 |
|
Kirjoituskoneesta tulee Timo Mäkelän kuvitusta
|
Pauli Kallio on Suomen ainoa päätoiminen sarjakuvakäsikirjoittaja. Hänen tunnetuimpia lehtisarjakuviaan ovat Kramppeja ja nyrjähdyksiä, Ornette Birks Makkonen, FC Palloseura, Onnen lahjat ja Sekametsä. Kallio toimii sarjakuvan parissa myös kustantajana ja kääntäjänä. Hän on myös DJ, sanoittaja, musiikkikriitikko, Gotham City FC:n laitalinkki ja uraansa muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen aloitteleva pikajuoksija.
Sarjakuvanovellit 1984-2009 nitoo kattavaksi retrospektiiviksi valikoiman Kallion pitempiä tarinoita. Vuonna 1992 ilmestynyt esikoisalbumi Pieniä tapauksia keskikokoisen ihmisen elämästä on mukana kokonaan. Sitä täydentävät erinäisissä antologioissa julkaistut työt ja nivaska varta vasten tähän kirjaan tehtyjä sarjakuvia.
Kokoelman piirtäjälista rakentuu pääosin käsikirjoittajan pitkäaikaisista työkumppaneista, mutta seassa on muutamia tuoreitakin nimiä.
Sarjakuvanovellit 1984-2009
Käsikirjoittaja Pauli Kallio
Piirtäjät JP Ahonen, Kyky Ahonen, Hannu Esko, Jusa Hämäläinen, Kaltsu Kallio, Jussi Karjalainen, Kati Kovács, Kivi Larmola, Aino Louhi, Joel Melasniemi, Christer Nuutinen, Timppa Mäkelä, Reima Mäkinen, Kimmo Niiranen, Pentti Otsamo, Maikki Rantala, Johanna Rojola, Tapani Rytöhonka, Jokke Saharinen, Kari Salonen, Tiitu Takalo ja Sami Toivonen
Kannet ja ulkoasu JP Ahonen & Simo Latvanen / Daily Hero
Kustantaja Suuri Kurpitsa
Painotyö Kopio Niini Finland Oy, 2009
188 sivua, 272 x 250 mm, nid., pk, mv
Hinta 17 €
Pauli Kallio kertoo tarinoita 1960-luvun alussa syntyneen suomalaisen miehen elämästä. Siksi hänen sarjakuvissaan on ollut aina jotain toisen samanlaisen omasta elämästä, ja siksi Paulin sarjakuvat ovat aina tuntuneet läheisiltä. Useimmat tarinat ovat omaelämäkerrallisia, joskin joitakin on muuteltu paikoin, esim. tilaajalle sopivammaksi. Monet sarjat ovat kuitenkin ilmestyneet alunperin Paulin itse toimittamassa Suuressa Kurpitsassa.
 |
|
Reima Mäkinen
|
Hänen arkirealistisia töitään on julkaistu jo ennen Kramppeja ja Nyrjähdyksiä, ja musiikkipitoisia sarjakuvia on Kalliolta saatu lukea jo ennen Ornette Birks Makkosta. Mainituissa pidempiaikaisissa sarjakuvasaagoissa tyyli on vakiintunut. Nyt käsillä oleva kokoelma tuo esiin näiden pohjatyön, juuret, ja pääsemme kurkistamaan tarkemmin ihailemamme kirjoittajan pään sisälle.
Kirja herättää useaan kertaan flashbackeja vuosien takaa. Näitä on luettu ennenkin mitä moninaisimmissa julkaisuissa, joita kaikkia ei ole onnistunut jälkikäteen jäljittämään. Nuoremmille lukijoille nämä ovat taas täysin uutta ja ennennäkemätöntä. Toisaalta, näin yhteen sijoitettuna yksittäiset sarjakuvanovellit eivät onnistukaan enää loistamaan samaan tapaan kuin jostakin kökköisestä Kemin parhaista luettuna.
Paulilla on pitkään ollut idean julkaista albumeja novelleista, joissa nimenomaan kirjoittaja on yhdistävä tekijä, ja piirtäjät vaihtuvat. Suurempiin kustantamoihin ei idea ole uponnut.
 |
|
Johanna Rojola
|
Keräilyharvinaisuudeksi on muodostunut Pieniä kokemuksia keskikokoisen ihmisen elämästä, joka on siis tässä kokonaisuudessaan. Sen sijaan mukana ei ole Laikku 04:nä ilmestynyt Lapsuus vaikea, keski-ikä mahdoton, joka onkin yhtä paksu kuin tämä. Sekin on käynyt viidessä vuodessa harvinaiseksi, ja yhteistähän sillä ja tällä on omaelämäkerralliset sarjakuvanovellit. Kannattaa hankkia jos jostain löytää.
