näköispainokset arkistot

10.12.2017 klo 11:00:214.4.2021 klo 01:04:16

Korkeajännityssarjan ensimmäinen vuosikerta ammentaa dekkariklassikoista

Korkeajännitys on Aku Ankan jälkeen Suomen toiseksi vanhin jatkuvasti ilmestyvä sarjakuvalehti. Lehti aloitti nimellä Korkeajännityssarja vuonna 1953, jolloin ilmestyi viisi julkaisua. Sotaseikkailujen sijaan Korkeajännitys keskittyi alkuaikoinaan enemmänkin salapoliisi-, agentti- ja jännitystarinoihin. Egmont Kustannus julkaisee nyt kaikki ensimmäisen vuoden tarinat yksiin kansiin koottuna upeana näköislaitoksena.

Jatka lukemista “Korkeajännityssarjan ensimmäinen vuosikerta ammentaa dekkariklassikoista”

19.11.2015 klo 02:21:4321.2.2021 klo 03:53:40

Vanhat mustavalko-Tintit lopulta suomeksi

Hergé: Lehtimies Tintti seikkailee – Lohjennut korva
Kääntäjä: Heikki Kaukoranta
Kustantaja: Otava 2015
Ulkoasu: Kovakantinen, sidottu, MV
Sivumäärä: 140
ISBN: 978-951-1-29301-9
Hinta: 25.00€ Jatka lukemista “Vanhat mustavalko-Tintit lopulta suomeksi”

7.3.2015 klo 14:00:0022.2.2021 klo 20:30:22

Aku Ankka vuonna 1973 – paluu tulevaisuuteen?

Aku Ankan vuosikertaa 1973 ryydittävät Carl Barksin toiveklassikot, uutteran Tony Stroblin tarinoiden väheneminen ja toisen työmyyrän Vicarin uran alku. Kuulostaako tutulta?

Jatka lukemista “Aku Ankka vuonna 1973 – paluu tulevaisuuteen?”

28.10.2013 klo 22:50:1723.2.2021 klo 00:49:12

“Mustanaamion on kuoltava!”

Mustanaamio 1970 on neljäs vuosikerta Mustanaamio-lehden näköispainoksia. Pelkkiä Vaeltavan aaveen seikkailuja sisältävä kirja on edellisen vuoden tapaan enimmäkseen Fratelli Spadan tuotantoa, mutta vuoden lopussa ohjat ottaa Lee Falk, piirtäjänä Sy Barry. Mustanaamio taistelee rikollisia, salakuljettajia, vallankaappaajia, kapinoivia viidakkoheimoja ja hulluja tiedemiehiä vastaan viidakossa ja kaupungissa, vuorilla ja merellä, ja vieläpä päiväkirjan sivuillakin.

Jatka lukemista ““Mustanaamion on kuoltava!””

12.5.2013 klo 18:17:1225.4.2021 klo 15:31:13

Hämähäkkimies 1983

Muistelen pitäneeni vanhoista Hämähäkkimiehistä heti kättelyssä, kun joskus 80-luvun lopulla Salattujen sotien jälkeen lainasin niitä kaveriltani muovikassitolkulla. Samassa kuormassa kulki toki myös muutakin, kuten Ryhmä-X:ää ja Conania. Ne kaikki määrittävät yhä edelleen, kukin osaltaan, millaisista sarjakuvista pidän. Siksi tällaisen vuosikertakokoelman lukeminen on kuin lapsuuden kotiin palaisi.

Jatka lukemista