Entistä ehompi Itikainen

Ensimmäinen suomalainen sarjakuvakirja saa sarjakuvan juhlavuonna arvoisensa uusintapainoksen.

Ilmari Vainio: Professori Itikaisen tutkimusretki
Esipuhe Juhani Tolvanen
Kustantaja WSOY
Painopaikka Bookwell Oy, Porvoo 2011
56 sivua, kk. mv. 26 x 16,7 cm
OVH 20,40
ISBN 978-951-0-38025-3

Suomalaisen sarjakuvan katsotaan saaneen alkunsa noin sata vuotta sitten, jolloin ilmestyi ensimmäinen painos Ilmari Vainion piirtämästä kirjasesta Professori Itikaisen tutkimusretki. Tarkka juhlapäivä on 21.11. kuluvaa vuotta.

1900-luvun alussa kukoistaneessa pilalehdistössä julkaistiin paljon kotimaista sarjakuvaa paljon ennen Itikaistakin, mutta Vainion kirjanen oli ensimmäinen kunnollinen kotimainen sarjakuva-albumi.

Taidemaalari, kirjailija, kuvittaja ja monen muun toimen mies Ilmari Edouard Vainio (1892—1955) teki Itikaisensa nuorena opiskelijana, hieman ennen ylioppilaaksi tuloaan. Itikaisen jälkeen Vainio teki vain vähän sarjakuvia, ne jäivät taloudellisesti kannattavampien töiden jalkoihin.

Kulttuurien kohtaaminen 1911.
Kulttuurien kohtaaminen 1911.

Huimavauhtisessa tarinassa omaperäinen kolmikko, pitkänhontelo professori Itikainen, partaveikko Kapteeni Pyöryläinen ja veikeä merimies Hyöryläinen lähtevät tutkimusmatkalle höyrypaatillaan. Matkaan lähdetään heti henkilöesittelyjen jälkeen, “Hyvästi Suomi!”, “Hyvästi Helsinki!”. Ja jo seuraavassa ruudussa professori näkee kaukoputkellaan päiväntasaajan lähestyvän.

Retki etenee nopeassa tempossa Afrikasta ihmissyöjiä paeten Kiinaan, sieltä pohjoisnavalle ja erinäisten vaiheiden jälkeen takaisin Helsinkiin. Kaikki kerrottuna 48 kokosivun kuvassa.

Itikainen pulassa.
Itikainen pulassa.

Vainio on siis piirtänyt kirjansa kuvakirjamaiseen muotoon. Kuvat muodostavat kuitenkin sen verran tiiviin jatkumon, että kyse on selkeästi sarjakuvasta, eikä selittäviä tekstejä kuvien alla ole. Myös puhekuplien käyttö on silmiinpistävän modernia, se oli suorastaan harvinaista näin varhain eurooppalaisessa sarjakuvassa.

Vainion esikuvia ja innoittajia voi vain arvailla. Ehkä hän sai käsiinsä Rodolphe Töppferin tai ruotsalaistuneen sveitsiläiskuvittaja Fritz von Dardelin teoksia, ehkä hän luki Wilhelm Buschia. Melko varmasti hän luki aikansa pilalehtiä, Tuulispäätä, Tuiskua ja muita, sekä lastenlehtiä kuten Sirkkaa ja Pääskystä. Pääskyseen hän tekikin vielä yhden lyhyen Itikais-tarinan vuonna 1914.

Itikaisesta otettiin vuosien varrella useita painoksia, ensimmäisen painoksen piirretty kansikuva on piilotettu hauskasti päällyspaperiin painetun, kolmanteen painokseen tehdyn maalatun kannen alle.

Uuden (ylh.) ja vanhan painoksen painojälkivertailua.
Uuden (ylh.) ja vanhan painoksen painojälkivertailua.

Harmillista kaikissa näissä vuosikymmenten varrella otetuissa painoksissa on se, että ne kaikki toteutettiin 1911 tehtyjen paino-originaalien pohjalta. Viime vuosisadan alun painotekniikka ei tavoittanut Vainion piirrosten tarkkaa viivaa, vaan näytti kuluneelta ja tunkkaiselta.

Kaikeksi onneksi Itikaisen piirrosoriginaalit löytyivät viime syksynä WSOY:n arkistoista, kuin tilauksesta suomalaisen sarjakuvan juhlavuotta silmällä pitäen! Tämä kovakantinen juhlapainos on huolella kuvattu näistä originaaleista, siten että Ilmari Vainion lyijykynäluonnokset erottuvat tussiviivan alta hentoina. Painoasu on onnistunut. Itikaisen laadukas uusintajulkaisu on mainio lähtölaukaus juhlavuodelle.

Itikaisen originaaleja on näytteillä Suomen Kansalliskirjaston juhlanäyttelyssä Rymyä, raikua ja ärräpäitä, kirjaston suuressa kupolisalissa, 15.10.2011 saakka. Esillä on läpileikkaus suomalaisen sarjakuvan historiasta.

Keskustele Ilmari Vainiosta Kvaakissa.