Sarjakuva täyttää tänä vuonna pyöreät sata vuotta. Ei ole niinkään itsestäänselvää, että koko taidemuoto on olemassa. Kuvia ja tekstejä on toki käytetty rinnan kautta kirjoitetun sanan historian aina egyptiläisistä hautamaalauksista ja mayojen reliefeistä lähtien. Mutta kuvan ja sanan yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi, omaksi itsenäiseksi taidemuodokseen, olisi aivan hyvin saattanut jäädä kokonaan keksimättä. Se tapahtui nimittäin aivan viime hetkellä, samana vuonna elokuvan keksimisen kanssa. Ja ketä olisi paria vuosikymmentä myöhemmin kiinnostanut kuvan ja sanan yhdistäminen paperilla, kun kaikki oli jo tehty valkokankaalla. Kuvitelkaa maailmaa ilman supersankareita, Bilalia, Aku Ankkaa, Masamune Shirow’ta, Valeriania, Akiraa, Franquinia, … Huh! Jopa Hesari olisi pakko lukea oikein päin, jos viimeiseltä aukeamalta ei löytyisi aamun strippejä.
Jatka lukemista “Kuvia sarjassa”