 |
Aku Ankan näköispainoskirjoissa on edetty jo 1960-luvun puolivälin yli. Vuoden 1966 Aku Ankat on nyt koottu kahdeksi muhkeaksi teokseksi. Päivänpolttavat, koko maailmaa puhuttaneet aiheet näkyvät omalla, humoristisella tavallaan myös Ankkalinnan tapahtumissa.
Samoin teknologian nopea kehitys näkyy avaruuden valloitusta kuvaavien tarinoiden myötä. Tosin mielikuvitus ylittää edelleenkin totuuden. Elettiin kuitenkin yhä aikaa, jolloin jotkut todella luulivat, että Kuu on juustoa. Siksi kasvavat paahtopaistitkin ovat olleet uskottavaa avaruusmiesten muonaa.
Aku Ankka – Näköispainos vuosikerrasta 1966
Toimitus: Lilli Lehtonen ja Riku Perälä
Ulkoasu ja esipuhesivujen taitto: Raimo Hyvönen
Suomennos: Sirkka Ruotsalainen ja Aku Ankan toimitus
Sisällysluettelo: Simo Malinen
Valokuvat: Lehtikuva Oy
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland Oy
ISBN: 978-951-32-2448-6 (I osa), 978-951-32-2449-3 (II osa)
Painatus: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2008
Sid., kovak., ovh. 49,00 € / osa, yht. n. 1680 sivua
© DISNEY
Vuoden 1966 vuosikerta on yllättäen paljon parempi kuin edellinen. Onhan tason vaihteluita Ankassa ollut ennenkin, mutta tässä tason nousu on sen verran vakuuttava, että sen on oltava ollut tietoista. Vastaavanlainen profiilinkohotus Aku Ankassa tehtiin vuonna 1990, jolloin alkoivat Don Rosan sarjat, vaikka ei tason nousu pelkästään Rosasta johtunutkaan.
Varsinaiset virtuoosit
 |
|
Carl Barks
|
Heti ensimmäisenä sarjakuvana vuosikerrassa on Carl Barksin Kapteeni Kyrmyn salaperäinen laiva. Sarjahan on tunnettu sensuroidusta yhdestä ainoasta puhekuplastaan. “Viva la revolution!” on käännetty muotoon “Sammuttakaa valot!” Kuulostaa siltä, että politiikkaa ei ole haluttu tuoda lastenlehteen, mutta eräät ovat nähneet siinä syvemmän poliittisen salaliiton. Onhan sarja varsin hurja, kapinalliset jättävät surutta Akun ja pojat räjähtämäisillään olevaan laivaan, ja pelastajatkin ampuvat lapsia kohti. Pari hurjaa sivua on jopa poistettu. Sivut artikkelin lopussa, klikkaa nähdäksesi ne suuremmassa koossa.
Muutakin Barksia on reilusti mukana, eikä edes kaikkein tutuimpia sarjoja. Totuuden nimessä eivät ne ole aivan kirkkainta kärkeä, aivan kunnon tavaraa silti. Aikaisemmin Barksin pitkiä sarjoja oli julkaistu säästeliäästi. Nyt alkoi olemaan enemmän. Lyhyessä tarinassa nähdään eräs legendaarisimmasta Akun ja Muriston taisteluista “kuumine linjoineen”.
 |
|
Mustakaapu tuottaa päänvaivaa
|
Paul Murryn Mikki Hiiri -seikkailu “Mustakaapu” kaupungin kauhuna on edelleenkin sietämättömän jännittävä jatkosarja. Takakansi sanoo että kyseessä on jopa kaikkien aikojen jännittävin Disney-sarja. Taisi olla vieläpä Kaavun ensiesiintyminen Aku Ankassa. Itselläni meni yöunet, kun kaksi viimeistä jaksoa olivat kateissa vuosikausia. Tämäkin alkaa kirjassa I ja jatkuu kakkososassa. Joten molemmat on hankittava.