Novellikirja on jaettu neljään lukuun. Yhden muodostaa mainittu Pieniä kokemuksia. Muut ovat lapsuustarinoita, musiikkitarinoita ja epäelämäkerralliset tarinat. Eikös urheilu- ja varsinkin jalkapallotarinoita olisi ollut? Nyt vain vähän vakioveikataan, vai onko mahdollisesti tulossa kokonaan omaa albumia aiheesta?
 |
|
Sami Toivosen nuoruudentyö
|
Joidenkin sarjojen teemaa on käytetty myöhemmin Krampeissa. Esimerkiksi missin kohtaaminen hississä. Kirjoittihan Kalle Päätalokin käytännössä Koillismaa-sarjan uudestaan Iijoki-sarjan sisään. Sami Toivosen kanssa Pauli teki hauskan tarinan myymälävarkaudesta. Tässä oleva Jussi Karjalaisen piirtämä aikaisempi levyvarkaustarina on paljon totisempi.
Christer Nuutisen Takatalvinen tarina on tehty samoihin aikoihin, kun Kallio ja Nuutinen tekivät ensi kertaa Kramppeja, ja hahmot ovat osittain samoja. Mustien pintojen runsas käyttö ottaa vaan pesäeroa Kramppeihin, ja hämärän ravintolan tapahtumat näyttävät hienolta ja tyttö on kaunis, kuten Christerin naiset yleensä ovat. Viimeinen sivu on kuivan huumorinsakin puolesta tuttua.
Toinen Kramppi-piirtäjä Sami Toivonen on mukana kolmella tarinalla. Nuorempana Samin oma tyyli ei ollut vielä muotoutunut, eikä näistä samaksi tuntisi.
Pauli Kallio on pitkäaikainen musiikkidiggari, kuten huomaa monista hänen sarjakuvistaan. Jo Hilse-lehdestä vuonna 1980 luin P.P. Kallion levyarvosteluja. Ja vuosien varrella olen saanut Paulin sarjakuvista moniakin vinkkejä omaan kuunteluuni. Varmaan ensimmäisenä näin teki tässä julkaistu Tapani “Nasky” Rytöhongan piirtämä muistelu Smultronställetista ja Ronnie Österbergistä. Se sai minut tutustumaan Byrds-yhtyeen musiikkiin 1980-luvun lopulla. Olin tosin jo
 |
|
Kari Salonen
|
aloittanut tietyn “länsirannikon velttoilun” kuuntelemisen, joka jatkuu tänäkin päivänä. Byrdsiinkin olisin tutustunut myöhemmin, mutta onneksi tutustuin jo ennen CD-aikaani. Nimittäin vinyyliltä Byrds kuulostaa parhaalta.
Kari Salosen piirtämässä sarjakuvassa nähdään henkilö, jollaista ei välttämättä haluaisi kohdata. Hot & Cool -sarjan vakuuttavan häirikön hyörinä ja pyörinä on omaa luokkaansa. Itse Pauli ei tunnu olevan tyytyväinen omaan osuuteensa. Sarjasta välittyy Pauli Kallion nykyistä nuivempi suhtautuminen jazziin, jonka ymmärrys on Kalliolla sittemmin kasvanut. Niin on minullakin. Valitettavasti KASin sarjakuvaura on takanapäin, ja mies on siirtynyt kääntäjän hommiin.
 |
|
Joel Melasniemi
|
Vastaavan liikkeen teki myös Joel Melasniemi, jonka kanssa Paulin piti tehdä kokonainen albumi lapsuussarjoja. Tähän on päässyt kaksi, jotka ehdittiin tehdä, ennenkuin muusikkouden houkutus vei hienon piirtäjän. Reima Mäkinenkin on kuvittanut traagisen lapsuusmuiston. P.A. Mannisen kuvasarja vie taas jo teinivuosiin.
Vaikeita asioitakin Pauli Kallio käsittelee sarjakuvissaan, jopa henkilökohtaisia. Kukkakauppiaan onnenpäivän lukeneet eivät ehkä kaikki käsittäneet, mistä henkilöiden välillä oli oikein kyse. Tästähän se selviää, nyt Tiitu Takalon
 |
|
Tiitu Takalo
|
kuvittamana. Henkilökohtaisuuden kokee väliin kiusaannuttavana, Krampeissa tulee jo tuttujen hahmojen myötä siihen etäisyyttä, vaikka siinä molemmat mieshahmot ovat tavallaan Paulin alter egoja.
