Sarjakuvan naiskuvaa on usein haukuttu sovinismin ja seksismin ja ties minkä sekoitukseksi, mutta ainakin Jamie Hewlettin ja Alan Martinin Tank Girl tasoittaa puntteja rankemman jälkeen. Maailmasta ei nimittäin löydy miehenpuolta, jolla olisi kanttia panna hanttiin tälle kaljapöhnässä aussien takamailla tankillaan hurjastelevalle neitokaiselle.
Australialaisilla on aina ollut hieman kieroutunut huumorintaju, eikä Tank Girlissäkään ole sen suurempaa sanomaa kuin sekoilun korkea veisu. Vaihteeksi onkin ihan virkistävää lukea hyvin tehtyä sarjakuvaa, joka ei yritä parantaa maailmaa kuin lukijansa naurunröhötyksen kautta. Juonen puolella rajoitutaan kunnon kaljan ja hyvin varustetun kenguru-uroon etsintään, vaikka matkan varrelle mahtuu myös sekä Vanha Kehno että Jeesuksen Toinen Tuleminen.
Toki Hewlett & Martin heittävät herjaa myös amerikkalaisen populaarikulttuurin perinteisten normien kustannuksella, ylpeitä ausseudestaan kun ovat. Eli vaikka veriroiskeet ja ruumiin palaset lentelevät aukeaman laidasta toiseen, Tank Girlin makkarin seinällä on “hädän tullen riko lasi” -lootassa turvatarroja, joilla saa nännit piiloon kolmannen maailmansodan yllättäessä sankarittaren ilman rintaliivejä. Tank Girlin kunniaksi on laskettava myös abojen ottaminen mukaan juonen pyörteisiin.
Elokuvan tuoman levikin myötä Tank Girlin tekijät ovat alkaneet viime aikoina hieman väsähtää, mutta Jalavan julkaisema otos on ajalta ennen mainetta ja kunniaa. Eli homma rullaa ihan mukavasti maailmanlopun meiningissä. Juonenpätkät ovat lyhyitä alkaen ja päättyen lähes mielivaltaisesti porukan siirtyessä yks kaks pelaamaan käsikranaattipesäpalloa. Alkukielisissä Tank Girl -lehdissä on sen sijaan viime aikoina nähty ihan oikea juoni, joka etenee kymmeniä sivuja ilman mitää taukoa. Tylsää.
On melkoinen sääli, että värien suomentaminen ottaa niin koville. Jalavakin on kaukaa viisaana tyytynyt julkaisemaan Tank Girlin mustavalkoisena. Suomennetuissa sarjakuvissa kun on vuosien mittaan saatu nähdä niin älyttömiä värimokia, että niiden tekemiseksi on nykyaikaisista painokoneista täytynyt ottaa kaikki irti. Tank Girlin kohdalla Jalavan varovaisuus on suuri sääli, sillä Tank Girlin jälkeensä kylvämä kaaos ja sekasorto, kalja ja suolenpätkät, pääsee oikeuksiinsa vasta väreissä. Pelkkä musta kun ei voi koskaan korvata aitoa veren punaista.
Tank Girl, Jamie Hewlett & Alan Martin. Suomentanut T. Metsänen, tekstannut R. Mäkinen. Jalava 1995.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 9/1995.