Kustannus Jalava jatkaa kunnianhimoista projektiaan julkaista kaikki tarkastaja Ankardon tutkimukset. Nyt julkaistu sarjan 16. osa kertoo, että eläinhahmoisen tarkastajamme suuruuden päivät ovat ainakin toistaiseksi takana.
 |
PORVARISNAISEN HILLITTY CHARMI
Teksti ja kuvitus: Benoit Sokal
Suomennos: Juhani Tolvanen
Julkaisija: Kustannus Jalava
ISBN: 978-951-887-406-8
Painopaikka: Belgia 2008
Ulkoasu: väri A4, 48 s.
Ovh: 13,75€
Ankan lentävä lähtö
Tarkastaja Ankardo on Benoit Sokalin 1970-luvun lopulla kehittelemä albumisarja, jossa lukijat ovat saaneet seurata rähjääntyneen, eltaantuneen mutta ei aivan turmeltuneen ankkahahmoisen Ankardon tutkimuksia vaihtelevissa ympyröissä. Kaikista vioistaan, ulkoisesta lakonisuudestaan, kyynisyydestään sekä eittämättömästä alkoholismistaan huolimatta Ankardo on sympaattinen ja tunteikas ankka, joka on onnistunut keräämään laajan ja innostuneet lukijakunnan eri puolilla maailmaa. Suomessa tarinoita alettiin julkaista Tapiiri-lehdessä sekä kahdessa Tapiiri-albumissa vuonna 1984, mutta lennokkaan alun jälkeen kustantamisesta on vastannut Kustannus Jalava.
Uusin julkaisu, Porvarisnaisen hillitön charmi on puhdasverinen dekkari. Ankardo on palkattu varjostamaan erään poliitikon petolliseksi epäiltyä vaimoa. Samaan aikaan paikkakunnan poliisivoimia työllistää sarja henkirikoksia. Ankardo tarjoutuu poliisituttunsa avuksi ja alkaa vaivihkaa tutkia murhia.
Dekkari ilman jännitystä ja tunnetta
Tarinan perusasetelma on lupauksia antava. Lupauksia ei kuitenkaan lunasteta. Viimeistään sivulla 18 keskivertolukija arvaa murhaajan henkilöllisyyden ja motiivin ilman ponnisteluja. Jos tämä on ollut kirjoittajan tarkoitus, niin tarinan koukun pitäisi löytyä jostain muualta. Aineksia tähän on, sillä liikutaan pornon maailmassa, josta silkan lihallisuuden ohella luulisi löytyvän myös suuria tunteita. Mutta ei! Tarinassa ei lopulta ole kiimaa, rakkautta eikä jännitystä, minkä pohjalta porvarisnaisen muka-tunteikkaat loppusanat tuntuvat latteilta, suorastaan naurettavilta. Tuntuu kuin tarinan tekijällä Sokalilla ei olisi lukijalle mitään kerrottavaa tai annettavaa. Porvarisnaisen hillitön charmi on liki valovuoden päässä esimerkiksi Amerzonian koskettavuudesta.
 |
|
Kohta Garennilla välähtää…
|
Tarinaa raskauttaa monta pientä yksittäistä ongelmaa, joista jo mainittu ennalta arvattavuus on suurin. Seikkailua vaivaa myös epäuskottavuus. Esimerkiksi Ankardon törmääminen viimeiseen murhattavaan aivan sattumalta on suorastaan tahattoman koominen. Lukija olisi mieluummin halunnut nähdä kuinka Ankardo löytää tämän kiistattomien taitojensa avulla.
 |
|
Lievästi tärähtänyt jänö.
|
Vielä on yllättyneenä todettava, että albumin painojälki ei ole parhaalla mahdollisella tasolla, sillä jotkut sivut ovat jossain vaiheessa prosessia päässeet aavistuksen tärähtämään, mikä aiheuttaa joissakin kuvissa tiettyä sumeutta, mikä puolestaan saa lukijan epäilemään silmälasiensa vahvuutta. Muutoin toimitus- ja käännöstyö on laadukasta, kuten Kustannus Jalavalta sopii odottaakin. Ainoastaan jotkut puolityhjät puhekuplat pistävät silmään.
Tarkastaja Ankardo pelastaa
Sokalin kuvitus on säilynyt totutulla, hyvällä tasolla. Ahdas kaupunkimiljöö ei suo mahdollisuutta todelliselle revittelylle. Ehkäpä hillityn charmikas kuvaa parhaiten albumin taidepuolta. Ainoa häiritsevä seikka on Ankardon yllättyneet säpsähdykset, jotka liian usein toistuvina menettävät voimansa tehokeinona.
Kaikista yllä luetelluista vioista huolimatta on kuitenkin pakko todeta, että ei albumi loppujen lopuksi huono ole. Syy on itse tarkastaja Ankardossa, joka on säilyttänyt oman lakonisen ja kyynisen charminsa. Sokalin aikoinaan luoma Ankardo on hahmona niin onnistunut, että se kantaa läpi hieman kehnomminkin kirjoitetut tarinat. Sokal tarjoaa Ankardo-faneille miellyttävän lukuhetken, jonka aikana helposti elättelee toivoa, että ehkä jo seuraavassa tarinassa jälleen räjähtää ja kunnolla. En kuitenkaan usko, että Porvarisnaisen hillitön charmi tuo nuutuneelle tarkastajallemme uutta, innokasta lukijakuntaa.