Tuhtia tavaraa miestenlehdistä

(c) Jorma
(c) Jorma “Jope” Pitkänen 2008

“Pornokimara on kurkistus suomalaisen miehen pimeään puoleen, vapaita tajunnan purskauksia, jotka vapahtaja Pitkänen on iloisesti roiskinut paperille. Pitkäsen sarjakuvissa ei mikään epäinhimillinenkään ole vierasta,” kirjoittaa Vesa Kataisto Pornokimaran esipuheessa.

Jorma “Jope” Pitkänen: Pornokimara
Taitto ja kannen värit: Timo Ronkainen
Kustantaja: Zum Teufel, 2008
Ulkoasu: 15 cm x 21 cm (A5), 96 s., mv, nid.
ISBN 978-952-5754-03-2
Hinta: 12 euroa (
www.zumteufel.fi)

Jorma “Jope” Pitkänen (s. 1947) on maailman tuotteliaimpia sarjakuvantekijöitä. Hän on piirtänyt yli 30 000 sarjaa. Hän on myös yksi sensuroiduimmista suomalaisista sarjakuvantekijöistä. Jopen töitä on julkaistu muun muassa Ratossa. Pimpsa Pippuri ja Pastori Pystynen ovat sieltä 1970-luvulta. Sen jälkeen Jopen sarjoja oli muun muassa Eroticassa. Pornokimaraan on koottu Jopen miestenlehdissä julkaistuja sarjakuvia, mutta myös ennen julkaisemattomia juttuja.

(c) Jorma
(c) Jorma “Jope” Pitkänen 2008

Nimi on enne, ja aistillista rakkautta onkin turha Pornokimarasta etsiä. Melko tasapuolisesti Jope nolaa naisia ja miehiä, suomalaisia ja ulkomaalaisia. Naiset repsahtavat valesheikkeihin, miehillä on milloin liian iso, milloin liian pieni penis. Lisäksi esitellään muun muassa kolmijalkaisen lypsyjakkaran ja saviruukun uusiokäyttöä. Näiden lisäksi seksiin sekaantuvat paholainen ja jotkin eläimet. Lapsia teoksessa ei näytetä lukuun ottamatta yhtä ruutua.

Tartuin Pornokimaraan ennakkoluuloisena. Jo lapsena luin Jopen sarjakuvia Ilta-Sanomista, mutta en ole milloinkaan ymmärtänyt niiden huumoria enkä ajatusta. Tässäkin Jope menee suoraan asiaan. Hän ei vihjaile, ei näpertele pikkutuhmuuksia kuten 7 päivää -lehden pilapiirtäjä Lippert. Koska joka sivulla pursuaa yllin kyllin sukuelimiä, spermaa tai ainakin muhkeita rintoja, ei mitään tirkisteltävää jää. Litinää ja lotinaa riittää niin paljon, että eritteitä karsastavaa käy etomaan. Jope onnistuu kuvaamaan ihmisen eläimellisyyden eli alkupuheessakin luvatun epäinhimillisyyden.

(c) Jorma
(c) Jorma “Jope” Pitkänen 2008

Pornokimaran tarinoiden ulkoasu on samaa kuin Jopen muissa sarjakuvissa: mustaa ja valkoista ilman harmaan sävyjä sekä selkeää viivaa ja tekstausta. Teos ei yritä olla sensuelli tai eroottinen, vaan se on todella pornococktail. Lopussa teos menettää jämäkkyytensä ja lurpahtaa munansaannoksiin eli sananmuunnoksiin. Jope lainaa Milla Paloniemen kiroilevaa siilihahmoa. Pornokimaran siroileva kiili (sic) laukoo sellaisia koululaisvitsitasoisia tuhmuuksia kuin “tuttua virtaa” ja “pikkasen hullu”. Viimeisellä sivulla Paloniemen itsensä piirtämä siili sanoo suorat sanat. En voi kuin olla samaa mieltä aidon kiroilevan siilin kanssa, koska noin sata sivua lähes pelkkää naimista puuduttaa.

Miksi suosittelisin tätä teosta? Kirja on kooste pornolehtien sarjakuvista ja on kieltämättä kiinnostavaa nähdä, minkälaista suomalaissarjakuvaa (miesten)lehdissä julkaistiin sukupolvi sitten. Yhtä kiinnostavaa on tutustua tunnetun ja tuotteliaan sarjakuvapiirtäjän eri tarinatyyleihin: perhepiirtäjä Jope Pitkäseltä luonnistuu persepiirtäminenkin. Pornokimaraa voi ehdottomasti suositella aikuisille Jope-faneille ja toki myös heille, joita porno kiinnostaa kaikin tavoin.

Keskustele Jorma “Jope” Pitkäsen tuotannosta täällä.