Tätä vuosikertaa lienevät lukeneet Simpsonienkin tekijät. Mikin ja Hessun seikkailu Lona Misan arvoitus muistuttaa alkuperäiseltä nimeltään Simpsoneiden kuudetta jakson otsikkoa ja siihen tehtyä blueskappaletta Moaning Lisa. Tai sitten molempien käsikirjoittajat ovat keksineet saman sanaleikin. Paul Murryn piirtämän sarjan kirjoittaja ei ole kuitenkaan vakiokirjoittaja Carl Fallberg, vaan tämä on jäänyt tuntemattomaksi, joidenkin muidenkin käsikirjoittajien tapaan.
Sukkelat sukulaiset
 |
|
Al Hubbard
|
Jos edellisen vuosikerran uusi hahmo oli Taavi Ankka, niin vuonna 1966 sellainen on Touho-serkku, joka ilmaantuu moneen kertaan Akun kiusaksi aina uuden päähänpiston saatuaan. Kirjoittaja Dick Kinneyn ja piirtäjä Al Hubbardin sarjoissa näkyy 60-luku nostalgisella tavalla. Numeron 15 olohuone on aivan kuin meillä lapsena. Alin piirrostyyli muuttui selkeästi vanhemmista Pepi-sarjoista. Amerikkalaisille lukijoille Touho jäi lyhyeksi tuttavuudeksi, mutta eurooppalaisissa lehdissä hän oli vakiohahmo pitkälle 70-luvulle, vaikkakin tuolloin Touhon hillittömyys laimeni vähin äänin ja hahmo liukui taka-alalle. Touho-sarjat toistavat paljon itseään, mutta silti ne ovat vuosikerran ilopillereitä.
Touho sentään nykyisin vilahtaa vielä silloin tällöin, mutta kyyninen Kisumisu on kadonnut. Tai sitten Taskari 328:ssa esiintynyt Maaru on sama katti. Kisumisun kaikkien aikojen ensimmäinen esiintyminen nähdään numerossa 16, ilman touhonvastaisia ajatuksia. Mutta ehkä Touhon valmistaman ruoan maistaminen sai sittemmin Kisumisun suhtautumaan kriittisesti Touhoon.
Mainittu Taavi Ankka siirtyi vuonna 1966 Mikki Hiiren seuraan. Syytä voi vain arvailla, ilmeisesti Taavin tuolloisella TV-tunnettavuudella oli osuutensa. Omaa lehteään Taavi ei saanut Amerikassa ikinä, joten tiheät esiintymiset johtuivat muusta kuin sarjakuvasuosiosta. Vastaavasti Hannu Hanhikin suorittaa harvinaisen esiintymisen Mikin sarjassa.
Tähän aikaan Disney-sarjakuvien suosio oli alkanut jo hiipua kotimaassaan Yhdysvalloissa. Laajeneville markkinoille Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan tarvittiin enemmän materiaalia. Siirtymävaiheen aikana, ennen kuin oma tuotanto Euroopassa pääsi kunnolla vauhtiin, teetettiin amerikkalaisilla tekijöillä sarjoja, joita ei julkaistu Valloissa ollenkaan. Esim. Touho-serkun kaikki esiintymiset tässä vuosikerrassa olivat niitä.
Innovatiiviset italiaanot
 |
|
Luciano Gatto
|
Vuosikerta 1966 toi suomalaisten lukijoiden nähtäviksi jo useita italialaisia tekijöitä. Mestari Romano Scarpa on mukana vain yhdellä lyhyellä sarjalla, jossa Roope ottaa Kroisos Pennosen kanssa yhteen, kuten niin monasti myöhemmin. Luciano Gatton piirtämä jatkosarja Uhkaava punainen säde vie neljä numeroa. Sarja tuo mieleen vanhemman Paul Murryn sarjan, jossa Hessu tulee myös loistavasti toimeen eläinten kanssa, ja siinäkin katkaistaan riippusilta. Muuten tarina on aivan eri.
 |
|
Carpin upea avausruutu Kippari-tarinaan
|
Giovan Battista Carpin kynänjälkeä nähdään kolmessakin sarjassa. Knaija (eli Keltanokka, mutta tässä Kippari) palaa Carpin mainiossa jatkosarjassa. Sarja viittaa Barksin ensimmäiseen pitkään ankkasarjaan Merirosvon kulta. Rommikin maistuu merikarhulle. Ei vaan enää nykyisin alkoholiin viitata Disney-sarjoissa. Mutta rommi auttaa kuulemma kihtiin, hyvä tietää. Sarjan ovat kirjoittaneet Barosson veljekset Abramo ja Gian Paolo. Viinilasit ovat toisaalla Akulla, Touholla ja Taavillakin ruokapöydässä.
