 |
Meti-mummo elelee mökissään kaikessa rauhassa. Citykulttuuri meuhkaa kaukana metsien takana. Metin elämä ei kuitenkaan ole ollut tasaista taivallusta, vaan siihen kiteytyvät suomalaisen yhteiskunnan mullistukset, niin yksilön kuin koko kansan ilot ja surut vuosikymmenien ajalta.
Sarjassa itsekin esiintyvä Aapo Rapi on taidokkaan pehmeällä viivallaan ikuistanut Meeri-mummonsa tarinat tunnelmallisiksi sarjakuvatuokioiksi, joissa kukkii myös sydämellinen huumori. Metin muistelot etenevät rauhallisesti mutta virkeästi, omaleimaisen murteen antaessa kertojalle eloisan äänen.
Meti
Kirjoittanut ja piirtänyt Aapo Rapi
Kertonut Meeri Rapi
Kuvankäsittely ja taitto Harri Vaalio
Kustantaja Arktinen Banaani
Painopaikka WS Bookwell Oy, Porvoo 2008
240 x 180 mm, 64 sivua, kovak., väri, lankasidottu.
Ovh. 19,95 €
KL 85.32.
ISBN 978-952-5602-80-7
Copyright © Aapo Rapi 2008
 |
Aapo Rapi on kolmiskymmenis, skotlantilaises taidekoulusta valmistunt taiteen maisteri. Savitaipale-Lappeenranta-Helsinki-linjall elänt Rapi on jututtant Meeri-mummuunsa ja laatint muisteluista Meti-sarjakuvaa Voima-lehtee vuuest 2004 alkae.
Meti haastaa karjalaa, niiku Aapoki, joka nähhää kahvipöyässä mummoo haastattelemas. Meti haastaa sekä omast lapsuuestaa ja nuoruuestaa, että vanhempiinsa ja isovanhempiinsa kertomuste pohjalt. Elämäviisauksia piisaa iha arkisemmista asioista. Vaikka että mitä sitä pullaa tuputtaa aina pittää.
Voima-lehes olleie lepposampii sarjojen lomassa onkii uutta tarinaa, piempää kokonaisuutta. Tunnelma vaihtuup jotenki ahistavammaks niissä, ne omp vissiin tarkotettuki kuvaan nykyaja hektistä mennoo vastapainoks. Aapollaki tuntuu olevan ensin aina kiire, ja perheen perustettuaan alkaap rauhottuu. Voiha toki Metinkii jutuista murhee aistia, kun pikku-Meti vaikkapa pelekää susia tahi vähä vanhempana tansseissa huolehti vaa sukan kantapää tekkoo koton. Eto asioit, turhanaikasii murehtiit kumpanenki.
 |
Metin Lasse-miehen viien sivun kujajuoksus taase on jätetty sanat tykkänää poies. Varsin hyvinhää tää kohta toimii ilman turhi vuorosannoi. Metin haasteluissa sitä tekstiä onki vastapainoksi iha tarpeeks, vaikka alpumi alkaapkin hiljasesti marjamettällä ja piirakan paistolla Aapoa käymään ootellessa. Tunnelma yhtäkkine vaihtumine sekä Lassen että Aapon tarinoissa ei vaa ennää olekkaa sitä kustantajan luppaamaa syämmellisyyttä. Mieste samakaltasuutta omp sympoloimassa samallaine hattu.
Eipä tässäkää äksönin kanssa liikaa hötkyilläkää, pääpaino o hetkissä jolloin ei tapahu mittää. Mut jaksaa se Meti touhutakki eläkkeelki. Sia hoitamisesta ja joogasta kerrotaa.
Kyl Voiman Meti-sarjat ois riittänt hienoon albumiin, mutta nyt meitillä on tässä aivan toisellaista sarjakuvakerrontaa, jollasta ei ennen o taiettu nähäkkää, muuten ku ulkomailla vaa. Art Spiegelmannin Mausha se kerto tekijä vanhemma isä sota-ajan kokemuksista rinnan nykypäivä kanssa. Täshä kumminkii viehättää erityisesti suomalaine käsittelytapa. Sarjakuva tekemisestä kertominenha on iha persuomalaine klissee.
Tarinaa kuletetaan kahella tasolla paikoin, mut Aapon oma tarina tuntuup jäävän keskeneräseksi, tai ainaki hiuka vajjaaksi.
 |
Vähä isomp koko olis olt ainaki miust paremp muoto Metille, vanhat silmät ei aina jaksa tirkistellä. Kustantajilha ois tässä yleisemminki huomatukse paikka. Myö kaikki vanhennutaan eikä ain tahota nähä pientä piperrystä. Vaik kyllä pisamat näkkyyp sillon kun niistä puhutaan. Muuten niit ei sitten Metillä ennää olekkaan.
Vanhoje sarjoje Meti-otsiko muuttumise sarjast toisee huomas vast albumist, myös Metallica-logoa omp lainattu. Metin villil pikkuveljel Patella näyttääp ollee nenä muoto muuttunu iän myötä, mut kasvaaha nenä lapsel.
Onha Rapin Api kelpo sarjakuvantekijä, Suomen parhait, varsinkin Pullapoika oli kovast miu mielee. Aapoki tietääp, että saattaap leimautua mummopiirtäjäksi, muttei juur välitä. Mummoenerkia Aapo osaap esittää hienosti.
Tullio Altaniinki on Aapoa verrattu, Altanin maailma omp vaa jotakuinki raaollisempaa fantasiaa. Kippari Kalle ja eurooppalaisia kärkinimmii Aapo kertoo lapsena lukeneensa.
Metin tyylistä, värimaailmast ja vaik pilkullisista mekoista tuleep ehkä yllättäe mielee vanhat mainossarjakuvat seitkötluvulta. Mut liekö Aapo niitä ees ikina nähny? Menneitten aikojen tuntee on Aapo jokatapauksessa hienosti tavoittannu.
 |
Lopetus alpumis o varsin hieno ja optimistine. Tarkemmi ei kehtaa paljastaa, ettei pillaa teie lukukokemusta. Että kokemusha tää omp. Kolomeen kertaa tuli kahe päivän aikan luettu. Ja joka kerta paraneep.
Painoasus ei ole valittamist, värimaailman onki tarkotus olla tämmöinen. Ilosis kohtauksis o helleet värit, ja ahistavimmis synkemmät, ja kaikke elämän eri kirjo välilt. Taiokas viiva pääseep myös hyvin esiin. Kommee kirja.
Ka, yllekirjoittaneelki olliit karjalaiset isovanhemmat, jos arvio kieliasu ihmetyttää. Hyöhä ne haasteliit miulle lapsuuessani jä päällehä tuo on jäänt. Jos et tästä tolkku saa, ni et kai sitte Metistäkkää. Koitaha kuitenni.
Haastele Kvaakissa Aapo Rapista ja Metistä
Likkaamalla saap kuvat isommaks. Kaks alempaa jäi sittennii vähä pieneks, kun ei tää suostu noita tiffejä näyttää. Katoppa tihvit tuolt.