Tulevaisuudestakin vihjaistaan. Timo Mäkelä on kuvittanut tähän Isänpäivä 11.11.2007 -sarjakuvan, ja esiintyy itse Kati Kovácsin piirtämässä tarinassa. Suunnitelmissa on Kallio-Mäkelä-yhteistyötä enemmänkin, vaikkei tarkemmin kerrotakaan. Katin 12 vuoden välein tehdyssä sarjoissa on yhteistä piirtäjän lisäksi ex-missi Anna-Liisa Tilus, ja jälkimmäisen viittaukset edelliseen luovat sen tutun jatkuvuuden tunteen, mikä on Pauli Kallion sarjakuvissa aina mukana. Jälkimmäinen viittaa traagisempaankin tapahtumaan, joka on myös kirjassa mukana.
 |
|
Kati Kovács (1992)
|
Lisäksi Pauli haaveilee blueslaulujen pohjalta tehtyjen novellien tekemistä eri piirtäjien kuvittamina, vapaaehtoisia kysellään. Yksi sellainen novelli päättää koko kirjan Kati Kovácsin piirtämänä.
Muistelmat kustakin novellista olisi voinut sijoittaa mieluummin sarjakuvien yhteyteen, kuin pötköksi kirjan loppuun. Onhan Kramppi-albumienkin anekdootit näin sijoitettu, mutta näistä tuntuu olevan enemmänkin muisteltavaa kuin se tietty tamperelainen pizzeria joka lopetti toimintansa vuonna 1989. Piirtäjienkin kommentit, varsinkin noista varhaisemmista, olisivat olleet kivoja. Toisten tyyli on muuttunut huomattavasti vuosien jälkeen. Toiset piirtäjät ovat taas eri alalla nykyään, eikä kaikkien vaiheista ole tietoa.
Pitkään suomalaisia pienlehtisarjakuvia lukeneille nämä onnistuvat tuomaan nostalgisen fiiliksen, ja tuli monessa kohdin mieleen kaivaa monenkin piirtäjän omia albumeita hyllystä.
 |
|
JP Ahosen Kari Tapio nuorena. Mutta eikö hänellä ollut muhkeat viikset tuolloinkin?
|
Sarjat on jaettu aihepiireittäin, mutta niidenkin sisään mahtuu elämän koko kirjo. Hajanainenhan albumi on, mutta ei tasonsa puolesta. Mukaan ei ole mahtunut yhtään keskinkertaista saati huonoa novellia. Valinnan varaa kun on ollut. Joidenkin mielestä osa näistä voi olla tylsiä arkipäivän tapahtumien jankkaamista, heille on olemassa sitten omat sarjakuvansa. Kallion voima piilee juuri arjen muuttamisessa taiteeksi, siksi nämä ovat niin hyviä.
Pauli Kallion kuivahkon tuttu arkihuumori on enemmän taka-alalla, tai se on mustaa. Vaikka joutuuhan tässäkin paikoin hörähtämään. Piirtäjien taso tietenkin vaihtelee, ja jotkut ovat tässä tavallista tasoaan heikompia. Ei nyt nimiä mainita, ne on Pauli jo maininnut kommenttiosiossaan. Mutta tässä ei tila riitä kaikkien piirtäjien esittelyyn. Mukana on luettelo Pauli Kallion albumeina julkaistusta tuotannosta. Lista on vaikuttava.
 |
|
Pentti Otsamon kynänjälki näytti erilaiselta vuonna 1992
|
Mutta koska saisi ensimmäisiä FC Palloseuroja jossain muodossa julki, ja Katja Tukiaisen Kramppeja ja Nyrjähdyksiä, ja Nuutisen Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena tulleet stripit?
Painotyössä ei ole vikaa, mutta muutama alunperin väreissä ilmestynyt sarjakuvanovelli on mustavalkoisena vähemmän näyttävää.
Toinen Pauli Kallion syksyn uutuuskirja on Paulin nuoruuteen ja Ratsia-yhtyeeseen perustuva muistelmamusiikkidokumentti, jonka on kuvittanut Kyky Ahonen, josta ei ole viime aikoina kuulunutkaan. Tässä kirjassa on Kykyn näyte vuodelta 1983. Kirjasta Kvaakissa lisää myöhemmin.
Keskustele Kvaakissa Pauli Kallion sarjakuvista