Ville Pirisen Yhesti yhes kolmannes paikas jatkaa Yhesti yhes -albumien ronskia kaupunkitarinaperinnettä.
 |
YHESTI YHES KOLMANNES PAIKAS
Kirjoitti ja piirsi: Ville Pirinen
Kustantaja: Suuri Kurpitsa, 2010
48 sivua, mustavalkoinen
Nidottu, pehmeäkantinen (125 mm x 175 mm)
ISBN 978-952-9887-69-9
OVH 6€
Ville Pirisen uusin minialbumi Yhesti yhes kolmannes paikas kokoaa yksiin kansiin punk-henkisiä “kansantarinoita”. Vaikka tarinoissa aika ja paikka on jätetty löysästi lukijan mielikuvituksen varaan, lyhyet sarjakuvanovellit kuvaavat oivallisesti suomalaista mentaliteettia. Albumin ja samalla koko albumisarjan kierossa huumorissa on nimittäin jotain perin suomalaista, sillä suomalaiseen huumoriin tavallisesti liitetään nauraminen humalaisille ja hölmöläisille.
Pirisen onnistuu temmata lukija pauloihinsa, koska sarjakuvan kerronta tuntuu samalta kuin joku kertoisi tarinaa suullisesti. Tätä Pirinen tehostaa paikoin tuomalla kertojahahmominänsä mukaan tarinaa kommentoimaan.
 |
Albumin kolme ensimmäistä tarinaa kuvaavat ihmisiä, jotka sekoittavat päätään tavalla tai toisella. Ensimmäinen tarina on kuvaus hallusinaatioiden kourissa sekoilevasta sienipäästä, toinen surkuhupaisa esimerkki siitä miten hullusti käy, kun haluaa pönttönsä sekaisin hinnalla millä hyvänsä, ja kolmas episodi piirtää vanhalta viinalta haisevan lähikuvan säälittävästä aamuyön sankarista nakkikioskilla. Lopuissa tarinoissa naureskellaan absurdeille anekdooteille, joita ei helposti uskoisi todeksi, tai jotka jättävät lukijan hämmästyksen valtaan, mutta jotka juuri siitä syystä ovat oivaa kaupunkilegendamateriaalia. Älyttömän tympeä juttu -tarinan puolestaan ei ole tarkoituskaan naurattaa vaan vedota miesten universaaliin kauhukuvaan. Tämänkin tarinan taustalla on – yllätys yllätys – viinanhuuruinen miehinen uho. Kaikkia tarinoita yhdistää se, että niiden päähahmot ovat jollakin tavalla tahattoman surkeita: he ovat joko kontrolloimattomassa sekavuustilassa tai he eivät muuten vain ole täysissä järjissään.
Pirisen piirrosjälki on eläväistä ja siloittelematonta. Se sopii hyvin tämäntyyppiseen tarinointiin, jossa kerrotaan nuhjuisia juttuja “tosielämän sattumuksista”.
 |
Albumin tarinat eivät ole tasalaatuisia. Osa koskettaa tai naurattaa enemmän, toiset vähemmän. Loppua kohden tarinoiden jännite hieman hiipuu. Näyttää siltä, että parhaat jutut ovat ensimmäisenä, lopussa on pieni väkisintekemisen maku. Kunkin tarinan loppuratkaisu on silti ennalta-arvaamaton. Albumisarjaan suhteutettuna uutuusalbumi ei kutkuta nauruhermoja yhtä paljon kuin kaksi edellistä. Toivotan kuitenkin mielihyvin neljännenkin Yhesti yhes -albumin tervetulleeksi!
Aiemmat arvostelut:
Yhesti yhes paikas
Yhesti yhes toises paikas