa aikansa supersankariparodiana. Murryn vanhempi ankkasarja on piirretty Barks-sarjojen tapaan uudelleen, nämä jatkikset olivat melko tuoreita tuolloin. Jack Bradbury laati tuolloin vielä runsaasti Disney studion teettämiä lyhyempiä vinkeitä Mikin ja Hessun huumorisarjoja. Gil Turnerin vanhoja Pikku Hukkiakin riitti, tässä vuosikerrassa nähdään alkuperäinen Pikku Kananen ainoan kerran suomennetuissa sarjakuvissa. Jim Fletcher oli jättänyt ankat ja hiiret vähemmälle ja piirsi nyt Pikku Hukkaa. Nyt myös nähtävä Matami Mimmi oli paremmin Fletcherille sopiva hahmo. Pete Alvarado ja Phil de Lara olivat näihin aikoihin myös vakiopiirtäjiä. Vanhemmista tekijöistä John Carey jatkoi edelleen.
Heikoimpiin piirtäjiin lukeutuvat ruotsalainen Einar Lagerwall ja tanskalainen Nils Rydahl. Jälkimmäinen teki paljon kansia ankkalehtiin vielä pitkin 70-lukua. Kansissa hän olikin parhaimmillaan, molempien sarjakuvat ovat todella kömpelöitä, joskin kömpelyydessä on jotain mahdottoman hellyttävää. Adrian Sørensen vetelee paksuja siveltimenvetoja, mutta ruutujen täyttäminen onnistuu häneltä näistä parhaiten. Helge Benzin on taas aivan kammottava.
Olisipa saatu suomalaispiirtäjä joukkoon, kun Mauri Kunnas pyrki ankkapiirtäjäksi. Jostain käsittämättömästä syystä tanskalainen kustannustoimittaja hylkäsi Maurin lähettämän näytteen, joka nähtiin viime vuonna Aku Ankan synttärinumerossa. Kannattaa vertailla näihin jotka saivat paljon hommia Gutenbergshusilta samaan aikaan. Pohjoismaiset sarjat olivat ilmestyneet naapurimaissamme jo vuotta aikaisemmin, ja ilmeisesti valmistuneet edellisenä vuonna. Gutenbergshusin oma tuotanto oli vielä vähäistä. Mutta vuonna 1970 aloittanut sarjakuvatoimituksen päällikkö Carsten Jacobsen päätti tehostaa omaa tuotantoa, ja seuraavissa vuosikerroissa omaa tuotantoa oli yhä enemmän. Uudet tekijät eivät vaan yleensä olleet pohjoismaalaisia, vaan tekijöitä haalittiin Etelä-Amerikastakin asti. Mutta näistä lisää seuraavien vuosikertojen yhteydessä.
Italialaiset sarjat ovat jääneet vähemmälle vuoden 1970 lehdissä, ehkä Taskarin aloittamisen vuoksi. Kahteen viimeiseen numeroon on sentään saatu Giovan Battista Carpin piirtämiä sarjoja Disneyn studion tuottamina.
 |
|
Moby Ankka oli vuoden 1970 lehtien tähtiä
|
Näkyvä uusi hahmo vuosikerrassa on taas merikapteeni ja valaanpyytäjä Moby Ankka, joka myöhemmin joutui paitsioon kun valaanpyynnistä tuli laitonta useimmissa maailman maissa. Vaikka eihän Moby koskaan saanut kiinni yhtään valasta, seikkailuissakin oli yleensä kyse aivan muusta. Moby esiintyi ensi kerran Suomessa jo pari vuotta aikaisemmin, mutta tämä vuosikerta on kaikkien aikojen mobyin. Mukana ovat tietysti Marius-delfiini ja Toope-matruusi, joka oli mukana ankkasarjoissa jo ennen Mobya, tässäkin vuosikerrassa Iinestä auttamassa. Mobyn apuna ovat lisäksi Aku, Pelle Peloton ja jopa Iso paha susi.
Parta-Jussikin on jälkimmäisessä sidoksessa näkyvässä osassa. Samoin tietysti tämän Hannibal-koira joka on ensin nimeltään Jeppe. Heidät tavataan heti jälkimmäisen sidoksen aluksi. Konnista Velmu Viurusilmä on parempi rikollisena tiedemiehenä Carl Fallbergin ja Paul Murryn Mikki-jatkiksissa kuin Pelle Pelottoman kierona kilpailijana. Karhukoplan omissa tarinoissa nähdään Karhunpentukoplaa, ja useita muitakin nyttemmin unohdettuja sukulaisia esiintyi. Sukua tavataan myös Takametsän susien osalta kahden sedän ja yhden mummon voimin. Ankanpoikien avaruustoveri Suri nähdään ainoan kerran Suomessa, vaikka tarinasta käy selvästi ilmi että hänet on nähty ennenkin. Tämä on hahmon toinen esiintyminen ja Siri-siskon ensimmäinen.
 |
|
Avaruuspoika Suri
|
Roopella tuntuu taas olevan paljon henkilökuntaa noin nuukaksi mieheksi. Mukana vuosikerrassa on kaksi eri Aaltoa autonkuljettajina ja yksi Laine. Kirjanpitäjinäkin ovat sekä tutumpi Säästöpää että vanha Joonas. Säästöpään esiintymisessä nähdään tuolloin oudolta tuntunut rahanvaihto-operaatio joka toteutetaan niin nopealla aikataululla ettei Roope ehdi mukaan. Muistakaa vaihtaa vanhat markkanne euroiksi viimeistään tässä kuussa, ei niistä tule keräilytavaraa heti ensi kuussa, vaikka Roopelle niin kävikin.
Vuosikerta päättyy perinteiseen tapaan joulusarjoihin, ja pohjoismaisten tekijöiden tekeminä Mummo Ankan joulupöydässäkin on kinkkua. Walt Kellyn joulukansi on uusinta vuodelta 1952, mutta vaihtelun vuoksi se on tässä peilikuvana.
 |
|
Mustan Pekankin sukua tavataan
|
1970 oli vielä hyvä vuosikerta, vaikka pari edellistä ovatkin selvästi parempia. Seuraava vuosi olikin sitten notkahdus. Sääli että vuonna 1970 sarjakuvissa värit eivät tahtoneet aina oikein pysyä paikallaan. Se toistuu tietysti näkkärissäkin, mutta onhan se osa nostalgiaa.
Painossa ovat sivut paikoin pomppineet, mikä on ikävää. Kvaakin foorumilla on kuuleman mukaan ollut painovirheitä aivan muissa kohdissa kuin minulla. Ei näitä saisi tapahtua. Näin paksuista kirjoista on hankala kaupassa tarkistaa onko kappale laadukas.
Keskustele Aku Ankan näköispainoksista Kvaakissa