…sekä Resnais että Fellini tiesivät, että hyvä sarjakuva, aivan kuten hyvä elokuva, on monimutkaisen ja vaativan henkisen prosessin tuote, ja usein sitä enemmän mitä petollisemman yksinkertaiselta se näyttää.
– Peter von Bagh
 |
Elävän kuvan taika: Giorgio Cavazzano elokuvissa
(Sanoma Magazines 2011)
Suomennos: Anu Partanen ja Ville Keynäs
Sid., 152 s.
ISBN: 951-32-3147-X
Taide: Giorgio Cavazzano
22,90 €
Käsikirjoitus ja tarinat (linkitys Inducks-tietokantaan):
CASABLANCA (1987), Giorgio Cavazzano
MIKKI HIIRI ESITTÄÄ: TIE (1991), Massimo Marconi
LEGENDA NIMELTÄÄN 1900 (2008), Tito Faraci
Sarjakuvan ja elokuvan kielellä on niin paljon yhteistä, että samat tarinat voidaan suht’ helposti kertoa kummankin taiteenlajin keinoin. Sarjakuvista tehdyt elokuvat ovat Hollywoodissa tätä nykyä hyvin suosittuja. Ilahduttavaa nähdä, että suunta voi olla myös toinen, elokuvasta sarjakuvaksi, vieläpä luovalla ja leikkisällä tavalla.
Elävän kuvan taika sisältää kolme alun perin elokuvana ilmestynyttä tarinaa. Peter von Baghin esipuheessa (Ruudun magia, rivien välistä) ja Cavazzanon haastattelussa lukijalle annetaan ehtoisat eväät nauttia kirjan sarjakuvataiteesta. Jokaista kertomusta edeltää myös Baghin sivun mittainen esittely. Toimitus on pistänyt parastaan.
* * *
Casablanca on ainoana kirjan tarinoista julkaistu aiemmin suomeksi (Taskarin teemanumerossa 9, Valkokankaan sankarit).
 |
|
Pariisissa sataa ja on harmaata. Miksi, Minni?
|
Se on elokuvaesikuvansa tavoin mustavalkoinen ja kauniisti Cavazzanon toteamuksen mukaan “mezzotinto-tekniikalla” sävytetty. Valitettavasti harmaasävyihin on ilmestynyt painossa häiritsevää vaakaraitaa, joka lähes pilaa kuvien tunnelman. SanomaMagazines-kustantamolla on toistuvasti ollut pahoja laatuongelmia painotyön suhteen, varsinkin kalliiden juhlakirjojen osalta.
Iso koko avaa kuitenkin taskukirjaa paljon paremmin kuvat, yksityiskohtaiset taustat ja hahmojen ilmeet heräävät uudella tavalla henkiin. Myös aukeamajako on toinen kuin taskukirjassa. Mikki on tietenkin Rick, Minni on Ilsa ja pianonsoittaja Samina on Hessu. “Soita se taas, Sami.”
Sävyltään varsin vakavaan Michael Curtizin ohjaamaan filmiin verrattuna sarjakuva on vekkulimpi ja vitsikkäämpi; vaikka jotkut kohtaukset ovat hyvin samankaltaisia kuin valkokankaalla, ratkaisevat juonenkäänteet on muokattu suurelta osin uusiksi.
Mikki Hiiri esittää: Tie on alaotsikkonsa mukaisesti kunnianosoitus Federico Fellinille. Se on melkein kuin metasarjakuvaa, jossa Fellini itse, hänen vaimonsa Giulietta Masina ja Ankkalinnan asukit elävät samassa maailmassa. Tekijän ja kokijan välissä olevaa näkymätöntä “neljättä seinää” heilutellaan silmää iskien.
 |
|
Mestariohjaaja Fellini kohtaa Disney-hahmot!
|
Fellini itse on ilmaissut olevan hyvin tyytyväinen mestariteoksensa sarjakuvaversioon.
Tien “elokuvakohtauksissa” Cavazzanon piirroksen ilmestyy tyylitietoinen ripaus Floyd Gottfredsonia, joka piirsi Mikki Hiiren sanomalehtisarjakuvaa 1930-luvulta 1970-luvulle. Mikillä on shortsit ja Minnillä kukkahattu kerronnan tunnelmaan sopivasti. Meno sen kuin hurjenee loppua kohti ja Fellinin matka Disneyn maailmaan joutuu unenomaisella logiikalla. Tunnelma on hyväntuulinen ja suorastaan ilkikurinen.
 |
|
Muusikot kilpasilla! Legenda nimeltä 1900 on Hessulta loistava roolisuoritus.
|
Legenda nimeltään 1900 on kirjan viimeisin vaan ei vähäisin elokuvatulkinta; esittelyssä sen mainitaan olevan jopa paremman kuin Giuseppe Tornatoren alkuperäisen filmin. Kuvissa on kieltämättä lähes surumielistä tenhoa, jollaista ei Disney-sarjakuvissa usein saa nähdä.
Hitaat ja nopeat osat vaihtelevat kuin musiikkiteoksessa konsanaan, ruudut seuraavat toisiaan hypnoottisella voimalla ja lukija voi vain antautua niiden vietäväksi. Värityksessä on mukana syvyyttä tuova varjostus. Kirjan “elokuvista” on vaikea valita sitä parasta, mutta se voisi hyvinkin olla tämä lopputarina.
Loppukevennyksenä näytetään vielä pieleen menneitä kohtauksia!
* * *
Elävän kuvan taika osoittaa, että italialainen sarjakuvateollisuus voi synnyttää samanlaisia mestariteoksia kuin Hollywoodin unelmatehdaskin silloin ennen, parhaina vuosinaan. Cavazzanon “elävät kuvat” eivät loppujen lopuksi ole oikeastaan ollenkaan versiointia vaan pikemminkin vuoropuhelua näiden kahden taidemuodon välillä.
On myös hienoa, että Mikki Hiiri itse saa astua joskus pääosaan sarjakuvan näyttämöllä, jonka Aku Ankka on ehkä liiaksikin vallannut itselleen. Hessu tekee hänkin elämänsä roolin legendana nimeltä 1900!
Keskustele Kvaakissa Elävän kuvan taiasta ja Giorgio Cavazzanosta.
Ks. myös Ankkalinnan pamaus: Elokuvan taikaa
Kuvat © DISNEY