Synkkä ja myrskyinen yö, eksynyt nuori kaunis nainen ja tummanpuhuva kartano komeine asukkeineen. Viettelystä, verta ja vampyyreitä. Johanna Pohjanmiehen debyyttialbumi ammentaa tarinansa perinteisistä goottikauhuromantiikan aineksista, mutta tekee sen taiten.
 |
KARTANO
(omakustanne 2009)
Tarina ja taide: Johanna Pohjanmies
68 s., A4, mv, nelivärikannet
http://www.johannapohjanmies.com/
Pimeän metsän keskeltä löytyneen kartanon suojiin avosylin vastaanotettu Valerie kuvittelee itsensä salskeiden omistajien kuumaan syleilyyn. Vai kuvitteleeko? Tapahtuuko kaikki sittenkin oikeasti? Johanna Pohjanmiehen Kartano on unenomainen, eroottissävytteinen kertomus, jossa todellisuus sekoittuu saumattomasti kuvitelmiin.
Tarinan päähahmot – Valerie sekä Kartanoa isännöivät vampyyrit Ivan ja Klaus –
 |
ovat viehkoja ja heidän keskinäinen kemiansa toimivaa. Tarun ja toden sekoittava tunnelma antaa eroottisille sivupoluille melko sujuvan selityksen juonenkäänteissä. Kiihkon hetket kuvataan myös siveähkösti, yksityiskohtaisen anatomisia tutkielmia Kartano ei sisäänsä kätke.
Pohjanmiehen valitsema realistinen piirrostyyli on vaikea laji hallita. Paikoitellen tekijän kynänjälki on hyvin näyttävää, varsinkin hahmojen vaatteisiin ja tapahtumapaikkojen taustoihin patsaineen ja kirjahyllyn kirjoineen on panostettu. Toisinaan piirrokset taas hieman horjuvat, ja kunnianhimoiset perspektiivit saavat kummallisia kulmia.
Kartanon hämärän mystinen tunnelma kestää loppuun asti, ja jättää siten tarinan lopetuksen yhtä avoimeksi kuin aloituksenkin. Senpä vuoksi Kartano vaikuttaakin ikään kuin pilottijaksolta vasta alkavalle, pidemmälle sarjalle.
Jouko Nuoran ja Katariina Katlan kädenjäljissä piirtävä Johanna Pohjanmies valuttaa herkullisesti uutta verta kotimaiseen eroottiseen sarjakuvakerrontaan.
Tekijän lyhyempiin tarinoihin voi tutustua hänen kotisivuillaan.
Keskustele Johanna Pohjanmiehen sarjakuvista Kvaakissa.