Sarjakuvasivusto
 |
Huumorin kulttuurisokkiin kulttuuriministeri Stefan Wallin on poiminut kaikki omat hupisuosikkinsa: hersyvän naurettavia sarjakuvia, kutkuttavan hauskoja artikkeleita ja hulvattomia sananpläjäyksiä. Mukana on sekä Pahkasika-huumorin kuolemattomia klassikoita että persoonallisia löytöjä.
 |
Suomalaisen huumorin vesilastissa plaanaava lippulaiva Pahkasika päkitti neljännesvuosisadassa ulos kaikkiaan noin 5 000 sivua hupikamaa. Nyt tästä huumorin jättimäisestä kantavierteestä on tislattu esiin se kaikkein kirkkain ydinmehu. Tähän kirjaan on valittu Pahkiksen kaikkien aikojen suosituimmat huumoripläjäykset, surkuhupaisimmat artikkelit ja ikimuistoisimmat sarjakuvat.
Jatka lukemista “Pahkasika – Arveluttavia malleja nuorille ja vanhoille”
 |
Pahkasika ei ollut varsinainen sarjakuvalehti, mutta sarjakuvilla oli materiaalissa merkittävä osuus. Tässäkin kirjassa niin on. Kirjan on koonnut Tommi Liimatta, joka tunnetaan sarjakuvantekijänä ja Absoluuttisen Nollapisteen kantavana voimana rock-musiikin puolelta. Kirjassa ei ole päällekkäisyyttä vuoden 2000 katalookin kanssa. Vanhemman (1985) ja paksumman kanssa on, mutta sitä ei enää taida saadakaan mistään, ainakaan ehjänä. Omanikin on räjähtäneen näköinen.
Jatka lukemista “Jälleen nähdään miten vääryys menestyy maailmassa”
“Sarjakuva on paskaa!” mainostettiin Pahkasiassa Pahkasian sarjakuvalehti Tapiiria. Vuosi oli 1984 ja lause ilmeisesti orwellilaista uuskieltä koska Tapiirin sarjakuvat olivat hyviä. Osa niistä oli suomalaisia, mutta vain pieni osa. Tapiirin emolehti Pahkasian merkitys kotimaisille sarjakuvantekijöille oli suurempi. 1980-luku toi muitakin kanavia suomalaispiirtäjille. Manner-eurooppalaiseen tyyliin tehdyt sarjakuvamakasiini-lehdet yrittivät maihinnousua. Huonolla menestyksellä. Nähtiinpä kuitenkin ihan lehtipisteissäkin asti kokonaan suomalaisperäisiä lehtiä.
Jatka lukemista “Sarjakuvalehdistön vaiheita Suomessa – osa 3”