 |
Seitsemällä kääpiökarhulla on nälkä ja talvi on tulossa – mikä neuvoksi? Talvisessa satumetsässä hiippailevat myös Saapasjalkakissa, Punahilkka, Iso paha susi sekä pari muutakin tuttua hahmoa. Kuinka käy nälkäisten pikku karhujen?
Kaikkien tuntemien klassikkosatujen sekoituksesta syntyy ratkiriemukas tarina. Lopuksi selviää sekin, miksi karhut nukkuvat talviunta.
Émile Bravo
Seitsemän nälkäistä kääpiökarhua
(La faim des sept ours nains, WSOY 2011)
Suomennos Mikael Ahlström
Kustantaja Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki
Painettu EU:ssa
26 s., sid, kk, väri, 245 x 181 mm
Hinta 24,90 €
ISBN 978-951-0-38236-3
Kirjastoluokka 85.32
© Editions du Seuil, 2005
Suomenkielinen laitos © Mikael Ahlström ja WSOY, 2011
Émile Bravon viimevuotiselle Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua -albumille on tullut jatkoa. Mikäs siinä, edelleenkin Bravo tekee laadukasta lastensarjakuvaa, joka hykerryttää aikuistakin lukijaa. Tämä on ollut Bravolla
 |
vakaa tarkoituskin. Onhan se varmaan kaikille selvää, että Émile Bravo on yksi maailman parhaista sarjakuvantekijöistä. Tämänkin albumin piirrostyö on niin sutjakkaa ettei siihen kukaan muu pysty, samanlaista rosoista, elävää viivaa kuin viimeksikin. Tarinakin on taas hillittömän hauska ja Mikael Ahlströmin käännös on parasta mitä ajatella saattaa. Kokonaisuus on siis vallan erinomainen.
Ongelma onkin, että tämä on niin mitättömän ohut, pieni ja kallis julkaisu. Kirjasessa on 23 kahden rivin sarjakuvasivua, ja hinta on yli 20 euroa (on jossain nettikaupoissa alle). Alkuperäiskielinen julkaisu on identtinen, mutta hintaa on puolet vähemmän, ja siitäkin lukijat motkottavat. Normaali hinta isolle kovakantiselle 40 sivun albumille on Ranskassa 15 euroa. Lastenkirjat ovat toki tätä hintaluokkaa normaalistikin Suomessa, joten kustantaja saanee voittoa tästäkin.
Kääpiökarhut ovat amalgaami tuttuakin tutummista satuhahmoista. Näissä on sekä Kultakutrin kolmen karhun, kolmen pienen porsaan ja seitsemän kääpiön ominaisuuksia. Mutta ei siinä kaikki, Bravo tuo meille paljon muitakin satuhahmoja kylään. Mukana ovat Saapasjalkakissa, Punahilkka susineen sekä Hannu ja Kerttu. Jaakon pavunvarsikin nähdään. Vähän samanlainen idea satuhahmojen sekoittamisesta on yhdysvaltalaisessa Fables-sarjakuvassa, jota ei kumma kyllä ole saatu suomeksi. Tosin se ei lapsille sovellukaan, koska amerikkalainen käsitys aikuisten sadusta sisältää seksiä, kauhua ja väkivaltaa, joita kaikkia on vielä enemmän Fablesin innoittamana syntyneessä sarjassa Grimm Fairy Tales. Silti se ei yllä Fablesin tasolle. Molemmat ovat ohittaneet huippukautensa ajat sitten.
Tämä albumi on hieman yllätyksetön jos on edellisen albumin lukenut, mutta sen tunteminen ei ole välttämätöntä. Ylensyömisen ja sokerinkulutuksen haitat isketään päin naamaa lihavien ja hampaattomien Hannun ja Kertun muodossa. Lisäksi heidän pukeutumisellaan viitataan siihen miten natsit pukivat lapset. Ehkä lasten ei enää noiden jälkeen tee mieli pipareita.
Suositellaan lasten ja aikuisten yhdessä luettavaksi.
Keskustele Émile Bravosta Kvaakissa
Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua arvosteltu Kvaakissa