Kaikki italialaiset tekijät eivät valitettavasti olleet carpeja tai scarpoja. Troijan puuhevosen ja Harvinaisen perhosen piirtäjä Luciano Capitanio ei pääse lähellekään serkkunsa Giorgio Cavazzanon tasoa. Valitettavasti emme päässeet todistamaan tason nousua myöhemminkään, koska Capitanio kuoli ennenaikaisesti jo 1969. Tarinat ovat ihan mukavia.
Perustason puurtajat
Tony Strobl, Jack Bradbury ja Harvey Eisenberg ovat monista aikaisemmista vuosikerroista tuttuja mestareita. Varsinkin Strobl on hyvin edustettuna, mutta Eisenberg oli jo siirtynyt enimmäkseen pois Disney-sarjojen parista.
Vähemmän arvostetuista tekijöistä jatkaa Nils Rydahl, kansista kolme neljännestä on hänen. Schäferin pariskunta, Wolfgang ja Katja, on myös mukana. He ovat parantaneet, mutta on ollut tavallista enemmän parantamisen varaakin. Kay Wright, Fred Abranz, Bob Gregory, René Guillaume, Mike Arens, Phil de Lara ja Jim Fletcher vilahtavat myös tekijäluettelosta.
Herkulliset hahmot
 |
|
Singaporen Singa
|
Varsinkin Abranz on runsaasti esillä tässä vaiheessa. Hänen luomansa konnat, Kelmiön veljekset, haihtuivat ilmaan vuoden 1965 vuosikerrassa, mutta nyt he palaavat, jopa kahdesti. Näiden jälkeen heitä ei ole sittemmin näkynytkään. Kahteen kertaan vilahtaa myös tuntemattoman piirtäjän Tikussa ja Takussa maaoravien kaveri, aasialainen laivarotta Singaporen Singa, eräänlainen vastine Touho-serkulle tämäkin. Hahmon kaikkien aikojen molemmat esiintymiset ovat tässä vuosikerrassa.
Hahmoina olivat 60-luvulla paikkansa vakiinnuttaneet Touhon ja Taavin lisäksi Matami Mimmi sähisevine Rapsu-kissoineen. Samoin Minnin veljentyttäristä esiintyi usein Tytti. Samannäköinen Titti ja nuorempi Tipuli ovat poissa. Pikku Hiawatha sekä Tiku ja Taku ovat jääneet tällä kertaa vähemmälle. Akun sukulaisiakin nähdään. Harvinainen Mummo Ankan pitkäpartaisen aviomiehen esiintyminen nähdään Pikku-Akun lapsuuden takaumassa, samoin kertakäyttöinen Aiska-serkku. Pikku-Aku ei siis ole aivan tuore keksintö. Silmälasipäinen, nimeltään epäselvä ketku nähdään Roopea huijaamassa. Akun harvemmin nähty naapuri Nirppanen on myös keskittynyt huijauksiin.
Aikansa aiheet
Avaruuslentojen lisäksi muita ajan ilmiöitä olivat mm. moderni taide, “naistenkerhot” ja robotit. Robotteja, tai “mekaanisia nukkeja” rakentavat tietysti Taavi ja Pelle Peloton, mutta onnistuu se Sepe Sudelta ja Veli Pontevaltakin.
