Pjongjang

En ole tyytymätön omaan elämääni. Se ei silti estä minua kadehtimasta muiden saavutuksia. Felix Baumgartner hyppäsi 39 kilometrin korkeudesta laskuvarjolla. Eri asia, kuka meistä siellä pallon varassa keikkuessa todella uskaltaisi hypätä, mutta eiköhän jokainen kotisohvallaan fiilistele sillä, miten hienoa moinen olisi.

Jatka lukemista “Pjongjang”

Minun Kiinani 1. Isän aika

Xiao Li syntyi vuonna 1955 hyvin erilaiseen maailmaan kuin mihin minä olen tottunut. Kiinan sisällissota oli ohi, kommunistit olivat voittaneet ja Kuomindang ajettu mereen. Usko puhemies Mao Zedongin puolijumalaiseen viisauteen oli horjumaton ja tie tulevaisuuteen kirkas. Tuolla tiellä oli vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, mutta vuodesta toiseen Kiinan kansa jaksoi uskoa. Vaihtoehtoa ei ollut. Ei ainakaan niille, jotka syntyivät 50-luvulla ja varttuivat ilmapiirissä, jota läpikotaisin hallitsi Suuri ruorimies. Silloin synnyttiin puolueen syliin, kasvettiin kommunistiksi Lei Fengin esimerkin mukaisesti ja jokainen lapsi tiesi, että isän ja äidin rakkaus ei vedä vertoja puhemies Maon rakkaudelle.

Jatka lukemista “Minun Kiinani 1. Isän aika”

Merkintöjä Burmasta

Guy Delisle on mies, jolla on ollut onni asua sellaisissa paikoissa kuin Shenzhen, Pjongjang sekä Rangoon. Kiina ei ole enää niin suljettu kuin joskus, mutta Pohjois-Korea ja Burma eivät juuri voi brassailla avoimuudellaan edelleenkään. Juuri tämänkaltaisiin diktatuureihin Delisle päätyy, joko töihin tai, kuten tällä kertaa Burman tapauksessa, vaimonsa Nadègen mukana, joka työskentelee järjestössä Lääkärit ilman rajoja.

Jatka lukemista “Merkintöjä Burmasta”