Yks juttu yhest kolmannest sarjakuva-albumist

Ville Pirisen Yhesti yhes kolmannes paikas jatkaa Yhesti yhes -albumien ronskia kaupunkitarinaperinnettä.

YHESTI YHES KOLMANNES PAIKAS
Kirjoitti ja piirsi: Ville Pirinen
Kustantaja: Suuri Kurpitsa, 2010
48 sivua, mustavalkoinen
Nidottu, pehmeäkantinen (125 mm x 175 mm)
ISBN 978-952-9887-69-9
OVH 6€

Ville Pirisen uusin minialbumi Yhesti yhes kolmannes paikas kokoaa yksiin kansiin punk-henkisiä ”kansantarinoita”. Vaikka tarinoissa aika ja paikka on jätetty löysästi lukijan mielikuvituksen varaan, lyhyet sarjakuvanovellit kuvaavat oivallisesti suomalaista mentaliteettia. Albumin ja samalla koko albumisarjan kierossa huumorissa on nimittäin jotain perin suomalaista, sillä suomalaiseen huumoriin tavallisesti liitetään nauraminen humalaisille ja hölmöläisille.

Pirisen onnistuu temmata lukija pauloihinsa, koska sarjakuvan kerronta tuntuu samalta kuin joku kertoisi tarinaa suullisesti. Tätä Pirinen tehostaa paikoin tuomalla kertojahahmominänsä mukaan tarinaa kommentoimaan.

Albumin kolme ensimmäistä tarinaa kuvaavat ihmisiä, jotka sekoittavat päätään tavalla tai toisella. Ensimmäinen tarina on kuvaus hallusinaatioiden kourissa sekoilevasta sienipäästä, toinen surkuhupaisa esimerkki siitä miten hullusti käy, kun haluaa pönttönsä sekaisin hinnalla millä hyvänsä, ja kolmas episodi piirtää vanhalta viinalta haisevan lähikuvan säälittävästä aamuyön sankarista nakkikioskilla. Lopuissa tarinoissa naureskellaan absurdeille anekdooteille, joita ei helposti uskoisi todeksi, tai jotka jättävät lukijan hämmästyksen valtaan, mutta jotka juuri siitä syystä ovat oivaa kaupunkilegendamateriaalia. Älyttömän tympeä juttu -tarinan puolestaan ei ole tarkoituskaan naurattaa vaan vedota miesten universaaliin kauhukuvaan. Tämänkin tarinan taustalla on – yllätys yllätys – viinanhuuruinen miehinen uho. Kaikkia tarinoita yhdistää se, että niiden päähahmot ovat jollakin tavalla tahattoman surkeita: he ovat joko kontrolloimattomassa sekavuustilassa tai he eivät muuten vain ole täysissä järjissään.

Pirisen piirrosjälki on eläväistä ja siloittelematonta. Se sopii hyvin tämäntyyppiseen tarinointiin, jossa kerrotaan nuhjuisia juttuja ”tosielämän sattumuksista”.

Albumin tarinat eivät ole tasalaatuisia. Osa koskettaa tai naurattaa enemmän, toiset vähemmän. Loppua kohden tarinoiden jännite hieman hiipuu. Näyttää siltä, että parhaat jutut ovat ensimmäisenä, lopussa on pieni väkisintekemisen maku. Kunkin tarinan loppuratkaisu on silti ennalta-arvaamaton. Albumisarjaan suhteutettuna uutuusalbumi ei kutkuta nauruhermoja yhtä paljon kuin kaksi edellistä. Toivotan kuitenkin mielihyvin neljännenkin Yhesti yhes -albumin tervetulleeksi!

Aiemmat arvostelut:
Yhesti yhes paikas
Yhesti yhes toises paikas

Keskustele Ville Pirisen tuotannosta

Tirkistys teinitytön päiväkirjaan

HUOMENNA ON SE PÄIVÄ
Teksti ja kuvat: Sanna Ala-Ojala
Kustantaja: Suuri Kurpitsa, 2010
77 sivua, mustavalkoinen
Nidottu, pehmeäkantinen (155 mm x 230 mm)
ISBN 978-952-9887-68-2
OVH 12€


Sanna Ala-Ojalan esikoisalbumi on omaelämäkerrallinen nuoren tytön kasvutarina, joka rakentuu episodimaisesti aitojen päiväkirjamerkintöjen varaan. Ala-Ojala kuvaa ajanjaksoa, joka alkaa teini-iän kynnykseltä ja päättyy peruskoulun viimeisiin vuosiin.

Takakansi lupaa, että Huomenna on se päivä -albumi muodostuu autenttisista teini-ikäisen päiväkirjamerkinnöistä. Merkinnät on sovitettu vuosia myöhemmin aikuisena sarjakuvamuotoon. Aitoutta ei tule edes epäilleeksi, sillä niin tutulta kuulostaa tarinan teksti suurin piirtein samanikäisen naislukijan näkövinkkelistä. Albumi koostuu kertojan pohdinnoista, jotka liittyvät päivän tapahtumiin, ystäviin, ihastuksiin – murrosikäisen tytön elämänpiiriin.

Huomenna on se päivä sisältää lyhyitä episodeja, joissa kertoja puhuu lukijalle kuin hyvälle kaverilleen. Suurin osa kuvituksesta on puhuvia päitä – kuvakerronnan dynamiikka on hienovaraista, ja ilmeet puhuvat paljon. Muutoin tarina sopisi hyvin luettavaksi ilman kuviakin. Tämänlaisen albumin mittakaavassa puhuvien päiden paljous häiritsee ajoittain, mutta kokonaisuutena albumi on eheä ja tyyli vaikuttaa harkitulta. Albumia onkin todennäköisesti mietitty ja hiottu pitkään, sillä kyseessä on osa Ala-Ojalan opinnäytetyötä.

Puhuvista päistä koostuvien episodien välillä on tavallisesti siirtymäsivu, joka tarjoaa välähdyksen kertojan maailmasta. Kuvista näkyy, kuinka teini-ikäisen nuoren maailmassa My little ponyt vaihtuvat (aluksi omenamehua sisältävään) kaljapulloon ja kynsilakkaan. Siirtymää seuraavassa episodissa kertoja on yleensä hieman muuttunut ulkoisesti, ja tämä merkitsee ajallista hyppäystä kertomuksessa. Myös päähenkilön puhetapa muuttuu tämän varttuessa.

Huomenna on se päivä tarjoaa jokaiselle uteliaalle mahdollisuuden tirkistää teini-ikäisen tytön päiväkirjan sivuille. Eniten tarina varmaankin puhuttelee samanikäisiä, 1990-luvun alussa murrosikänsä eläneitä nuoria naisia kuin Ala-Ojala itse on, koska albumi vilisee tuttuja elementtejä, kieltä ja tuntemuksia omasta nuoruudesta. Samaan aikaan tarinan sisältö on kuitenkin ajaton ja sopii varmasti myös tämän päivän teineille.

Keskustele albumista täällä