 |
|
Logo: Eeva Laine
|
Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto jaetaan jo kuudennen kerran Tampere Kuplii –sarjakuvafestivaalilla maaliskuussa 2013. Palkinto on Tampere Kuplii ry:n ja Luova Tampere –ohjelman vuonna 2007 perustama ja Tampereen kaupungin rahoittama. Palkintosumma on 5 000 euroa. Vuoden 2012 palkinnon saajan valitsee dynaaminen Madventures duo Riku Rantala ja Tuomas “Tunna” Milonoff.
Luovuudessaan suomalainen sarjakuva on maailman kirkkainta kärkeä, kehuu valintalautakunta viime vuoden sarjakuvasatoa. Vuonna 2012 julkaistiin yli kahdeksankymmentä kotimaisin voimin toteutettua sarjakuva-albumia. Suomalaiset sarjakuvat ovat yhä useammin myydyimpien teosten joukossa ja kansainväliset sarjakuvafestivaalit kehuvat suomalaisten sarjakuvantekijöiden taitoja.
Sarjakuva-Finlandia-tunnustuspalkinto jaetaan perjantaina 22. maaliskuuta 2013 festivaalin tieteellisen sarjakuvaseminaarin Tampere Kuplii Goes Academicin yhteydessä. Aikaisempina vuosina Sarjakuva-Finlandia-palkinnon ovat saaneet Milla Paloniemen tekemä Kiroileva Siili (2008), Risto Isomäen, Petri Tolppasen ja Jussi Kaakisen teos Sarasvatin hiekkaa (2009) ja Petteri Tikkasen sarjakuva-albumi Eero (2010). Vuonna 2011 palkinnon jakoivat Kati Kovácsin Kuka pelkää Nenian Ahnavia? ja Heikki Paakkasen Amerikka. Vuonna 2012 palkittiin Ville Tietäväisen sarjakuva-albumi Näkymättömät kädet.
Ehdokkaaksi asetettiin yhteensä 63 sarjakuva-albumia, joista Tampere Kuplii ry:n asettama nelihenkinen valintalautakunta (Eerika Keränen, Simo Koivunen, Juha Sihto ja Leena Romu) valitsi kymmenen ehdokasta palkinnonsaajaksi.
Valinnat perusteluineen
Ahonen, JP: Puskaradio (Arktinen Banaani)
Poliittista satiiria on kotimaisessa sarjakuvassa vähän, mediakritiikkiä vielä vähemmän. Ahonen hallitsee molemmat, ja on lisäksi loistava piirtäjä. Eläinhahmoiset karikatyyrit osuvat herkullisen usein nappiin.
Ahonen, Lauri ja Jaakko: Pikku Närhi (Egmont Kustannus)
Ehkä vuoden visuaalisesti upein kotimainen albumi. Tarina on synkkä ja ahdistava. Se vaatii lukijalta paljon, mutta myös antaa sellaista, mitä vain hyvä sarjakuva voi tarjota: ravintoa sielulle ja silmälle.
Black Peider (Tikkanen, Petteri): Ura
Visuaalisesti moniulotteinen teos kietoutuu myyttiset mitat saavan Black Peider -hahmon ympärille. Tyylikkäässä kokonaisuudessa taitava piirrosjälki nivoutuu valokuviin ja lyhyisiin tekstikatkelmiin valottaen yhden ihmisen taiteellisen uran lisäksi myös palaa suomalaisesta rock-kulttuurista.
Gylander, Henri: Unia ja toiveita (Suuri Kurpitsa)
Haikean kaunis tarina vetää heti mukaansa. Tekijä kuvaa hienosti niin lapsuutta kuin nuoruusiän ensirakkautta. Synkistä sävyistä huolimatta albumista jää hyvä, optimistinen olo. Piirrostyö tukee tarinaa hienosti.
Koljonen, Hanna: Sokerihullu (Asema Kustannus)
Teema on tuttu meille kaikille syömis-, juomis-, karkki – tai tupakkanarkkareille. Koljonen kuvaa addiktiota raikkaasti, huumoria unohtamatta. Luonnosmainen tyyli sopii hyvin sokerijumalaiseen tarinaan.
Kunnas, Mauri: Piitles (Otava)
Harvoin on historiankirjoitus, edes populaarikulttuuria koskeva, näin viihdyttävää. Albumi on todellinen runsaudensarvi, ruudut tulvivat yksityiskohtia ja triviaa, olipa se sitten totta tai ei. Kunnaksen rakkaus aiheeseen välittyy lukijaan, tähän pystyy vain tekijämies!
Nieminen, Emmi: Keskiviikko (Kumiorava)
Riipaiseva kuvaus alkoholismin varjostamassa lapsuudesta. Sarjakuva ravistelee, tarina jyskää päälle ehkä vähän turhankin suoraviivaisesti, mutta sanoma ainakin tulee selväksi. Nuori tekijä on mestarillinen piirtäjä, väline on poikkeuksellisen hienosti hallussa.
Nykänen, Anni: Mummo 2 (Sammakko)
Lempeän piikikäs sarjakuva täynnä mummoenergiaa. Jos tämä ei vähennä sukupolvien välistä kuilua, niin ei sitten mikään. Hienoa pelkistettyä viivankäyttöä ja ehdottoman sympaattisesti toteutettu päähenkilö.
Närhi, Kati: Mustasuon mysteeri (WSOY)
Orpotyttö Agnes on neiti Marplen suomalainen teiniversio. Taiturimaisella viivalla toteutettu, niin lapsiin kuin aikuisiinkin uppoava, viehättävän vinksahtanut seikkailu.
Otsamo, Pentti: Kahvitauko (Like)
Arkisesta tilanteesta käynnistyvä hieno ja yllätyksellinen tarina, joka kasvaa lähes surrealistisiin mittoihin. Piiloviisas kertomus jää kyntämään mieleen pitkäksi aikaa. Otsamon pelkistetty siveltimenjälki on kaunista, kuten aina.
Keskustele palkinnosta ja omista suosikeistasi.