Maailma oli 60-luvulla suurempi kuin nykyään, kuvainnollisesti. Televisiokaluston kuljettaminen maailman ääriin maksoi mansikoita, ja National Geographic -lehti oli suosittu värijulkaisu, jossa sattoi ihailla kuvia eksoottisista maisemista. Tietenkin ankat ja hiiret esittelivät maailman ihmeitä omalta osaltaan: Afrikka, Australia, Kiina, Kanada, Etelä-Amerikka, tai tarkemmin määrittelemätön “viidakko” olivat paikkoja, joihin saattoi lentää Disney-hahmojen seurassa. Suomennoksissa on toisinaan karsittu amerikkalaisuutta. Jack Bradburyn Mikki-jatkiksessa useat viittaukset heinäkuun neljänteen päivään on poistettu puhekuplista kömpelösti. Baseball taas käännettiin johdonmukaisesti pesäpalloksi aikoinaan.
 |
|
Tony Strobl
|
Välillä opettavaisuus alkaa vuonna 1966 olla turhan läpinäkyvästi esillä. Sepe Susi saa tuta huijarin palkan ja ankanpojat oppivat olemaan kiusaamatta pienempiään. Toisaalta vastapainoksi Aku tietää kertoa, että hiiva saa taikinan nousemaan, mutta sitä ei voi selittää, niin vain tapahtuu.
Ennen naisten vapautusliikkeen esiintuloa, Disney-sarjoissakin esiintyi silloin tällöin räikeää sovinismia. Tästä heräsi 90-luvulla paheksuntaa, kun Helsingin Sanomat julkaisi Al Taliaferron Aku-strippejä, joissa Iines kuvattiin usein naisen logiikkaa käyttäväksi. Tässä taas Pelle keksii voimakkaan säteen kalojen houkuttelemiseksi, mutta kone siirtyy vahingossa väärälle aaltopituudelle, ja säde alkaakin houkuttelemaan naisia Pellen perään. Mutta eipä hätää: Pelle saa naisten huomion kiinnittymään alennusmyyntiin. Tämä nauratti vanhanaikaisella asenteellisuudellaan.
Näkkärin näkemykset
Sisällysluettelo tekijöineen on jälleen mukana. Pienet virheet eivät haittaa, kaikkihan me tiedämme, ettei Carl Barksin Kuun kultaa -tarinan ensimmäisessä puoliskossa ollut Mikki Hiirtä.
Uusiin ankkoihin tottuneet tuskin taaskaan pahemmin innostuvat, mutta vanhanaikaiseen ilmaisuun lapsuudessaan tottuneet ovat haltioissaan. Toisinaan esiinnouseva kökköyskin on nostalgiaa.
Suurin osa sarjoista on alunperin vuosilta 1964-65, ja loputkin paria poikkeusta lukuunottamatta 1960-luvun alusta. Suomalainen Aku Ankka kulki tuolloin tasan vuoden Pohjoismaita ja Länsi-Saksaa jäljessä. Nämä olivat esim. ruotsalaisessa Kalle Ankassa vuoden 1965 vuosikertaa.
Vuoden 1966 vuosikerran sisältö on tasoltaan ja tyylilajeiltaan kirjava. Edellisestä, tätä amerikkalaisemmasta vuosikerrasta tapahtui joka tapauksessa roimaa parannusta, ja 60-luvun loppupuolella taso nousikin vuosi vuodelta. Seuraavia vuosikertanäkkäreitä kannattaa siis odottaa!
Esipuheen on ensimmäiseen osaan laatinut mediapersoona Kaarina Hazard, ja toiseen osaan tuttuun tapaan ankisti, päätoimittaja ja sarjakuvapiirtäjä Timo Ronkainen. Työnjako on jälleen vastaava. Vieraileva kirjoittaja muistelee lapsuuttaan nostalgisesti Aku Ankan kautta, ja Timo analysoi ajan ankkoja suhteessa aikansa tapahtumiin. Valokuviin on jostain syystä otettu, jopa kahdesti, USA:n presidentti John F. Kennedy, joka murhattiin jo vuonna 1963. Muita ajankohtaisia henkilöitä ovat Fidel Castro ja Kristiina Halkola.
Painoasu on vähintään OK. Painopaikka on vaihtunut viime vuodesta, mutta ei sitä huomaa. Värit olivat jo 60-luvulla näin haaleita, eli tässäkin pitää olla. Paperin ohuus ei levennä liikaa vuosikertoja hyllyssä.
Kapteeni Kyrmyn laivan poistetut sivut:
Keskustele Aku Ankan näköispainoksista Kvaakin foorumilla.
Kuvat © DISNEY