Suomalaisten suosikkiepäonnistuja Aku Ankka munittiin 13.3.1934 ja maailman nähtäväksi hän kuoriutui 9. kesäkuuta samana vuonna. Seitsemänkymppinen monitoimiankka ei juhli merkkipäiviään kotona Paratiisitie 13:ssa, vaan ympäri maailmaa. Suomessa munimispäivänä avautuu Päivälehden museossa suuri Aku Ankka–näyttely, joka jatkuu vuoden loppuun asti. Paljon muutakin on Akkarin ystäville luvassa.
 |
Yhdeksäs kesäkuuta 1934 sai ensi-iltansa lyhytpiirretty Viisas Kana Kananen (The Wise Little Hen, joka löytyy Silly Symphonies-DVDltä). Siinä pitkäkaulainen Aku esitti jokilaivassa asuvaa lorvailijaa, joka teeskentelee olevansa sairas, koska ei halua auttaa kanarouvaa maanviljelystöissä. Nokkavuus kostautuu: Aku jää paitsi sadonkorjuujuhlan herkkuja.
Tämän munauksen korvatakseen Aku on sittemmin raatanut kymmenissä erilaisissa pätkätöissä. Ammattinimikkeet vaihtelevat kaljatehtaan hanslankarin apulaisesta leipuriin, parturiin, vainukoiraan, juoksupoikaan, jne. aina paperinitojan täyttäjäksi asti. Tunnetuimpia ovat urakointi kolmivuorotyössä Kattivaaran margariinitehtaalla sekä Roope-sedän apulaisena mitä moninaisimmissa seikkailuissa.
Suomalaisille Aku Ankka-lehti on rakas vauvasta vaariin. Lehden levikki on tällä hetkellä noin 290.000, ja lukijoiden ehdoton suosikkihahmo on Aku itse. Sama pätee kaikissa Pohjoismaissa, vasta Keski-Eurooppaan ja etelämmäksi siirryttäessä Aku jää Mikki Hiiren varjoon.
“Aku on selvästi Mikkiä moniulotteisempi persoona, siksi Akusta on helppo tykätä. Vaikka hän on tuittupää, on Aku toisaalta myös kolmen pojan yksinhuoltaja sekä loputtoman sinnikäs luonne. Suomalaiset tykkäävät tämmöisestä altavastaajan hahmosta”, pohdiskelee Aku Ankan vastaava päätoimittaja Jukka Heiskanen.
Aku- lehden sekä taskukirjojen toimitus suhtautuu työhönsä hartaudella, varsinkin kieliasusta huolehditaan viimeisen päälle. Tästä on tullut runsaasti kiitosta, esimerkiksi Helsingin yliopiston Suomen kielen laitos on palkinnut ankantekijät.
“Akua käännetään pääosin englannin kielestä, jonkin verran myös italiasta. Perustyötä tekee noin kymmenen freelance-kääntäjää. Kullekin annetaan suomennettavaksi heidän omiin luonteisiinsa parhaiten sopivia tarinoita. Kun käännös saapuu toimitukseen, sen kieliasun tarkistaa vielä kaksi tai kolme Ankan toimittajaa. En muista yhtäkään juttua, joka olisi mennyt julkaisuun aivan sanasta sanaan sellaisena kuin kääntäjä on sen meille toimittanut”, kertoo Heiskanen.
Akua luetaan Suomessa ahkerasti, mutta vain yksi suomalainen vaikuttaa suoraan lehden sisältöön. Ankkapiirtäjä Kari Korhonen juonittelee ja piirtää tarinoita sekä kansikuvia. Esimerkiksi kaikki tuplataskarien kannet ovat Korhosen käsialaa. Akun tuoreimman numeron 6/04 kansi perustuu Korhosen luonnokseen, jonka Michel Nadorp on tussannut valmiiksi. Korhonen piirtää vain omiin käsikirjoituksiinsa perustuvia tarinoita, mutta hänen ideapajastaan riittää materiaalia myös muiden Disney-sarjakuvantekijöiden työstettäväksi. Työhuone sijaitsee kätevästi vain parin kilometrin päässä Ankan toimituksesta, joten työtilauksia ja palautetta saa nopeasti ilman sähköisiä välineitäkin. Se ei kuitenkaan vielä riitä vaativaiselle Disney/Egmont-korporaatiolle.
“Jokainen eri työvaihe tarkastutetaan Egmontilla Tanskassa tai Disneyn Euroopan-päämajassa Pariisissa. Amerikassa tarinoihin ei enää puututa, siellä hiljattain uudelleen ilmestymään alkaneissa Disney-sarjakuvalehdissä julkaistaan Euroopassa tehtyjä sarjoja sellaisenaan”, Korhonen kertoo.
“Teen tarinani englanniksi, Ankan toimitus suomentaa ne omin voimin julkaisuvaiheessa. Minulla ei ole ollut ongelmia sensuurin kanssa, koska osaan hommani. Tiedän minkä tyylisiä juttuja Egmont/Disney haluaa, ja pystyn elättämään itseni sarjakuvia tekemällä. En tienaa yhtä hyvin kuin Roope, mutta enemmän kuin Aku. Vaikka palkkani taitaa kyllä jäädä lähemmäs Akun tuloja”, naurahtaa Korhonen.
Juhlavuonna on luvassa monenlaista, julkaisuja ja huippuvierailuja. Päivälehden museossa (Ludviginkatu 2-4, Helsinki) olevan näyttelyn lisäksi kesäkuussa ilmestyy Akun juhlanumero, ja Aku “itse” piipahtaa Suomessa. Pilvenreunalta onnittelunsa vilkuttavalta Carl Barksilta, Akun henkiseltä isältä, julkaistaan klassikkotarina Kultainen kypärä Aku Ankan B-numerona. Myös Roope-setä lehdestä ilmestyy synttärierikoisnumero.
Syyskuussa tuhansia Aku-sivuja tehtaillut hieno herrasmies Victor Arriagada Rios, alias Vicar, vierailee Suomessa. Lokakuussa vierailut jatkuvat. Disney/Egmontin Euroopan julkaisujohtaja Byron Erickson ja taskukirjoista tuttu sarjakuvantekijä Giorgio Cavazzano käyvät Helsingin kirjamessuilla.
Yksi on (toistaiseksi) joukosta poissa. Keno Don Rosa ei näillä näkymin saavu Akun juhliin. Rosan “ei enää koskaan Suomeen” –asenne on kuitenkin höltynyt, ja välit ainakin Aku Ankka-lehteen ovat kunnossa, vakuuttavat Heiskanen ja sarjakuvatoimituksen esimies Riku Perälä.
“Numerossa 9/04 alkaa pitkä Rosa-jatkosarja A Letter From Home. Sen ohessa julkaistaan Rosan itsensä kirjoittama taustaselvitys tarinasta. Syyskuussa ilmestyy Don Rosan seinäkalenteri vuodelle 2005. Lisäksi hän on lähettänyt joukon lomakuviaan Havajilta tervehdyksenä suomalaisille faneille, heh heh. Ne julkaistaan numerossa yhdeksän tai kymmenen.”
Kuvitus:
Kari Korhosella ja Jukka Heiskasella riittää vääntämistä Akun juhlavuonna. “Hieman” karrikoitu tilannekuva julkaistaan asianosaisten myöntämällä poikkeusluvalla ja yksinoikeudella Kvaak.fi:ssä! (Skannaus Timo Ronkainen)
Kari Korhosen työteliäs omakuva.
Don Rosa ei enää ole Sanoma Magazinesille yhtä kärttyinen kuin hänen piirtämänsä Aku tässä kuvassa. Vai onko?